Kalevala

Alunperin vuonna 1853 julkaistu, Elias Lönnrotin kokoama teos ei syyttä ole Suomen kansalliseepos. Kalevala-tarustoa pidetään tärkeänä vanhan suomenuskon kannalta, ja sitähän se onkin. Kalevala sisältää 44 vanhasuomalaiseen muotoon kirjoitettua runoa, joissa kerrotaan mm. maailman luomisesta, sekä sankareista, kuten tietäjä Väinämöisestä, seppä Ilmarisesta, ja monista muista suomalaisen mytologian hahmoista ja suoritetaan erilaisia sankari- ja ihmetekoja.

(Kuvassa vuoden 2005- 31.painos)

Minulle Kalevala on paljon muutakin kuin uskonnollinen teos. Rakastan vanhaa runomittaa, kahdeksantavuisuutta ja lukurytmiä. Kalevalasta voi nykyäänkin löytää odottamattomia tiedonjyviä, jotka kätkeytyvät kirjan sivuille tiedonhakuisten löydettäväksi :)
Kalevalan tapahtumat alkavat, kun maailma luodaan sotkan munasta, ja muinainen tarina päättyy uuden suuntauksen, kristinuskon, saapumiseen, jonka myötä tutuille jumalsankareille ei enää olisi tilaa. Tarinan riitakapulana toimii vaurautta jauhava maaginen mylly, Sampo, jonka ympärille moni tarinoista nivoutuu. Näin nykyäänkin, raha pyörittää maailmaa.

"En kysele kultiasi,
En halaja hope'itasi
Kullat on lasten kukkasia,
Hopeat hevon helyjä."

Kalevalan tarinat ovat lähtöjään suhteellisen traagisia, esimerkkinä mainittakoon Ainon, Lemminkäisen tai Kullervon kohtalot, Kultanaisesta puhumattakaan. Kuten elävässä elämässä, eivät Kalevalassakaan sankarit aina ole suorittaneet nitä uskomattomia urotöitä eivätkä konnat välttämättä joka käänteessä riistä heikkoja. Kalevan sivuilla Pohjolan naiset ovat vahvoja ja pystyviä, Tuonelan naiset pärjäävät itsekin, ja molemmat täyttävät äitinsä ylpeydellä siinä missä Kalevalan miessankareiden sankarillisuus on usein lähinnä kyseenalaista;
Joukahainen vaikuttaisi nykypäivänäkin huomionhakuiselta urostelijalta, Lemminkäinen tyhjäpäiseltä naistenmieheltä, ja Kullervon elämän eväät olisivat aikaansa nähden huonot koska hän ei ollut syntynyt vauraaseen perheeseen. Kullervon elämä olisi kaikista kunnostautumisyrityksistään huolimatta nykypäivänäkin niin täynnä kärsimystä että miehen ajottaiset raivonpurkaukset olisivat kenen mielestä tahansa melkeinpä ymmärrettäviä. Puhumattakaan itse Väinämöisestä joka uhkaili Ainon veljeä saadakseen tämän siskon vaimokseen? Kuten ennen, niin nykyäänkin, nimi ja status merkitsee usein sydämen sidettä enemmän ja maailma on kautta aikain esitetty miesten maailmana. Teksti osaa siis sekä naurattaa että nostaa kyyneleet silmiin. Kenelläpä elämä olisikaan ollut aina helppoa?

"Moni on kakku päältä kaunis,
Kuorelta kovin sileä,
Vaan on silkkoa sisältä,
Akanoita alla kuoren."

Kalevala on samaistuttava teos, ja aina osa suomalaisten sielua ja mieltä, vaikkeivät kaikki olisikaan koskaan kirjaa lukeneetkaan. Ilmarinen, Lemminkäinen, Tammi, Sotka ja Sampo lienevät kaikille tuttuja, Väinämöisestä nyt puhumattakaan.

+ Kalevala on oma, maaginen maailmansa jonka parissa on helppo viettää tuntikausia :)
+ Tämä ei ole mitenkään tietyn uskonnon puolesta puhuva/käännyttävä teos, joten sopii lukemistoksi myös muiden uskontojen edustajille, jotka ovat kiinnostuneita suomalaisesta kansanperinteestä.

- No, joku suvaitsematon löytää varmaan tähän jotain nillitettävää..