maanantai 20. kesäkuuta 2016

Liha (Caro)

Puhutaanpas tässä osiossa välillä muusta kuin ruumiin eritteistä, ja näin grillikauden sydämessä lienee parasta puhua lihasta, eli ruumiista itsestään, sillä liha, noituuden kenties raadollisimpana aineksena, kuuluu olennaisena osana wanhan tyylin magiaan. Jos noituutta pitää "vain kauniina New Age-energiahömpsöttelynä", ja kokee aiheen ahdistavaksi, voi lukemisen lopettaa tähän sen sijaan että lähettelette minulle jälkikäteen närkästynyttä palautetta ;l

Henki On Vahva, Vaan Liha On Liian Heikko

Anatomisesti tarkasteltuna liha on siis eläinkunnan edustajan lihaskudosta, ja termi, jolla yleisimmin viitataan juuri punaiseen lihaan, kuten siasta saatavaan porsaanlihaan, ja karjaeläimistä saatavaan nautaan. Varsinaiseksi lihaksi usein määritelläänkin vain nisäkkäiden, lintujen, ja matelijoiden lihaskudos, vaikka vedessä elävien eläinten liha on samoin lihaa, vaikka puhimmekin esim. kalanlihan sijaan vain "kalasta".

Eläinten liha on monelle nykyihmiselle tutuin aines lähinnä keittiöstä, ja lihaan törmää lähes joka ruoassa ja kaikkialla, ja sillä possuillaan kuin mieltä vailla. Lähtöjään useimmat maailman valtioista ovat kuitenkin olleet kasvissyöjäpainotteisia, mutta vieraat kulttuurivaikutteet, usein ulkomaisten valloittajien ansiosta, ovat onnistuneet ujuttamaan lihan moneen vegekeittiöön, kuten esim. lähtöjään buddhalaiseen Japaniin, jonka liharuokia nykyisin pidetään jo "aitojapanilaisena keittiönä". Parhaiten vegetaaristatuksensa nykymaailmassa ovat onnistuneet säilyttämään ainakin Etiopia, Intia, Israel, ja Jamaika.

Ennen wanhaan liha oli sen verran harvinaisempaa herkkua, varsinkin köyhemmissä talouksissa, että lihaan osattiin suhtautua kunnioituksella. Ruoalla ei leikitty, lihalla ei vitsailtu, sitä ei jätetty tähteeksi, ja jopa liha-aterialta jääneet luut saatettiin haudata juhlavasti esim. Uhripuun alle. Tämä johtui siitä ettei lihaa ollut tarjolla päivittäin, ja lihan kunnioittamisen katsottiin takaavan lihan pöytään saanti jatkossakin. Liha oli ruokana tärkeää entisaikaan, koska se tarjosi ravitsevan lisän muuten köyhempään ruokavalioon perunoiden ja puuron ohessa. Liha olikin aikoinaan ennen kaikkea juhlavaa tarjottavaa; Pöydän "kunniavieras", joka kruunasi monen vuotuisjuhlapäivän pitopöydän, kuten esim. Joulukinkku, Pääsiäislammas tai Kekripaisti.

Nykypäivänä, teollisuuden saavutettua huippunsa, ja maailmanlaajuissen vienti-tuonnin loistaessa, lihan syöminen ihmislajin elinehtona on onneksi taakse jäänyttä elämää, eikä tarvitse mennä lähikauppaa edemmäs kalaan löytääkseen hyviä, perusduunarinkin kukkarolle ystävällisiä vegevaihtoehtoja, joita syömällä eläimet voivat pitää omat henkensä ja lihansa :)
Tai niinhän sitä luulisi, yllättävän moni nykyihminen nimittäin syö edelleen lihaa, ja lihaa jopa tuotetaan ihmisten ravinnoksi suurilla, teollisilla tehofarmeilla. Toki, lihantuottajien joukossa on myös ei-kaupallisia, eläinten elinoloista aidosti välittäviä perhefarmareita, ja metsästäjiä, jotka esi-isillilleen uskollisina syövät vain luonnossa vapaana kasvaneita eläimiä, mutta surullista kyllä, valtaosa nykyajan lihaa syövistä sekasyöjistä käyttää ravinnokseen niitä kelmuun pakattuja tehotuotantoeläinten osia lihatiskeiltä, vaikka hyvin tietävät millaisissa oloissa tehotuotantoeläimet usein joutuvat elämään.

Mutta se lihasta elintarvikkeena, sillä en halua taas alkaa paasaamaan. Raaka totuus kuitenkin on, että lihaa saa harvoin tappamatta kohdetta, ja päinvastainen skenaario kuulostaa, jos ei sairaalta, niin ainakin ihan hemmetin raa'alta, joten suosittelen että te kaikki lihaa magiassanne käyttävät joko suositte henkilöhohtaisesti tuntemienne, luotettavien lihatilallisten antimia, tai sitten henkilökohtaisesti tuntemienne, luotettavien metsästäjien vastaavia.

Pyhä Liha

Lihan syömiseen on aikojen saatossa liittynyt myös paljon erilaisia uskomuksia ja tabuja, jälkimmäisiä varsinkin eri kulttuureissa tai uskonnollisissa ryhmissä. Ryhmästä riippuen osa eläimistä nähdään yleensä parempina tai puhtaampina kuin toiset. Esim, Juutalaisuus ja Islam kieltävät sianlihan syömisen, kun taas buddhalaisuudessa kaikenlaisesta lihasta pitäydytään tyystin. Islamin oppien mukaan sallittuja eläimiäkään ei saa syödä, ellei niitä ole teurastettu tarvittavan rituaalin mukaan. Tällaista lihaa kutsutaan Halal-lihaksi, eli "sallituksi". Halal-teurastuksessa tarkoitus on olla humaani, ja aiheuttaa eläimelle mahdollisimman vähän ylimääräistä kärsimystä. Todellisuudessa Halal-teurastus voi kuitenkin olla jopa liukuhihnateurastamoita julmempaa, sillä eläimiä ei välttämättä edes tainnuteta ennen veren laskemista.

Lihan syöminen itsessään voi samoin olla uskonnollinen rituaali, tai ainakin sen onnistumisen edellytys. Eräs tunnetuimmista liharituaaleista lieneekin kristin kirkkojen Pyhä Ehtoollinen -rituaali, jossa nautitaan symbolisesti heidän kuolleen vapahtajansa verta ja lihaa. Liha ja veri eivät tietenkään ole oikeita, vaan lihaa symboloi usein "ehtoollisleipä"-niminen keksi, ja verta punaviini. Mainittakoon, että tästä kristittyjen ehtoollisrituaalista on lainattu myös Wiccojen "Leivän ja viinin/Kakun ja viinin rituaali", jossa kulloisenkin palvonnan alaiselle jumalolennolle jätetään rituaalissa alttarilla käytetystä leivästä ja viinistä uhri johonkin ennalta mietittyyn paikkaan. Wiccojen rituaalin leipä ja viini ovat kuitenkin vain leipää ja viiniä eivätkä edes esitä olevansa lihaa ja verta.

Lihan syömisellä on myös uskottu voivan saavuttaa sen lähteen ominaisuuksia. Esim. kannibalistisissa yhteisöissä uskotaan, että syömällä vihollisensa voittaa hänet lopullisesti, ja hänen voimansa siirtyy omalle heimolle.
Kuten jo mainitsin, ennen muinoin, kun eläinten liha oli ravintona vielä aika välttämätön osa ihmislajin selviytymistä, saaliseläimiä ja niiden lihaa kunnioitettiin, ja eläimen henkeä palvottiin. Metsästäjäyhteisöissä uskottiin, että oikein kohdellun saaliseläimen sielu vielä palaisi riistamaille, ja antaisi ehkä uudelleenkin metsästää itsensä korskeiden pitojen toivossa. Näin suomalaisittain paras esimerkki moisesta riistaeläimen kunnoittamisesta lienevät Karhunpeijaiset. Peijaiset olivat juhla, joissa kunnioittavasti juhlittiin pyydystettyä eläintä. Peijaisia järjestettiin etenkin isommille saaliille, kuten karhulle tai hirvelle. Nykyajan erilaisia, metsästäjäporukoiden keskeisiä riistajuhlia voidaan pitää jäänteenä muinaisista peijaisista. Peijaislihaa nauttimalla on myös voitu pyyntionnen takaamiseksi toivoa k.o. eläimen ominaisuuksia, kuten nopeutta ja voimaa.
Samoin nykyäänkin ajatellaan isojen eläinten, kuten lehmien, hirvien tai karhujen, lihan olevan vahvempaa ja näin ollen myös "vahvistavampaa" kuin pienempien, kuten kanan-, jäniksen-, tai piisaminliha.
 
Kiinassa Syödään Koiria

Länsimaisessa hyvinvointikulttuurissa lihaa kohtaan on myös omat tabunsa; Täysin ilman uskonnollisia syitä ajattelemme jonkin tietyn lihan automaattisesti olevan saastaista tai huonoa, kuten vaikka viemärirotan, kulkukoiran tai lokin liha. Kyseinen tabu ei kuitenkaan liity mitenkään vaikka näiden esimerkkilajien lihan aktuaaliin syömäkelvottomuuteen tai vaikka vajaisiin ravintoarvoihin, vaan yksinomaan k.o. eläimiin liittämiimme mielikuviin; Päättelemme että saastaisissa olosuhteissa elävien eläinten lihan on tietenkin samalla tavoin saastaisia. Eläintenlihan saastaisuudesta puhuttaessa on hyvä pitää mielessä, että kyllä "ruokaeläimiemmekin" lihoista löytyy ihmiseen tarttuvia "epäpuhtauksia", kuten sianlihassa viihtyvät trikiinit, lampaan maksamato, ja vaikkapa hullun lehmän tauti.

Siksi onkin kummallista, kuinka epäillen suhtaudumme jokaiseen lajiin joka syö meidän hyvinvointijätteitämme, mutta emme pode huonoa omaatuntoa kasvattaa ruokaeläimiämme mahdollisesti yhtä paskaisissa oloissa.
Teollisuuseläimistä pääsemmekin toiseen nyky-yhteiskunnan lihatabuun; Meillä ei ole ongelmia syödä kasvotonta teollisuuspossua samalla kun lemmikkiporsas makoilee kotisohvalla. Monella meistä on lemmikkejä, jotka luetaan perheenjäseniksi, ja joita hoivaamme ja rakastamme. Emme voisi kuvitellakaan syövämme omaa Mustia tai Misseä, mutta suomme harvoin ajatustakaan broileriburgerimme sisällölle. Silti moni lihaa syövä ihminen väittää olevansa "eläinten ystävä".

Se On Liha Joka Puhuu

Lihaskudosta suojelee nahka, jota me ihmiset kutsumme ihoksi. Kun eläin on elossa, on lihakin elävää; Sydän pumppaa verta lihaksistossa piileviin verisuoniin, hermoradat toimivat, ja olento voi liikkua ympäriinsä. Kun eläin kuolee, myös sen liha kuolee. Veri ei enää kierrä, ja liha alkaa hajota eli mädäntyä. Keittiössä tällaista tapahtumaa tosin kutsutaan pilaantumiseksi. Eripuolilla maailmaa harrastettavia eläinuhreja lukuunottamatta lähestulkoon kaikki magiassa käytettävä liha on "kuollutta lihaa", vaikka puhunkin tässä jatkossa siitä vain lihana. Sen kummempia kaunistelematta, liha on siis maaginen aines, ja se on yksi voimakkaimmista.

Siinä missä kehon nesteet edustavat kehon elementeissä vettä, liha, (samoin kuin luut, karvat, jänteet sun muut,) edustaa maata. Olennosta riippuen liha on luonteeltaan feminiinistä tai maskuliinista. Lihalla itsellään ei juuri ole jumaluuksia, mutta lähteestään riippuen liha on liitetty tiettyihin jumaluuksiin, kuten esim. hevosenliha Eponaan, lehmän liha Hathoriin, merenelävät Afroditeen, kalanliha Neptunukseen, tai koiranliha Anubikseen. Muiden maagisten aineksien tavoin liha itsessään ei ole hyvää eikä pahaa, vaan sen käytön aiheuttamat seuraukset riippuvat kovasti taiantekijästä itsestään.
 
Tämä On Minun Ruumiini

Maagisesti katsoen ihmisenliha on ehdottomasti se paras "korvike" edustamaan taiottavan itsensä fyysistä kehoa, sillä onhan se kirjaimellisesti osa fyysisesti lähdettään. Kohteen henkilökohtainen liha sopii parhaiten sitomis-, ja hallintaloitsuihin, mutta myös pilaamiseen ja parantamiseen.
Liha on kuitenkin myös vähiten käytetty, koska, dah, varsinaista lihaa on aika vaikea saada irti kohteestaan huomaamatta. Amputaatiota ei oikein voi laskea mukaan, koska silloin kohde luopuu, esim. mahdollisesti pilaantuvasta raajastaan, vapaahtoisesti, ja amputoitu osa muuttuu sairaalajätteeksi. Mojova onnettomuus on tietenkin parhaita keinoja lihan hankintaan, mutta millä todennäköisyydellä olet paikalla kun hän vaikka puhdistaa blenderinsä teriä oikosulun sattuessa, tai vielä parempaa, selviää k.o. onnettomuudesta hengissä?
Lihan voi myös helposti korvata moisissa taianteoissa verellä.

Ihmislihaa onkin yleensä käytetty vasta hänen kuoltuaan. Varastamalla lihaa tai luuta haudasta evättiin vainajalta haudan lepo, ja tuomittiin poloisen henki vaeltamaan maan päällä. Näin on myös voitu asettaa Kolkkaaja taloon, piilottamalla palanen kenen tahansa lihaa asuntoon tai taloon johonkin vaikeasti löydettävään paikkaan. Yleensä liha haettiin hautausmailta, vainajilta, ja kolkkaajaksi valittiin mieluiten henkilö, joka oli eläessään ollut pahansisuisen tai väkivaltaisen ihmisen maineessa.
Kolkkaajasta pääsi eroon löytämällä lihanpalan, ja viemällä sen takaisin omistajansa hautaan. Jos liha myös pääsi lahoamaan olemattomiin, Kolkkaaja yleensä katosi vaivaamasta talon asukkaita, siksi se piilotettiinkin yleensä sellaiseen paikkaan, mihin se vain kuivui ja unohtui. Jos Kolkkaaja ei saanut varastettua lihaansa takaisin, se oli tuomittu kummittelemaan talossa johon se oli laitettu. Kolkkaaja oli mahdollista asettaa taloon myös luun tai luunpalan avulla.

Lihalliset Ilot

Parhaiten perusmagiassa toimii siis anonyymi liha. Jos tunnemme lihan lähteen, on aina vaarana. että esim. parannettaessa siirrämme vaivan lihan lähteeseen, ja parhaassa tapauksessa sen uuteen muotoon, jos sen sielu syntyy uudelleen. Anonyymin lihanpalanen magiassa on myös helppo nähdä samoin kuin lihaasyövä sekasyöjä näkee jauhelihapihvinsä; Kasvottomana, identiteetittömänä lihasmassana, jonka on vaikeaa kuvitella joskus olleen millään tavalla tietoinen tai tunteva olento.
Wanha noituus on joskus karua, mutta ainakin se toimii paremmin kuin pelkkä suitsukkeenpolttaminen tai enkeliterapia.

-Veren ohella lihanpalanen on hyvä, ja voimakas uhrilahja, mikäli sellaiseen tulee tarvetta.
-Anonyymi liha on myös hyvä sijaiskärsijä; Hyvä noita saattoi esim. kirjoittaa vaivaavat murheensä, tai vaikka tautinsa paperille, jotka hän sitten kääri ja sitoi rullaksi, ja sitten sitoi lihaviipaleen sisään, ja hautasi sopivaan paikkaan. Kun liha mädäntyi, ongelmat katosivat.
-Omat huolet voi myös syödä pois lihan muodossa.
-Henkilön maine saatettiin pilata, kun otettiin häneltä hiuksia, ja teurastetun eläimen (mieluiten lehmän,) kieli leikattiin keskeltä pituussuunnassa auki, ja kirjoittiin uhrista ilkeitä asioita paperille. Sitten paperi kiedottiin niiden hiusten kanssa sen avatun eläimenkielen sisälle, sidottiin tiukasti, ja leikattiin irti. Ne ihmiset, jotka söivät k.o. eläimestä valmistettuja ruokia, alkoivat juoruta niistä asioista, joita paperille oli uhrista kirjoitettu.
-Nainen saattoi muuttaa anonyymin lihan miehensä lihaksi/kuvaksi, jos hän rakastelun jälkeen hieroi lihanpalasen spermalla. Sperma, elämä nesteenä, tietenkin kotiutuisi lihaan, ja nainen voisi lihan omistamalla sitten sitoa miehen itseensä. Tällainen liha-amuletti usein kuivattiin, ja pidettiin visusti tallessa.
-Eräs wanha, englantilainen konsti syylien parantamiseen neuvoo, että on ensin, mielellään vähenevällä kuulla, näpistettävä pieni palanen raakaa lihaa, ja sitten hierottava sillä syyliä. Sitten liha haudataan paikkaan, johon vesi tippuu räystäästä. Kun liha mätänee, syylät paranevat.
 
Kun Ollaan Pelkkää Lihaa

Lääkinnällisiä, tai kotikosmeettisia ansioita lihalla ei myöskään ole, vaikka etenkin sarjakuvissa nähdään usein onnettoman hautovan mustaa silmäänsä fileepihvillä. Tämä perustuu vain kipukohdan hautomiseen millä tahansa kylmähauteella, kuten jääpalapussilla tai pussillisella pakasteherneitä. Ennen wanhaan meilä Suomessa taas uskottiin, että sianliha olisi piristävä, ja vahvistava elintarvike, jonka syöminen mm. pidensi ikää ja auttoi parantamaan mm. impotenssia. Naudanlihakin taas on nähty intohimoa nostavana lemmenrohtona, pääasiassa syvänpunaisen värinsä vuoksi.
Eri puolilta maailmaa tunnetaan myös uskomuksia, joiden mukaan raskaaksi haluavien, tai hedelmättömien naisten oli syötävä tiettyjen eläinten, etenkin poikineiden lehmien, lihaa ennen rakastelua tullakseen helpommin raskaaksi.

Myös erinäisten ruumiinosien, etenkin eri eläinlajien penisten on uskottu nostavan mieskuntoa ja parantavan impotenssia. Eläinten peniksiä on k.o. tarkoituksiin joko syöty, kannettu mukana amuletteina, tai niitä on kuivattu ja jauhettu potenssilääkkeeksi. Penisuskomusten vuoksi esim. monet tiikerilajit ovat nykyisin sukupuuton partaalla, ja niitä mm. salametsästetään edelleen, mm. miehisyydestään epävarmojen miesten tähden.

*Mainittakoon, että myös hedelmien malto tunnetaan hedelmälihan nimellä, vaikka hedelmät kuuluvat kasvikunnan tuotteisiin.

Uskomuksia:

-Jos mies haluaa, ettei vaimosta tule huoraa, ei morsian saa syödä hääaterialla sianlihaa.
-Sianlihan syöminen rinkelin tai bagelin täytteenä tuo huonoa onnea.
-Raskaana oleva nainen ei saa syödä kieltä, tai poikalapsista kasvaa epäluotettavia ja tytöistä juorukelloja.
-Jos raskaana oleva nainen himoitsee liharuokia, hän saa poikalapsen.
-Jos pariskunta halusi tyttölapsen, piti ennen rakastelua syödä naudan, tai naaraseläimen lihaa. Jos halusivat pojan, piti syödä sian, tai uroseläimen lihaa.

4 kommenttia:

Mirka Kiprianoff kirjoitti...

Off topic, onko sulla jotain kikkaa hihassa mitä voisin käyttää kodin suojeluun siksi aikaa kun olen poissa? Tulipalot, varkaat, ne klassiset tragediat.

Aconitum kirjoitti...

No mitään idioottivarmaa keinoahan ei ole mihinkään (koska joku keksii aina paremman idiootin), mutta tuolla sivupalkin "Asetus- ja Suojelusanoissa on mm. loitsu Varkaita Vastaan. Myös erinäisissä postauksissa mainitsen kyllä k.o. aiheen suojeluaspektin tarvittaessa (kuten puut-> Kataja ja Enteitä ja Uskomuksia -> Taikauskon Helmiä Yrtit ja Kasvit ->Valkosipuli, ja Kotikosmetiikkaa -> Suola).

Erinäisiä katastrofeja estämään on omiaan energioiden tasapainottaminen, ja etenkin ajoittainen maadoittaminen, suojelee asuntoa tulipalolta, elementtien ollessa tasapainossa (Noitakonsteja-osio). Vilkaise myös Blogini Mustakirja-sivu, siellä on suurin osa maagisesta blogisisällöstäni kätevinä hakusanoina :)

DeadLilith kirjoitti...

En tiedä millasta palautetta me "new age hömpät/hörhöt/hihhulit" as many ppl call us, on sulle lähetellyt, mutta jos ei halua närkästynyttä palautetta (jota varmasti tulee teet mitä tahansa) ei kannattaisi tuomita muita. Vaikkei niin ajattelisikaan niin sanoilla heitettynä ilmoille on toisille suuri merkitys.

Itse olen sitä mieltä, että oi aikoja oi tapoja. Kumpikin magia toimii. Niin kristallit ja henkisyys kuin sitten wanhan ajan loitsut yms.

En kyllä ymmärrä miksi joku vetäisi aiheesta liha osana magiaa yms. herneet nenään mutta kaipa meitä on moneen junaan...

Aconitum kirjoitti...

Hei vaan, DeadLilith, totuushan on ettei kaikkia voi miellyttää. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole solvata valittajia, minua vaan kyllästyttävät kommentit, joissa herneet on, postauksen sisällöstä johtuen, vedetty poskionteloon, sisällöstä varoittavista alkuesittelystä huolimatta :(

Kyllähän uudemmat välineet toimivat siinä missä vanhatkin, en ole muuta väittänytkään, mutta on oikeasti olemassa ihmisiä, jotka karsivat joka suuntauksesta pois kaiken mistä eivät itse tykkää. Se ei sinänsä ole minulta pois, mutta ei sitä tänne tarvitse tulla julistamaan. Niin monta luutaa kuin noitaa ;D

Jo vain. Itseänikin äimistyttää joskus mistä kaikesta nykyään pahastutaan o_O