Kirjassa esitellään myös jotain työskentelytapoja, yrttejä, välineitä ja historiaa kerettiläisistä ja noitavainoista aina Siperian samaanejen vaiheisiin
"Myöhäiskeskiajan kristillisyys lisäsi ja korosti noituudessa piirteitä, jotka eivät liity yhtä selvästi šamanistiseen ajatusmaailmaan, Yksi niistä oli uskomus, että noidat harjoittivat ihmissyöntiä. Varsinkin pienten lasten sydänten ja veren väitettiin olevan noitien suurinta herkkua. Heidän uskottiin kaivavan jopa vainajia haudoistaan öisiin syöminkeihinsä.
Mustaa ja vihreää alettiin pitää noitien väreinä. Musta selittyy sillä että sen uskottiin olevan pimeyden ruhtinaan Perkeleen väri.
Vihreä puolestaan liittyi pakanallisiin hedelmällisyysjuhliin sekä keijukaisiin ja muihin kristinuskoa edeltäneisiin luonnonhenkiin. Ne samoin kuin aikaisemmat pakanalliset jumalat oli kristinuskon myötä julistettu paholaisiksi."
Kirja vertailee shamanismia ja noituutta, mutta ei yhtäläisyyksistä huolimatta rinnasta käsitteitä lähtökohtaisesti samanlaisiksi. Virolainen tarkastelee tekstissään molempia aiheita sujuvaitsenäisesti.
Shamanismiosiosta löytää kattavaa tietoa shamaanin maailmankuvasta, työskentelytavasta ja tarvikkeista, mutta myös shamaanin ja tietäjän eroja pohditaan. Tekstissä on jotenkin mielestäni havaittavissa yhtäläisyyksiä Siikalan samaanitutkielmaan, mutta kyseisen teoksen löytyessä lähdeteosten listalta, ei havainto liene outo.
Noituusosassa käsitellään mm. noitavainoja ja noituuden käsitettä, sekä noidan ja Wiccan eroja. Itse henkilökohtaisesti pidän Suomalaisia noitaoikeudenkäyntejä -osiosta, jossa kerrotaan suomalaisten, noituudesta syytettyjen ihmisten tarinoita.
Kirjantekijän omat näkemykset kuvastuvat tekstistä useaan otteeseen, mikä tekee loppuptuloksesta sekä taiteellisen että feministisen.
"Keskustelin yli parinkymmenen ihmisen kanssa, joita voitaisiin nimittää meidän aikamme šamaaneiksi, noidiksi tai parantajiksi. He eivät kuitenkaan tavallisesti halunneet suostua haastateltaviksi, koska he pelkäsivät, että heitä alettaisiin alkaa vainota kuten noitia on vainottu aikaisempina vuosisatoina. Usein he sanoivat myös tuntevansa asiaa vasta niin vähän, että eivät halua esiintyä asiantuntijoina."
Teoksen lopussa esitellään lisäksi kirjailijan suorittama shamaaniharjoitus, muutama loitsu ja taianteko. Osa loitsuista on vanhasuomalaista kansanperinnettä, osa taas lainattu Wiccalaisilta.
195 sivua. Kirjan lopussa lähdeluettelo josta voi bongata monia mielenkiintoisia kirjoja.
+Kovakantinen
+Kuvitus on kaunista, mutta voisi olla runsaampaa.
-Koska kirjassa esitellään myös myrkyllisiä aineksia, ota maalaisjärki käyttöön kirjan kanssa; Kärpässienten popsiminen nuotion äärellä ei tee sinusta velhoa.
-Kirja on ennemmin tietoteos kuin varsinainen noitakirja. Nimi on siis hieman hämäävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti