En siis aio tekopyhistellä, ehkä taas rupean syömään lihaa jos sitä alkaa tehdä mieli, mutta en aio stressata siitä, koska oloni on nyt hyvä, enkä tunne että jäisin mistään paitsi sivuuttamalla "hyvän pihvin".
Vegeillessäni minä, kuten ilmeisesti kaikki samoin suuntautuneet, olen törmännyt sekä kannustavaan, että tuomitsevaan vastaanottoon ruokavalioni puolesta, ja haluan nyt ruotia vähän omia näkemyksiäni, ja kokemuksiani tästä jo-parivuotisesta kasvissyönnin maailmasta :)
Kasvisruoka on Pahaa ja Mautonta
Kaikki ruoka on pahaa ja mautonta jos ei osata kokata, vai voitko sekasyöjänä väittää että kaikki elämäsi aikana maistellut liharuoat ovat olleet tajunnanräjäyttäviä herkkuja? Niinpä, olen itsekin maistanut Poutun makkaroita..
Myönnettäköön, että jotkut vegeruoat tuntuivat alkuunsa vähän mauttomilta tai oudoilta, kun makunystyrät olivat tottuneet mausteisiin lihoihin, rasvaan ja suolaan. Monia nykyihmisiä, niin sekasyöjiä kuin vegejäkin, vaivaa usein molempien liikakäyttö, etenkin, koska rasva sitoo itseensä makuja. Moinen ei kuitenkaan ole välttämättä kovin terveellistä. Aivot reagoivat ruoan suola-rasva yhdistelmään (esim. uppopaistettuihin ranskanperunoihin tai pekoniin) samoin kuin tiettyihin huumeisiin, eli erittämällä lisää mielihyvähormonia; dopamiinia, jolloin keho voi tuntea äkkiä olevansa kylläinen. Samaa keho tekee esim. sokerin kanssa. Valheellinen hyvänolontunne ei kuitenkaan koskaan kestä, ja, kun suolarasvaeuforia haihtuu, keho reagoi samoin kuin alkoholinpolton sivuvaikutuksiin (eli krapulaan), ja alkaa himoita lisää suolaa ja rasvaa, eli kohta on taas nälkä. Paha noidankehä?
Jos suolankäyttöään haluaa vähentää, kannattaa paitsi lopettaa se ylenpalttinen suolan lisäily ruokiin, myös olla tarkkana salasuolaa sisältävien ruokien, kuten snacksien, kastikkeiden ja juustojen kanssa. Sapuska muuttuu taatusti mauttomaksi parin viikon ajaksi, mutta kyllä ne suolashokin lamaannuttamat makunystyrät lopulta toipuvat ja alkavat toimia ihan uudella tasolla. Lupaan sen. Kun itse jätin ruokavaliosta lihan, liiallisen suolan, rasvan, maidon ja niin-paljon-muka-rakastamani-juustot, olen alkanut maistaa makuja myös aikaisemmin "mauttomina" pitämistäni ruoista. Tiedätkö sinä, miltä esim. ruukkusalaatti oikeasti maistuu? Minä tiedän ;)
Itse olen myös vegeillessäni tutustunut moniin, erikoisiinkin, makuelämyksiin, mutta eivät ne kuitenkaan ole sen oudompia kuin aikoinaan ensi kosketus maksamakkaraan tai homejuustoon. Toki tietyistä ruoka-aineista luopuminen voi pitkään tuntua oudolta, ja sorrumme helposti ajattelemaan kuinka tuo ja tämä pitäisi tietenkin korvata jollain edes etäisesti samanmakuisella tai -näköisellä tuotteella. Kun aikoinaan sekasyöjänä lopetin tonnikalan käytön ihan eettisistä syistä, kokeilin jotain muita tölkkikaloja sen korvikkeena. Jotkut olivat ihan ok, mutta mikään niistä ei maistunut samalle. Lopulta tölkkikalatkin jäivät, enkä ole vuosiin ajatellut tonnikalaa ravintona, eli kaikkeen tottuu. Sitäpaitsi isot päätökset vaativat tietenkin aina vähän uhrauksia, oli sitten kyseessä ruokavalio, tupakanpolton lopettaminen, tai vaikka ajokorttiin säästäminen. Eihän se muuten mikään iso päätös olisikaan. Sinä itse kuitenkin teet loppupeleissä sen valintasi ja elät sen mukaan. Harvoin mikään, isompikaan, muutos jokapäiväisessä elämässä vaatii mitään äärimmäistä askesiaa, ja kuten sanottu, kaikkeen uuteen elämään tottuu nopeasti; Kun tasapaino löytyy, ei enää edes osaa haikailla niiden vanhojen houkutusten perään.
Ajatelkaa sitäpaitsi, ettei vegenä ainakaan tarvitse ajatella paljonko verta on laskettu, montako jännettä on katkottu ja monenko lihakerroksen läpi on kaivauduttu kyseisen osan saamiseksi lautaselle, tai mistähän rauhasesta tämä tai aineet tuohon onkaan tiristetty?
-Niinkö? Tämäkö siis ON se rauhanen.. no nami nami sitten vaan :l
Joskus vika ei ole maussa, vaan ruoan suutuntuma voi vaikuttaa epämiellyttävältä, mutta virheellisesti kuvittelemme että se on se maku mikä ällöttää. Uusista makuelämyksistä joko tykkää tai sitten ei, ja varmistuakseen ettei tykkää juuri siitä mausta ja/tai siitä suutuntumasta, kannattaa samaa ruoka-ainetta kokeilla ainakin kolme kertaa eri yhteyksissä, ja eri tavoin valmistettuna. Myös kokin vaihtaminen voi auttaa asiaa. Saatat jopa yllättyä.
Vegeily on Snobeilua
Ja minä kun kuvittelin, että ruokasnobeilu on sitä, kun ostetaan vain sitä mahdollisimman fiiniä ja kallista; Syödään pöytähopeilla parhailta lautasilta tryffeleitä, stilton-juustoa, hanhenmaksaa, kaviaaria, ja kobe-härkää, ja sitten nyrpistellään nokka pystyssä mattimeikäläisille duunareille, jotka keittelevät perheilleen kaalia ja pottuja ;(
En oikeastaan voi kieltää ettenkö tuntisi itseäni ainakin vähän paremmaksi ihmiseksi nyt, kun voin ajatella, ettei eläimiä ole tapettu minun ruokani vuoksi, ja uskallan katsoa niitä silmiin, mutta rinnastaisinko itseni sekasyöjiin voidakseni tuntea ylivertaisuutta, no, se olisi varmasti lähempänä sitä snobeilua.
Näkisin tuon väittämän pikemminkin niin, että koska enemmistö nykypäivän sekasyöjistä on täysin tietoisia siitä kuinka esim. jauhelihakastikkeen pää-raaka-aine oli joskus elävä, tietoinen olento, mutta päättävät olla välittämättä asiasta, on omaatuntoa sitten yritettävä vaientaa vakuuttelemalla oman ruokavalion ylivertaisuutta tuomitsemalla avoimesti vegejen valinnat "kermaperseilynä" ja etsimällä aukkoja kasvissyöntiä puoltavista argumenteista tai tutkimuksista, koska se koetaan jostakin syystä helpommaksi kuin omien elintapojen rehellinen tarkastelu tai niiden muuttaminen, tai vaan suun pitäminen supussa.
Ehkä väittelyyn taipuvaisen sekasyöjän luonnolle käy myös jos hän ei varsinaisesti voi koskaan sanoa olevansa aidosti "eläinrakas" tai "pitävänsä eläimistä", sillä onhan se nyt vähän ristiriitaista vaalia kotona lemmikkieläintä samalla kun omalla lautasella on jostakin toisesta eläinyksilöstä valmistettua ruokaa o_O
On myös hyvä pitää mielessä, että maailmassa on ihmisiä, joilla ei ole elämässään niin suurta valinnanvapautta syötäviensä suhteen kuin vaikka meillä mattimeikäläisillä duunareilla, ja että meidät on jo pienestä pitäen totutettu ties mihin etelän herkkuihin. Joo, newsflash; esim. Ananas ja riisi eivät kasva Suomessa.. Puhumattakaan, että valtaosa meistä länsimaisen kulutusyhteiskunnan jälkeläisistä ei tiedä, millaista todella on olla aidosti nälkäinen.
Ulkomailla, monien meillekin tuttujen ruoka-aineiden alkuperäismaissa monet pienet tuottajat myyvät, tai joutuvat antamaan leijonanosan oman tilansa tuotoksista valtiolle ja vientiin, jotta perhe, joka todennäköisimmin myös raataa siellä pellolla, saisi edes vähän rahaa ostaa ihmiselämälle välttämättömiä hyödykkeitä (niitä on muitakin kuin ruoka). Iso-ostaja on kaupassa usein niskan päällä jolloin tuottajat myös pysyvät köyhinä, ja nöyrinä renkeinä.
Mainitussa valossa tarkasteltuna oikeastaan mitä tahansa ruokavaliota voidaan pitää snobeiluna, mikäli ruokapöytään kuuluu muita kuin pelkkiä kotimaan tuotteita, vaikkei pelkkä kotimaisuus itsessään ole enää mikään laadun tae. Miettikää esim. meijerimainosten mielikuvaamia, niityillä käyskenteleviä lehmiä verrattuna nautojen parsinavettatodellisuuteen.
Mutta asiaan palatakseni, myös "viherpiipertäjien" usein hakemat eettiset valinnat, kuten Reilun Kaupan (Fair Trade), tai eläinkokeettomien tuotteiden suosiminen, voidaan sekasyöjien puolelta nähdä "snobeiluna", sillä vaikka eettiset valinnat voivatkin auttaa osaltaan parantamaan ulkomaalaisten tuottajien oloja ja siten ehkä pikku hiljaa maailmaakin, ei niihin tietenkään aina viitsitä itse tarttua, koska hipit.
En siis itse syö kasviksia koska haluaisin jotenkin ylemmyydentunnetta kanssaihmisiini nähden, vaan kyseessä on edelleenkin ihan oma valintani. Kyllä, olen elänyt sekasyöjänä, ja syönyt rinnasta (eli maitotuotteet) yli kolmekymmentä vuotta, ja huomasin viimein, ettei se ole minua varten. Lisäksi kukaan sekasyöjä, joka ei elämässään ole kokeillut vegeilyä kuukauttakaan, ei mielestäni ole mitenkään oikeutettu väittämään tietävänsä jotenkin paremmin minusta ja syömisistäni tai siihen liittyvistä valinnoistani.
Kasvisruoka aiheuttaa aliravitsemusta
Itseasiassa, huono ja yksipuolinen ruokavalio sitä aiheuttaa, mutta tökerökin mielipide on lähes ymmärrettävä jos todella kuvitellaan kaikkien vegejen syövän vain heiniä. Valitettavan yleinen harhaluulo onkin, että veget syövät vain kasvikunnan tuotteita. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä vegejen lautasille mahtuvat kasvikunnan lisäksi esim. sienet ja levät. Syömme siis tumallisten eliöiden ryhmistä monipuolisesti kaikkea paitsi eläinkuntaa. Mainittakoon, että samasta syystä esim. Pesco- tai pollovegetaristit eivät todellisuudessa ole kasvissyöjiä. Toki, voitaisiinhan tässä taas vääntää kättä siitä kuinka sienet ovat solullisesti lähempänä eläimiä kuin kasveja (jäk jäk jäk jäk..), tai kuinka me veget voimme syödä bakteerikuntaa (dah, esim. kaikki fermentoidut elintarvikkeet, kuten hapankaali ja soijakastike), sillä ovathan pöpötkin eläviä olentoja? No järki käteen, jokainen ihminen, vege tai ei, syö valtavasti bakteereja päivittäin jo pelkällä sisäänhengityksellä, suutelusta puhumattakaan, emmekä, hitto vieköön, aio lakata hengittämästä o_O
Mutta asiaan; Monipuolinen kasvis/vegeruoka on siis todellisuudessa paitsi täyttävää, myös elimistölle hyväksi. Monet sekasyöjät osoittavat, kumma kyllä, usein olevansa huolissaan esim. vegejen proteiinin saannin puolesta. Oikeasti, koska heistä on tullut kaikkitietäviä terveysguruja? Moinen lisäksi kuulostaa oudolta, sillä jos tietää ravintoaineista mitään, tietää, että proteiinia todella on melkeinpä kaikkialla, esimerkiksi viljatuotteet, pähkinät, pavut, monet vihreät lehtikasvikset, punajuuret, sienet, merilevä, ja vaikka aurinkokuivatut tomaatit, vain muutamia mainitakseni, sisältävät paljon proteiinia. Se vaahtohärmä oluesi pinnalla? Proteiinia!
Koska kasviproteiini kuitenkin on hieman erilaista kuin eläin-vastaava, sitä tulisi tietenkin syödä monipuolisemmin, mutta on todella tietämätöntä tulla väittämään, että elämä muuttuisi jotenkin proteiiniköyhäksi pelkkiä eläintuotteita välttelemällä. Vegejen proteiininsaannista on siis turha huolestua, ja ensisijaisempi terveyskysymys kaikille vegeille olisi oikeammin B-12 -vitamiini, joka myös kobolamiinina tunnetaan. B-12 on se "eläinvitamiini" jota ei saa kasvikunnasta, toisin kuin muita vitamiineja. Tietenkin kaikki vitamiinit ovat tärkeitä, mutta mm. kasvi-, levä-, ja sienikunta tarjoaa niitä eläinkuntaa monipuolisemmin. Mainittakoon, että B-12 -vitamiinia on pieninä pitoisuuksina myös tietyissä sienikunnan lajeissa ja levissä, mutta siitä huolimatta veget tarvitsevat lähes väistämättä k.o. vitamiinilisää.
(Punainen pilleri - Valitsin sen)
Faktaa: Maksa varastoi B-12 -vitamiinia elämämme aikana, ja moni vegeilyyn sekasyönnistä vaihtava erehtyy usein pitämään puutteellistakin kasvisruokavaliotaan hyvänä sillä hän pärjää usein tietämättään jo-keräämillään B-12 varastoilla. Ihmisen B-12 -varastot voivat kestää jopa viisi vuotta, ja B-12 -puutteellisella ruokavaliolla lievienkin puutosoireiden kehittyminen voi näiden varastojen kuluttua loppuun kestää vielä toiset viisi, eli moni puutostila jää huomaamatta tai havaitaan ehkä liian myöhäisessä vaiheessa. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että on olemassa myös tila nimeltä B-12 vitamiinin imeytymishäiriö, jolla ei ole juuri tekemistä ruokavalion kanssa.
Vegeille ja maitoallergisille monet kasvimaidot, yms. -valmisteet sisältävät myös B-12 -vitamiinilisän, eli ovat kasvisruokavalioon hyvin passeli ratkaisu. Kasvimaidot ovat muutenkin varteenotettava vaihtoehto, sillä niihin on usein lisätty muitakin hyviä vitamiineja, kuten D:tä.
B-12:a saa myös purkista, mikä ei loppupeleissä ole sen kummempaa kuin muutkaan apteekista saatavat vitamiini- ja hivenainevalmisteet, joilla myös monet sekasyöjät ruokavaliotaan rikastuttavat. Vegaaninen B-12 -lisä on yleensä valmistettu bakteeri-, ja sienikunnan tuotteista :)
Vertailun vuoksi mainittakoon, että B-12 -asiassa on myös turha alkaa osoittelemaan sormella juuri vegeruokavalioita, sillä kyseisen vitamiinin puutos on yllättävän yleinen tila myös lihaa ja muita eläinperäisiä tuotteita säännöllisesti nauttivilla sekasyöjillä. Esimerkiksi ruoan kypsentäminen, runsas alkoholin käyttö, toistuvat laihdutuskuurit, tietyt lääkekuurit, raskaus, imetys, keliakia, ja jopa stressi ovat omiaan aiheuttamaan B-12 hävikkiä.
B-12 -vitamiinin puutosta on alettu tiedostaa vasta viime aikoina, sillä kyseinen puutostila näkyy yleensä vasta vanhemmalla iällä, jolloin vitamiinilisästä ei enää ole apua vaan puutosta hoidetaan vitamiiniruiskeilla suoraan lihakseen. B-12 -lisä (muista puhumattakaan) ei siis välttämättä ole sekasyöjällekään pahitteeksi..
Moni vege lienee lisäkseni huomannut, kuinka vege-eväät herättävät usein sekasyöjissä piilevän uteliaisuuden; Kun muiden paistellessa eläintenosia uppoudut kaikessa rauhassa nauttimaan speltti-tofu-pihvisi, joku sekasyöjäkaverisi sanoo jotain "Mitä tuo on? Näyttää jännältä, saako maistaa?", ja ystävällisyyttäsi tietenkin annat kaverille palan omasta pihvistäsi. Kaveri tykkää "Hei, tämähän on tosi hyvää, saanko vielä palan?" Siinä vaiheessa muidenkin sekasyöjien mielenkiinto on niissä sinun pihveissä, ja kaikki kärttävät, tai omin lupinsa nappaavat lautaseltasi "pikku" maistiaisia. Itse haluat vain päästä syömään, ja ennenkuin huomaatkaan, on aiotun, kahden- tai kolmen vegepihvin sijalla yksi puolikas, jonka pitäisi riittää sinulle koko illaksi. Kun sitten lopulta, lieden jäähdyttyä, ja ystäviesi popsittua pihvinsä, kehtaat kysyä, että voisitko ottaa vaikka leipäpalaa nälkääsi, niin jo supatellaan selän takana, että "Huomaatteko, niin monta vegepihviä kuin tuolla oli, niin nyt sillä on taas nälkä.."
Eikä sekasyöjä tietenkään tajua yhtälönsä ironiaa o_O
Mutta Kun Ihminen on Lihansyöjä
Koska olen aiheesta jo kirjoittanut, lainaan siis suoraan vanhasta postauksestani:
"Evoluuttisena faktana mainittakoon, että ihminen ei lajina ole koskaan ollut virallisesti petoeläin. Kädelliset ilmestyivät maapallolle tämänhetkisten tietojen mukaan n.65 miljoonaa vuotta sitten, jolloin muut nisäkkäät (myös lihaasyövät saalistajanisäkkäät), olivat jo about 135 miljoonaa vuotta vanhoja.
Virallisesti petoeläimen tuntomerkeiksi mainitaan pitkät raatelukynnet saaliseläimen aloillaan pitelyyn, terävät kulmahampaat saaliin tappamiseen ja lihan repimiseen, sekä eteenpäin/etualalle suuntautuneet silmät, joiden avulla saalistaja voi parhaiten havaita saaliin ja keskittää hyökkäyksensä.
Vertailun vuoksi siis, pääasiassa kasvisravintoa käyttävillä eläimillä (eli saaliseläimillä), on tasaiset hampaat, tylpät, tai liki olemattomat kynnet ja silmät ovat yleensä pään molemmin puolin jotta ne voivat havainnoida ympäristöään laajemmalta alalta ja näin suojautua pedoilta.
Petoeläimen pääasiallinen ravinto myös koostuu lihasta, jota ilman eläimen elimistö ei toimi ja eläin kuolee. Nykyään monet lihansyönnin puolestapuhujat vetoavat niin hampaisiin kuin tuohon silmä-asiaan, eli "petomaisina" pidettyihin piirteisiin ihmisen ulkomuodossa, ja väittävät, että koska meidänkin silmämme ovat edessä kuten pedoilla, olemme myös me luonnostamme petoja ja saalistajia. Kasvissyöjät ja vegaanit keskuudessamme puolestaan todistavat että ihmiselimistö ei välttämättä tarvitse juuri eläinproteiinia pysyäkseen hengissä. Puhumattakaan, että jos ihminen lähtisi petoeläindieetille, ja todellakin söisi pelkkää lihaa, hän ei lopulta enää voisi kovin hyvin erilaisten ravintoainevajeiden vuoksi. Ihmiselimistö ei nimittäin pysty pilkkomaan eläinproteiinia yhtä tehokkaasti kuin lihansyöjän vastaava, eikä ihminen näin ollen voi käyttää hyväkseen lihan ravintoaineita yhtä monipuolisesti kuin oikeat lihansyöjät. Mainittakoon vielä, että liiallinen eläinproteiini voi aiheuttaa ihmiselimistössä mm. kalsiumvajetta.
Kärjistäen siis, pedon-, ja saaliseläimen merkkejä vertaillen ihminen olisi tässä asteikossa kaksi-kolmesta tuloksella ennemminkin kasvissyöjä ja näin ollen saaliseläin kuin mikään peto o_O
Mainittakoon myös, että eläintieteellisesti on virheellistä puhua nisäkkäiden kohdalla kasvissyöjäeläimistä, sillä valtaosa kasvissyöjistä on tavalla tai toisella sekasyöjiä, eli nauttivat tarvittaessa myös eläinproteiinia. Tällaisia ovat mm. Siat, Jyrsijät, Jänikset, ja jopa lauhkeina pidetyt, laiduntavat lampaat saattavat nakerrella kuolleita lajitovereitaan. Puhuessamme kasvissyöjistä assosioimme mielikuvamme susien, leijonien ja minkkien sijaan juuri lehmiin, lampaisiin ja kaniineihin, ja pysymme paremmin keskustelussa mukana. Virallisesti eläimet jaetaan kuitenkin vain lihan-, ja sekasyöjiin.
Oletus ihmisestä petoeläimenä on siis väärä, mutta miksi meillä sitten on "saalistajan" silmät? Niin, unohdamme usein olevamme kädellisinä sukua ihmisapinoille. Kädellisinä meilläkin täytyy olla hyvä syvyysnäkö, ja näin ollen silmämme ovat kehittyneet katsomaan eteenpäin, jotta voisimme parhaiten tarttua oksaan, hedelmään tai työkaluun, kuten esimerkiksi orangit tai bonobot.
Emmekä katso eteenpäin siksi että voisimme hyökätä saaliseläimen kimppuun (erona juuri tämä 135 miljoonan vuoden kehitys, huom.).
Ihmisapinoilla ja muilla kädellisillä, kuten gorilloilla ja paviaaneilla, on myös usein lajityypillisesti suuret, vaikuttavannäköiset kulmahampaat, mutta pelkät hampaatkaan eivät tee eläimestä verenhimoista lihansyöjää. Kädellisten kulmahampaat ovat kehittyneet sekä puolustautumista että kamppailua varten, ja esim. eri lajejen urokset usein, no, urostelevat toisilleen hampaitaan näytellen, kilpaillen naaraiden suosiosta. Mainittakoon, että ihmisurokset, eli miehet, (kenties juuri mainittujen kulmahampaiden pienuuden takia,) käyttävät vastaavissa tilanteissa yleensä nyrkkejään. Toinen esimerkki massiivisista kulmahampaista on sarveton Vesikauris, joka ei myöskään ole lihansyöjä saati saalistaja, vaan hampaat ovat kehittyneet eläimelle juuri "sarvien korvikkeeksi".
Ihminen on kädellisenä kehittynyt siis sekasyöjäksi, ei lihansyöjäksi. Voimme ruokailla tarvittaessa muiden olentojen lihalla, mutta emme tarvitse lihaa pääasiallisena ravintona. Surullista kyllä, yleisesti kuvittellaan "sekasyöjän" tarkoittavan, että ravinnoksi tarvitaan sekä kasveja että lihaa. Todellisuudessa se tarkoittaa vain, että sekasyöjän elimistö pystyy pilkkomaan ravinnokseen sekä kasvi-, että eläinperäistä proteiinia, ym. ravintoaineita, eli silloin k.o. olento voi pärjätä molemmilla, sekä lihalla että kasviksilla, tai vain niillä pelkillä kasviksilla, jos ruokavalio on tarpeeksi monipuolinen. Siksi ne juuri mainitut lampaatkin joskus järsivät niitä vainajiaan, ruoho kun on aika yksipuolista pupellettavaa..
Faktat haltuun siis."
Valtaosa maailman nisäkkäistä on sekasyöjiä, joten aidot lihansyöjät kuuluvat planeetallamme vähemmistöön. Lihansyöjistä tunnetuimpia lienevät kissaeläimet, jotka eivät selviä ilman eläinproteiinia. Jos siis lihansyöntiä puolustaaksemme lähdemme kädellisinä vertaamaan itseämme, sanotaan vaikka, leijoniin, väittäjällä ovat jellonat todella sekaisin, ja se suu kannattaisi pitää kiinni ennenkuin pahempia sammakoita pääsee ulos..
Jos Veget Eivät Syö Lihaa, Miksi Matkitte Sitä?
Ahaa, kasvispihvit, soijapullat ja seitanpaistit, vai? Lyhyesti ilmaistuna, pihvit, pullat ja makkarat ovat vain muotonsa mukaisesti nimettyjä elintarvikkeita, joita kutsutaan pihveiksi, pulliksi ja makkaroiksi vaikka ne olisi tehty muovailuvahasta, dah.
Paistit ja sen sellaiset taas ovat nimetyt valmistustapansa mukaan, samoin kuin pataruokaa kutsutaan pataruoaksi valmistusastiansa mukaan. Toki paisti on myös ruhon osa, mutta tällöinhän mm. patapaisti olisi todella kerettiläistä jos liha paloitellaan vihannesten joukkoon sen sijaan että se paahdettaisiin uunissa kokonaisena paistina.. Tai tuleeko uunipaistista samoin "vääränlaista", jos siihen laittaa paistipalan sijaan niskaa tai selkää?
Entä piirakka sitten? Suomalaisittain tunnemme mm. lihapiirakan, kinkkupiirakan, lohipiirakan, mustikkapiirakan, muropiirakan, omenapiirakan, kaalipiirakan ja kasvispiirakan monissa muodoissaan, ja silti voimme kutsua kaikkia piirakoiksi. Mitenkäs se on mahdollista? Koska piirakka on vain täytetty leivos! Mietitänpäs vähäsen.. Karjalanpiirakka leivotaan perinteisesti ruiskuoreen, ja riisipiirakka vehnäkuoreen. Silti kauppojen einesaltaissa myydään usein riisipiirakoita karjalanpiirakoiden nimellä, ettäs kehtaavat. Barrikadeille, toverit!!!
Lisäksi monet perinteisesti leivinuunissa paistettavat leivät, piirakat ja paistit valmistuvat nykyään useimmiten sähköuunissa kunnon leivinuunin sijaan, mutta sitä ei koskaan nähdä yhtä kerettiläisenä kuin lihattoman seitan-makkaran kutsumista makkaraksi. En voi olla nyt mainitsematta, ettei esim. "Suomen kansallismakkaraksikin" kutsuttu HK:n Sininen Lenkki enää virallisesti ole makkara, vaan jauhopitoisuutensa ansiosta leivos, ainakin EU-Standardien mukaan..
Vaikka ruokalajit siis aiheuttaisivatkin päänvaivaa, hyväksymme kuitenkin esim. sekä kookosmaltopuristeen että nisäkkäiden rauhaseritteen maitona. Ja jos kerran kasvimaidot ovat nimikkeenä ok siinä missä eläinmaidot, niin miksi sitten vegemakkarat tai -padat aiheuttavat väittelyä?
Kuitenkin, jos nyt leikitään kielipoliisia, niin oikeammin vain erilaisista ruhonosista nimensä saaneet lihatuotteet, kuten sisäfilee, grillikylki tai potka olisivat tuossa mielessä "autenttista lihaa". Samoin kuin jos puhutaan ruokana vaikka niskasta tai kielestä, assosioituma lihaan on väistämätön. Ajoittain vastaaville vegejutuille löytyy kuitenkin ihan asiallisia nimiä, kuten grilliseitan tai porkani, mutta olen siinä suhteessa sekasyöjien kanssa samaa mieltä, että lihaksi on turha väittää tuotetta joka ei sitä ole.
Sivuhuomautuksena mainittakoonkin, etteivät esim. kinkku tai pekoni varsinaisesti ole ruhon osia, vaan ennemminkin totuttuja keittiönimiä alkuperäispaloista (Kinkku on sian pakara ja takajalka ja pekoni ohueksi viipaloitua siankylkeä) saataville ruoille. Kuitenkin näin joulukinkkuperheessä kasvaneena lihattoman möykyn kutsuminen "kinkuksi" kuulostaa vielä vähän oudolta, sillä se ei missään vaiheessa ole ollut osa sian takalistoa, mitä pidämme vähän niinkuin "vaatimuksena" kinkulle. Muiden eläinten reisiä emme myöskään kutsu kinkuiksi, mutta olen nähnyt mm. kengurupekonia, ja viinikumista valmistettua karkkipekonia. Siksi en pidä vegepekonia mitenkään outona, jos kerran ulkonäkö, tai tekstuuri saadaan suunnilleen kohdilleen.
Toki, tarkoittaahan kinkku murtaen myös naista, mutta ihmisen samaistaminen seitaniin se vasta outoa olisikin.. Soylent green is people ;)
Loppupeleissä myös moni lihan hylkäävä, aloitteleva vege toistaa, joko tietoisesti tai alitajuisesti, sitä vanhastaan tuttua sekasyöjä-ruokakuviota: Joku pihvi tai makkara, tms, sitten joku kastike ja perunat, tai pastaa tai riisiä, ja sitten salaattia (ehkä). Unohdetaan, että koska kasvisruokailijalla se lautasellinen koostuu lähtöjään vain kasvi-, sieni-, ja leväkunnan tuotteista, meidän täytyisi osata unohtaa ne vanhat ruokakaavat. Usein mm. uuni- tai pataruoat, risotot tai paistinkasvikset olisivat omiaan avartamaan keittiötottumuksia, mutta moni kokee helpoimmaksi vain vaihtaa sen jauhelihapihvin kasvispihviin, tai nakit tofunakkeihin. Joskus vastaus on niinkin yksinkertainen, että osa vegeistä vain pitää niistä, ja kerran niitä saa valmiina, me ostamme niitä, samoin kuin sekasyöjät. Valmis vegepihvi on helpompi, kuin kasketa, äestää ja kylvää maa, vaalia taimia ja kerätä sato, kuivattaa se talven varalle, ja sitten liotella ja jauhaa herneitä pitkät talviyöt kun pihvinhimo iskee. Sekasyöjä vastaavassa tilanteessa teurastaisi hoidokkinsa, laskisi veret kaulasuonesta, suolistaisi eläimen, leikkaisi ruhon osiin, jauhaisi sopivat palat lihamyllyllä, ja niin eteenpäin. Einespihvi on aina einespihvi, oli se kasvi-, sieni-, tai eläinkunnasta peräisin. Sitäpaitsi, kerran vegepihvit, -pullat, -makkarat sun muut todistavat, että kasvikunta pystyy tarjoamaan maukkaampaa, ja monipuolisempaa ravintoa kuin eläinkunta, miksi sitä pitäisi hävetä tai herjata? Herkuttelu on sitäpaitsi ihana pahe, joten ei kun syömään ;)
Voihan se sekasyöjä myös kokea kasvissyöjän grillijuhliin tuomat tofunakit jotenkin provosoivina, mutta unohdetaan, että jokainen ruokavalio tarvitsee myös sitä proteiinia. Voisimme toki mussuttaa tofut kuutioina (useimmiten kyllä teenkin niin), soijan papuina, seitanin muodottomana, palleatyrää muistuttavana möykkynä tai tempehin höyrytettynä harkkona, mutta se se vasta herättäisikin närää, vaikka sitten siellä grillijuhlissa, kun "taas yksi vege vain leveilee eväillään".
Nykyajan ruokakulttuuri vaan on niin pitkälti sekasyöjien sanelemaa, eli vaikka se hampurilaisen välissä oleva pihvi tai parilalla grillattu makkara olisivatkin täysin eläimettömiä, samannäköisiä ruokia pupeltavat ihmiset kokevat yhteenkuuluvuutta ihan eri tasolla kuin täysin eri näköisiä ruokia syövät. Tiedättehän tekin sen oudon tyypin, joka syö grillijuhlissa aina pelkkää salaattia o_O
Lihaa vai Pork-Kanaa?
Niinpä. Edes samaa ruokavaliota noudattavien kesken ei ruoasta aina päästä yksimielisyyteen, joten lienee ymmärrettävää että itselle arkisen tutut, mutta muille mahdollisesti vieraat sapuskat voivat tuottaa ylimääräistä päänvaivaa joka saa heidät kaivamaan kukkahatun naftaliinista. Samalla kuitenkin unohdetaan miksi kenenkään pitäisi puuttua oman keittiön ulkopuoliseen ruokakulttuuriin?
Pidän lisäksi outona kuinka monet kyllä hyväksyvät isommitta ongelmitta ventovieraidenkin mm. terveyteen tai uskontoon liittyvät ruokavaliot, kuten allergikon pähkinättömän tai maidottoman, keliaakikon viljattoman, Islamin possuttoman tai Juutalaisten kosher-ruokavalion, mutta heti jos ruokavalio voidaan jotenkin yhdistää eettisyyteen, kuten tonnikalaton, lihaton tai täysin eläimetön, se koetaan valitettavan usein ulkopuolisten silmin jotenkin "vääräksi" tai omaa ruokapöytää uhkaavaksi.
Omien yliherkkyyksienikään takia ruokailu ei ole aina helppo juttu, eikä nykyinen vegesuuntauma ole mitenkään helpottanut asiaa. Kyllähän minä itse tiedän mitä minä voin tai haluan syödä, mutta kodin ulkopuolella, esim. kylästelemässä, julkisessa ruokapaikassa, tai edes kaupassa ei aina ole helppoa. Valitettavan moni ei tunnu tietävän mitä esim. yliherkkyys pahimmillaan tarkoittaa, ja sitä pidetään usein vain nirsoiluna, samoin kuin eettisen kuuloisia ruokavaliovalintoja. Mainittakoon, että valtaosa allergioistakin on vain yliherkkyyksiä, kuten usein esim. kala ja mansikka, mutta koska moni mattimeikäläinen tietää yliherkkyyksistä niin vähän, kutsumme niitä virheellisesti allergioiksi. Pähkinänkuoressa; Varsinainen allergia on sitä, kun altistuma allergeenille aiheuttaa anafylaktisen reaktion, joka voi pahimmillaan olla jopa hengenvaarallinen. Yliherkkyys taas sitten on allergeenialtistuman jälkeen ne kaikki muut pienemmät paskat, kuten ihottuma, limakalvohaavaumat, pahoinvointi, erilaiset kiputilat, jne. Allergia voi lisäksi parantua siedätyshoidolla, mutta yliherkkyys vaan pahenee.
Voisinhan minä tietenkin aina kysyttäessä valehdella olevani allerginen, mutta mitä minä sillä saavuttaisin? Valehtelijan maineen, korkeintaan ;(
Et sinä mitään eläimiä voi pelastaa, tekopyhä!
Ensiksikin, en ole koskaan väittänyt suuntautuneeni kasvisruokavalioon mitenkään eläinten kärsimysten tähden, mutta myönnän, että oloni on huojentunut kun en enää syö niitä.
Palatakseni niihin valinnan vapaus-asioihin, onko se sekasyöjiltä jotenkin pois jos minä kieltäydyn pihvistä? Eikös se kärjistetysti tarkoittaisi että heille jäisi enemmän pihviä?
Toisekseen, jos joku suuntautuu kasvissyöntiin tai veganismiin koska hän on aidosti huolestunut eläinten oloista, voimmeko syyttää häntä siitä että hänellä on omatunto? Ei se kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että kukaan lihan ruokavaliostaan hylkäävä lähtee heti yökähmässä kommandopipo silmillä tuhrimaan tarhakettujen turkkeja hennaväreillä. Jösses.
Totta on, ettei yksi ihminen voi valinnoillaan vaikuttaa siihen, kuinka eläimiä kohdellaan tehotuotantotiloilla, mutta ei kukaan kasvissyöjä ole yksin. Suomessa kuitenkin jo about viisi prosenttia väestöstä on kasvissyöjiä tai vegaaneja, ja määrä on kasvussa hitaasti mutta varmasti. Liha-alallakin ollaan tietoisia ihmisten eettisestä omastatunnosta, ja kysynnän laskusta huolissaan mainostetaan eläintuotteita "herkullisina terveystuotteina", ja ollaan valmiit käyttämään paljon rahaa etteivät omat voitot vaan pääse laskemaan. Kulutuksesta, ja etenkin lihankulutuksesta, ja sen aiheuttamasta hiilijalanjäljestä ovat huolissaan ennen kaikkea kaikenlaiset ympäristöjärjestöt, ja -ihmiset, ja esim. WWF on ottanut tavoitteekseen lihankulutuksen puolittamisen länsimaissa vuoteen 2050 mennessä.
Vihreässä Valossa
Yksilöiden henkilökohtaiset valinnat voivat siis aiheuttaa paljon närää, mutta mikäli yhtään lohduttaa, on mahdotonta elää koko elämänsä ilman, ettei missään vaiheessa mitenkään herätä pahaa verta kenessäkään. En voi väittää olevani mitenkään "paremmassa leirissä" nyt, sillä olen myös täysin tietoinen siitä kuinka osa vegeistä kyseenalaistaa samoin sekasyöjien valintoja ja haukkuu heitä tunteettomiksi murhaajiksi. Enkä puolustele heitä millään tavoin.
En myöskään yleistä että kaikki omaa ruokavaliotaan noudattavat ihmiset olisivat hulluja, kiihkomielisiä natseja jotka hyväksyvät vain omat valintansa ainoina ja oikeina, ja tekevät kaikkensa saadakseen muut ajattelemaan laillaan, mutta jos oman ruokavalion ulkopuoliset "toisinajattelijat" eivät kuitenkaan lähtöjään kiusaa ketään, miksi heitä pitäisi kiusata?
Yleinen asetelma tuntuu olevan, että kun ihminen löytää ne itselleen sopivat, täydelliset kengät, täydellisen asunnon, täydellisen kampaajan tai vaikka sen täydellisen ruokavalion, ja siitä inspiroituneena haluaa jakaa kokemuksensa lähipiirinsä kanssa, tai hehkuttaa sitä Facebookissa, Twitterissä tai blogissaan, niin vastaanottaja kokee sen helposti paasauksena (eli saarnauksena).
Ei kai kukaan pidä paasauksesta, oli se sitten terveydellistä, uskonnollista, eettistä, tai muuta, mutta onko kaikki saarnaukseksi luokittelemamme todella saarnausta? Mielestäni vaikka sadasta kilosta kahdeksaankymmeneen karistanut laihduttaja joka hehkuttaa omaa iloaan asian johdosta ei paasaa, vaan ainostaan ilmentää hyvää oloaan oman, henkilökohtaisen saavutuksensa johdosta. En kuulu Facebookiin sun muihin, mutta olen huomannut, että nykyään saarnaajan leimaan riittää vain jos mainitset kysyttäessä olevasi kasvissyöjä (tai edustavasi eri uskontoa).
Kaikenlainen saarnaaminen on kuitenkin yleensä luonteeltaan negatiivista ja syyllistävää, ja sen on tarkoitus muistuttaa vastaanottajaa hänen huonoista puolistaan ja näin vaikuttaa hänen omatuntoonsa. Tietenkin, jos olet itse epäonninen laihduttaja, sen kaksikymmentä kiloa karistaneen ilopillerin kevennyspäivitykset ottavat varmasti päähän sen sijaan että olisit vain onnellinen hänen puolestaan. Tällöin on kuitenkin kyse vain ja ainoastaan kateudesta; Siellä se perhana esittelee uusia farkkujaan ja esittää niin oikein olevansa parempi kuin me muut, vitun provo! Samalla myös kyräilemme luonnottoman hyväntuulista elämässään onnistujaa, että sillä on varmaan bulimia kun laihtui noin nopeasti..
Tai sitten se ilopilleri laukaisee sinussa omasta epäonnistumistumisen tunteestasi kumpuavan ketutusreaktion, jolloin omaan ruokavalioomme, tai epäonnistumisiimme turhautuneena asetumme heti puolustuskannalle ja pilkkaamme ilopilleriä; -Vai painaa se nyt kahdeksankymmentä kiloa, no läski ja ruma se on edelleen, ja kylläpä rumat farkut osti, tyhmä läski, hahhahhaa!
Kaikki, joille on tapahtunut joskus elämässään jotain itselle ihanaa, ovat varmasti joutuneet kokemaan tuon äskeisen asetelman, eli loppupeleissä sillä ei ole väliä, millainen olet, mitä syöt tai mitä teet, kunhan se vain on vastaanottajan mielestä tarpeeksi erilaista laukaistakseen hänessä vastareaktion, joko hyvän tai huonon. Vika ei siis ole ihmisissä joilla on rohkeutta tehdä omat valintansa, tai jotka ovat tehneet jotain tavoitteidensa eteen, vaan pikemminkin syy löytyy vastaanottajan suppeasta käsityskyvystä ja muutoksen pelosta.
Olen itse tällä hetkellä tyytyväinen itseeni, mikä on aika harvinaista, ja Noidankoto tulee näillä näkymin jatkamaan vegepainotteisella linjalla, ja kannustan, etenkin sekasyöjälukijoitani kokeilemaan avoimin mielin myös blogini vegereseptejä ;)
Niin, kuten varmaan olette huomanneet, olen myös tietoisesti karsinut blogini reseptihakemistoa, pääasiassa juuri liharuokien osalta. Pahoitteluni teille jotka jäitte kaipaamaan jotain kuolleesta eläimestä valmistettua räättiä, mutta minä haluan ennen kaikkea, että blogini on oman näköiseni, enkä ylläpidä sitä mielistelläkseni ketään. En siis aio turhia tekopyhistellä tai menettää yöuniani sen takia. Perinneruokareseptit tulevat näillä näkymin säilymään, ovathan ne paitsi osa kansankulttuuria, myös hyvä muistutus omasta menneisyydestäni sekasyöjänä.
*Tähän loppuun voisin heittää pari linkkiä Vegaaniliiton sivuille, jossa on myös esitetty erikoisia kysymyksiä:
Visaisia kysymyksiä
Visaisia kysymyksiä vol.2
Kysymykset koskevat, tai niihin on vastattu pääosin vegaanien näkökulmasta, mutta aihealueet eivät juuri eroa niistä joihin myös kasvissyöjät ajoittain törmäävät.
Uteliaille mm. Google tarjoaa lisätietoja sekasyöjistä (linkki on englanninkielinen).
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, kannattaa pitää suu kiinni."
-Tuntematon-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti