Väinönputki on esi-isiemme kunnioittama hyötykasvi, joka tunnetaan lähes ympäri maailman. Väinönputkea tavataan kaikkialla pohjoismaissa, kuten myös Euroopan sisäalueilla.
Väinönputkea käytetään nykyäänkin marmeladeissa ja hillokkeissa, sekä makeisten ja alkoholijuomien, pääasiassa liköörejen ja ginejen, mausteena. Esimerkiksi Vermutti ja Benediktiinilikööri maustetaan perinteisesti väinönputken siemenillä.
Jo Viikingit viljelivät väinönputkea sekä vihannekseksi että rohdokseksi. Myös paikalliset simat maustettiin kasvilla. Väinönputki on Vuohenputken lailla sarjakukkaiskasveihin kuuluva yrtti, mutta kasvaa pääasiassa pohjoisimmassa Suomessa. Väinönputken nimi viittaa myyttiseen tietäjään, runonlaulaja Väinämöiseen. Elias Lönnrot nimesi voimakkaan kasvin voimakkaan kalevalaisen hahmon mukaan. Kristillisen mytologian mukaan puolestaan, arkkienkeli Gabriel opetti unen välityksellä ihmiset käyttämään kasvia. Tästä juontuu kasvin latinankielinen, arkkienkeliä tarkoittava nimi "archangelica". Enkelitarinoihin viittaa myös kasvin englanninkielinen lempinimi "Holy Ghost", eli "Pyhä Henki".
Parhaiten kasvin voimaa kuvaa kuitenkin lempinimi "Masterwort", joka tarkoittaa vapaasti suomennettuna "Mestariyrttiä", eli kaikken voimallisinta kasvia.
Lapin alueilla kasvia kutsutaan myös ihmisenputkeksi, ja muualla suomessa, murrepohjasta riippuen; Miehenputkeksi, joka paitsi viittaa Ukko ylijumalaan, myös kasvin käyttöön ihmisen apuna.
(Kuva: Wikimedia Commons)
Väinönputki kasvaa helposti metrin-parin korkuiseksi, ja kuten muilla putkikasveilla, sen varsi on ontto. Väinönputken tunnistukseen on myös omat niksinsä.
-Väinönputki on vahva, napakkarunkoinen kasvi, jonka varsi on ontto, paitsi nivelten kohdalta.
-Väinönputken runko on punertava, ja kukkasarjojen lähellä varret voivat olla hieman karvaisia.
-Väinönputki kukkii Heinä-Elokuussa. Kukkasarjat muistuttavat ulkonäöltään hieman broccolia tai romanesco-kaalia. Ne ovat liki pallomaisia, ja väriltään vaalean vihrertävänkelta-valkoisia ja tuoksuvat miellyttävän yrttimäisille.
-Toisin kuin vuohenputkella, väinönputken lehtiruoti on pyöreä, eikä siinä ole minkäänlaista kouruttumaa.
Väinönputki on suomalaisittain maskuliininen, tulen ja maan elementtiin liitetty kasvi joka saa voimansa auringolta. Lapissa väinönputki tunnetaan myös yhtenä voimallisimista juhannuskukista. Väinönputki on hieman erakkoluonteinen, kuin tietäjäukko tai kulkumies. Väinönputki ei kuitenkaan inhoa ihmisiä, ja tarjoaa apuaan kysyjälle.
Väinönputken energia on parantavaa ja suojelevaa, ja kasvi liitetään myös toiseen näköön. Väinönputki on maagisesti voimakas kasvi, joka suojelee ilkikurisilta henkiolennoilta ja pahantahtoiselta noituudelta, ja väinönputken juuri onkin mitä parhain amuletti kaikenlaisia sairauksia, pahaa silmää ja energiavarkaita vastaan.
Eteerinen öljy sopii hyvin alttaritavaroiden, kuten kynttilöiden puhdistukseen ja siunaukseen.
Väinönputkikylpy rauhoittaa ja maadoittaa hektisen kehon, puhdistaa auran ja lataa akut hyvällä energialla. Myös saunavastaan saatettiin lisätä pari oksaa väinönputkea, jos naispuolinen saunoja halusi nostaa lempensä tai miespuolinen korostaa maskuliinisuuttaan. Väinönputkella on siis jonkin verran ansioita myös rakkauden kasvina, ja välimerenalueilla kasvi onkin pyhitetty rakkaudenjumalatar Afroditelle (roomalaisittain Venukselle). Kasvin juurta voi käyttää lemmenamuletina houkuttelemaan rakkautta tai rakastajaa. Erityisen voimakkaan amuletin saat, jos sidot halutun hiuksia juuren ympärille.
Lehtituppien sisässä piileskelevät, vielä puhkeamattomat, nuoret lehdet ovat oiva lisä lemmekkääseen salaattiin, ja liköörin voi muuttaa lemmenjuomaksi murskaamalla kasvin siemeniä juoman mausteeksi.
Omalla tontilla kasvava väinönputki on kuin vartiosotilas, joka häätää pahan. Puutarhassa väinönputki myös houkuttelee mettä kerääviä ja tuholaisia syöviä hyönteisiä.
Väinönputki on monikäyttöinen yrtti, se on hyvin C-vitamiinipitoinen, ja sisältää myös hyödyllisiä hivenaineita, kuten rautaa ja magnesiumia, ja soveltuu loistavasti niin kotikeittiöön kuin kotiapteekkiin.
Väinönputken aromi on, etenkin vanhoissa kasveissa hyvin vahva, joten etenkin ruoanlaittoon tarkoitetut kasvinosat, etenkin varret, kannattaa ryöpätä nopeasti ennen käyttöä.
Putken kaikki osat ovat sangen käyttökelpoisia. Varsia voi käyttää raparperin, sellerin, tai parsan tavoin, ja lehtiä pinaatin, tai salaatin tavoin. Juurta voi käytää esim. raasteena tai paloina vähän samalla tavalla kuin inkivääriä tai palsternakkaa. Kukat sopivat esim. keittoihin ja salaatteihin, ja siemeniä voi käyttää mausteena kuten vaikka tillin- ja unikonsiemeniä. Siemenillä sopii maustaa myös sahtia, tai, kuten viikingeillä oli tapana, simaa.
Väinönputki sopii hyvin juuresten, kalan, juuston, ja kananmunan kaveriksi. Hyvää kalamaustetta saa murskatuista fenkolin- ja väinönputken siemenistä ja suolasta.
Voit käyttää väinönputkea myös hilloihin ja säilykkeisiin, sekoittaa voihin tai tuorejuustoon, lettutaikinaan, kiisseleihin tai vaikka juomien mausteeksi. Mielikuvitus olkoon rajana.
Kotikosmeettisia ominaisuuksia väinönputkella ei juuri ole, mutta keiteenä se sopii etenkin miehille parranajon jälkeen käytettäväksi huuhteeksi joka raikastaa ja rauhoittaa ärtynyttä ihoa. Ehkä moista voivat kokeilla myös intiimipaikkojaan trimmaavat naikkoset?
Väinönputkikeitteessä kannattaa myös liottaa näpit ennen kynsinauhojen irrottamista.
Väinönputki sopii siis sekä sisäiseen että ulkoiseen käyttöön, rohdoksi ja vihannekseksi.
Väinönputken on uskottu parantavan kaikki sairaudet, ja kulkutautien jyllätessä väinönputkea on käytetty mm. ruton hoitoon. Aikoinaan myös noidat ja shamaanit ovat syöneet väinönputkea ennen matkaansa sapattiin tai aliseen, koska väinönputki lievittää lihasjännitystä ja ehkäisee spasmeja.
Väinönputki on lievästi antiseptinen, ja sopii ulkoisesti käytettynä hauteisiin ja voiteisiin, desinfioimaan, ja hoitamaan ihottumia, haavoja, raapeumia ja myös lieviä palovammoja.
Kotoisesti väinönputki, esim. siirappina tai keitteenä sopii erilaisten ruoansulatusvaivojen, kuten koliikin, ähkyn, ilmavaivojen ja ripulin hoitoon. Kasvi puhdistaa elimistöä kulkiessaan ruoansulatuskanavan läpi. Sen sanotaan myös kehittävän immunisuojaa. Väinönputki sopii avuksi myös flunssasta ja kylmetyksestä kärsiville. Yskään ja keuhkovaivoihin väinönputkea kannattaa lisätä höyryhengitysveteen. Väinönputkiteetä on suositeltu myös kihdin ja reuman hoitoon.
Väinönputkikylpy, tai kylpyveteen lisätty keite sopivat atooppisesta ihosta kärsiville, sillä väinönputki pehmentää ja hoitaa haavaista ihoa.
Pahanhajuisesta hengityksestä kärsivä voi raikastaa suun pureskelemalla kasvin siemeniä.
Väinönputken rohdosnimi on angelika, ja aromaterapeuttisesti kasvin eteerinen öljy (angelikaöljy) sopii hermostuneisuuteen ja stressin hoitoon, sillä öljy rauhoittaa ja virkistää.
Huom: Muistathan, että Väinönputki on rauhoitettu Oulun läänin eteläpuolella. Väinönputken ylenpalttinen käyttö voi aiheuttaa unihäiriöitä ja nukahtamisvaikeuksia. Väinönputki myös edistää ihon herkistymistä auringolle, joten älä käytä väinönputkea iholle jos aiot ottaa aurinkoa. Väinönputken sisäistä käyttöä ei suositella nautittavaksi raskauden aikana, eikä diabeetikoille sillä se lisää elimistön sokerineritystä.
Väinönputki on mahdollista sotkea huomattavasti yleisempään Karhunputkeen (Angelica sylvestris), joka suosii kasvupaikkanaan kosteikkoja, niittyjä, suoalueita ja lehtoja. Karhunputkella on kuitenkin lehtiruodissaan samanlainen kouru kuin vuohenputkella. Vaikka karhunputkikin voi tavoittaa kunnioitettavan, parin metrin korkeuden, se on ulkonäöltään väinönputkea hennompi ja sirompi. Lisäksi karhunputken kukkasarjat ovat punertavia, ja useimmin litteämpiä kuin pyöreitä, eivätkä kukkasarjat kasva tiiviissä, parsakaalimaisessa nipussa vaan näyttävät ilmavammilta. Vaikka nuoret karhunputken versot ovatkin käyttökelpoisia, kasvi voi silti aiheuttaa ihoärsytystä, kutinaa, ja muistuttaa jopa polttiaismuurahaisen aiheuttamia, kivuliaita vammoja.
Etelä-Suomen rannikkoalueilla väinönputki on mahdollista sotkea myös vesistön tuntumassa viihtyvään sukulaiseensa meriputkeen (Angelica archangelica ssp. litoralis), joka muistuttaa väinönputkea todella paljon. Meriputki vivahtaa väinönputkea enemmän sinivihreään, ja varsi violettiin. Meriputken kukinta ajoittuu väinönputken edelle, kesä-heinäkuuhun, ja putken kukat myös haisevat hieman epämiellyttävälle, etenkin kostealla säällä. Meriputki ei myöskään ole sarjavarsistaan karvainen, ja kasvaa pisimmillään n. puolentoista metrin mittaiseksi. Ole varovainen, sillä meriputki voi aiheuttaa myrkytyksiä herkimmille ihmisille.
Uskomuksia:
-Väinönputki auttaa "näkemään naamion taakse", ja kerrotaan ettei elävän kasvin luona kukaan voi teeskennellä.
-Jos juhannusyönä syö väinönputken juurta, paranee yhdeksästä taudista (eli Loviattaren pojat eivät pystyneet).
-Kasvin juuri tulisi kerätä täydelläkuulla.
-Amulettina väinönputken juuren on uskottu tuovan onnea uhkapeleissä.
-Väinönputkitee herkistää etiäisille ja toiselle näölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti