Vuoden alkaminen Tammikuun ensimmäisestä päivästä on alkujaan kristillispohjainen, kirkolta peritty tapa, jota on suomessa juhlittu jo vuodesta 1224 (eli keskiajasta) lähtien, mutta myös muinaisten roomalaisten vuosi alkoi Tammikuun ensimmäisenä. Vertailun vuoksi mainittakoon, että mm. juutalaisten vuosi vaihtuu Syyspäiväntasauksen aikoihin, ja islaminuskoisten keskuudessa Heinäkuussa. Kiinalaisten vuosi vaihtuu kuukalenterin mukaan Tammi-Helmikuun aikoihin Uudellakuulla.
Virallisesti 1.1 vakiintui tilivuoden alkamispäiväksi 1500-luvulla, ja sitä ennen ainakin Ruotsissa uusi vuosi aloitettiin joulusta. Noihin aikoihin meillä Suomessa vuosi vaihtui myöhäissyksyllä Kekri-Juhlan yhteydessä.
Nykyihmisten, myös monien noitien ja pakanoiden tuntema, virallisesti hyväksytty vuodenvaihde sijoittuu siis kristinkalenterin mukaan 31.12-1.1 väliseen yöhön, ja esivanhempamme oppivat vastaanottamaan Uutta Vuotta Tammikuun 1. päivän aattona siinä missä mekin.
(Ilotulitteita. Kuva: Wikimedia Commons)
Vuoden vaihtuminen on ihmisille paitsi vuodenkiertoon ja kalenteriin liittyvä tapahtuma, myös symbolinen uudistuminen; Uusi alku, sillä vuodenvaihdetta seurasi tietenkin uusi vuosi. Monet vanhan vuodentaitteen, Kekrin, tulevaisuutta tarkastelevista ja hyvinvointia tavoittelevista tavoista ja taioista periytyi uuteen vuodenvaihteeseen, ja näiden tapojen noudattaminen uutena ajankohtana tavallaan "latasi" tämän uuden Vuodenvaihteen maagisesti ja muutti sen näin uudeksi rajaksi. Olipa vuodenvaihde sitten koska tahansa, elämän taitekohtana, uuden syklin alkuna ja rajatilana sillä on tietenkin sekä mystisiä että maagisia ominaisuuksia juhlijoilleen. Monelle Vuodenvaihteen juhlinta sisältääkin sekä henkilökohtaisia, uskonnollisia, että perhekeskeisiä rituaaleja.
Vuodenvaihde, Uusivuosi, tuntuu nykyään olevan, etenkin Jouluun verrattuna aika uskonto-neutraali juhla, jota kukin voi juhlistaa parhaaksi näkemällään tavalla, mutta tietyt perinteet, kuten tinanvalaminen ja metelöinti, pitävät pintansa vielä tänäkin päivänä.
Vuodenvaihdetta juhlittiin ennen wanhaan lähinnä perheen kesken, vaikkakin kylillä saattoi olla jotain yhteistä tapahtumaa, johon käytiin joukolla osallistumassa. Nykyään Vuodenvaihteesta on kehittynyt sosiaalinen juhla, jota vietetään usein kaveriporukoissa ja perhetuttujen kanssa, eikä näin ollen aina kotonakaan. On jo melkein sosiaalisesti hyväksyttävämpää juhlia Uutta Vuotta kodin seinien ulkopuolella tai ystävien kanssa, sillä toisin kuin Talvipäivänä, Alisen olentoja ei enää samalla tavoin pelätty, eikä Vuodenvaihteen kylästelyä pidetä yhtä pahatapaisena kuin Joulun vastaavaa.
Ennen wanhaan uuteen vuodenvaihteeseen totuttelevan kansan juhliminen oli hyvin samanlaista kuin jouluna. Paikoin Vuodenvaihteen aika tunnettiinkin "Uutena Jouluna". Tehtiin puuroa ja laatikoita, leikittiin seuraleikkejä, ja saunottiin. Kuten jouluna, myös Vuodenvaihteessa muistettiin tonttipuuta ja vainajia. Uudenvuoden aaton aattona leivottiin suuri leipä, joka koristeltiin komeaksi, usein hannunvaakunalla tai ristillä. Uudenvuoden aattona, kun perhe meni nukkumaan, nosti talon isäntä leivän pöytään, ja sytytti pöydän keskelle kynttilän, Sitten hän kaatoi lattialle hieman olutta tai viinaa, kutsui vainajat paikalle ja painui itsekin pehkuihin. Kynttilän piti palaa läpi yön. Alueittain valettiin kaksi-, kolmi-, tai nelihaaraisia kynttilöitä vainajille. Tavan tarkoitus oli paitsi kestitä vainajia, myös taata vilja-onni talossa.
Koska erilaisten pahojen henkien ja Alisen olentojen uskottiin kuitenkin olevan liikekannalla Vuodenvaihteessa, siinä missä nyt taitekohdissa yleensäkin, kaivot ja perunakuopat suojattiin tarkoin etteivät henget päässeet pilaamaan ruokaa tai vettä.
Hengen pirulaisia pyrittiin myös karkottamaan kovalla metelillä. Ihmiset huusivat ja juoksentelivat kylänraiteilla ja pihoilla, huutelivat uhkauksia piruille, hakkasivat patoja ja kattiloita, ja jopa ammuskelivat ilmaan. Myöhemmin Kiinasta saapunut ilotulitusperinne (jolla myös alunperin karkotettiin pahoja henkiä) sulautui menestyksekkäästi suomalaisten tapoihin, ja jatkoi perinnettä. Tapa elääkin edelleen. Uudenvuoden yötaivasta ei siis pidetä ainakaan luutaliikenteen suhteen kovin turvallisena, ja jotta henkilövahingoilta vältyttäisiin, kaikkia trulleja ja noitia kehotetaankin tyytymään Vuodenvaihteen ajaksi arkisempiin matkustustapoihin, kuten joukkoliikennevälineiden käyttöön ;)
Kerro kerro kuvastin..
Vuodenvaihde on ollut suosittua aikaa erilaisten taikojen tekoon. Koska yliluonnolliset olennot olivat liikekannalla Vuodenvaihteessa, uskottiin että loitsutaitoinen ja rohkea saattoi houkutella ne paljastamaan jotakin tulevasta. Ihmiset mm. menivät vuodenvaihteen yönä eläinsuojiin kuuntelemaan enteitä. Eräs tunnetuimmista keinoista oli kiivetä, lähteestä riippuen, ladon, muutetun huoneen, kummitustalon, kirkon, saunan, jne. katolle yksin tai kaverin kanssa kuuntelemaan tulevia. Mikäli osallistujia oli enemmän kuin yksi, heidän piti istua selät vastakkain, eikä katolla istuja saanut äännähtääkään vaikka mitä näki. Jos katoille kiipeily ei innostanut, oli etenkin tyttöjen keskuudessa suosittua kuunnella tulevia myös mustan lehmän korvasta.
Tinan valaminen ja Lautasten kääntäminen olivat myös suosittuja seuraleikkejä juhlijoiden kesken.
Uudenvuodenyö oli tietenkin myös lemmentavoittelijoiden suosiossa. Lemmentaikoja ei kuitenkaan tehty niin paljoa kuin esimerkiksi Juhannuksena, mitä nyt tarkasteltiin lemmenenteitä ja tulevaa sulhasta. Uutena vuonna, kuten muinakin suurina juhlina, harrastettiin myös tunnettua kynttiläkamaripeilailua. Yksinäiseen huoneeseen laitettiin pöydälle pystyyn pöytäpeili, tms, ja sen molemmin puolin palamaan valkea kynttilä. Naimaonnestaan ja vastaavasta kiinnostunut saattoi sitten istua huoneessa ja katsella peilistä, josko se tuleva rakas näkyisi siellä (katso kuitenkin lemmenloitsuvaroitus).
Toinen, moniin muihinkin vuotuisjuhliin juurtunut tapa, oli laskea kulhoon vettä, ja laittaa pohjalle vihkisormus (siis vihitty sormus). Valkea kynttilä sytytettiin samoin molemmin puolin, ja tulevia tapahtumia kurkisteltiin sormuksen silmästä.
(Kuuntelija Muutetun huoneen katolla. Erkki Tuomen kuvitusta Vanhat Merkkipäivät -kirjaan)
Vaikka Uudenvuoden vastaanottaminen joulukuun lopussa on siis suhteellisen uusi tapa, siihen on jo vakiintunut myös kaikenlaista uutta symboliikkaa ja perinnettä.
Vuodenvaihteen värit ovat juhlavan sinisiä, violetteja, punaisia ja valkeita, mutta myös kultaa, hopeaa, shamppanjaan ja puuteriin sävyäviä pastelleja ja kimalletta käytetään paljon.
Koska vuodenvaihde on nykyään myös suhteellisen trendipainotteinen juhla, jota usein juhlitaan porukalla kodin ulkopuolella ja vieraisilla käydään paljon, pitopöytään sopivat helpot ja nopeat pöperöt, kuten patonki, ja erilaiset muut leivät jota saa lähikaupasta sekä tuoreena, pakasteena että esipaistettuna, ja leikkeleet, dipit, pikkunaposteltavat, kuten namit, keksit, naksut, pähkinäsekoitukset sekä erilaiset cocktailpalat, jotka kaukonäköinen valmistaa jääkaappiin jo edellisenä päivänä. Myös kotitekoiset rinkelit, munkit tai donitsit sopivat juhlahenkeen, perinteistä amulettikakkua tietenkään unohtamatta. Myös
Uudenvuoden juomiin kuuluvat kaikenlaiset kuohuvat ja poreilevat juomat, makeat mehut ja siiderit, etenkin maitokaupassa myytävä, liki alkoholiton, poreileva omenajuoma. Lapsiystävällinen vaihotehto on tietenkin Pommac-limonadi.
Wanhaan malliin?
-Vuoden säät on perinteisesti ennustettu Tammikuun kahdestatoista ensimmäisestä päivästä. Kylmää vai leudompaa, sataako vai ei, pilkistääkö aurinko.
-Saunassa piti olla ääneti, tai ötökät kiusasivat kesällä.
-Jos Uutenavuonna puhuu paljon niin kesällä kärpäset kiusaa.
-Jos halusi hyväksi soittajaksi, piti mennä Uutenavuonna saunaan soittamaan.
-Ensimmäinen tina on valettu hengille ja haltijoille.
-Jos Uudenvuoden aattona voitelee nenänsä, tai kasvonsa voilla, niin ei lopputalvena palele.
-Jos Uutenavuonna nukkuu pitkään, on uninen koko vuoden.
-Uutenavuonna pitäisi keretä hoitaa mahdollisimman monta asiaa, ja käydä monessa paikassa, jotta pysyisi virkkuna ja aikaansaavana myös tulevan vuoden.
-Kun vuosi vaihtuu keskiyöllä, se, joka ensiksi kirjoittaa uuden vuosiluvun paperille, pysyy seurueesta virkuimpana koko vuoden.
-Enneunia saa, kun laittaa Uudenvuodenyönä halon pään alle nukkumaan mennessä.
-Uudenvuoden päivänä ei saanut siivota, tai ihmisestä tuli äksy ja onni ei viihtyisi talossa.
Huom: Ilotulitteiden pauke, rätinä ja juhlijoiden kaikuvat äänet voivat olla varsinkin nuorelle lemmikille pelottava kokemus. Kokemuksesta kuitenkin tiedän että lemmikki voi tottua vuosittain toistuviin erikoisuuksiin, ja jopa odottaa saapuvaa juhlaa. Mikäli sinulla on lemmikkieläin, kuten koira tai kissa, osta sille sen lempiherkkua vuodenvaihteeksi (ruoka rauhoittaa). Ota lemmikkikaveri juhlanviettoon tuttujen ihmisten keskuuteen, voitte rohkaista arkajalkaa paijauksin tai makupaloin, ja houkutelkaa se vaikka leikkimään kanssanne, kuten normaalistikin tekisitte, jolloin eläin voi rentoutua (nähtyään ettei teitäkään pelota). Käyttäytykää ihan normaalisti, niinkuin missä tahansa juhlassa, niin lemmikki ei luule minkään olevan "pielessä", ja paniikki jää taakse ymmärrettyään, että kyse ei ole maailmansodasta.. Lemmikkiä tulisi aina yrittää totuttaa tilanteeseen ihmisten kanssa, ennen kuin sulkea ja eristää tyhjään huoneeseen yksinään.
Kotonoita toivottaa kaikille lukijoilleen onnellista Vuodenvaihdetta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti