Teos on jaettu viiteen isoon kappaleeseen, jotka on edelleen jaoteltu pienempiin osiin, joissa tarkastellaan paitsi mielikuvia ja käsityksiä kirkonväestä, myös näihin mielikuviin johtaneita lähtökohtia. Olivatko vainajat uhka vai siunaus, ja jos olivat, niin kenelle? Millaisena eri ihmiset ovat kokeneet kirkonväen? Saiko nukkuvaa herättää?
Ensimmäinen kappale on paljastavasti Johdanto -niminen, ja siinä kerrotaan nimensä mukaan mitä/millaista kirkkoväki, ja siihen liittyvä kansanusko pääpiirteittäin on, kuinka tutkielman aineistoa on kerätty ja käytetty, ja kuinka varteenotettavaa mikäkin keräilytieto aiheen kannalta on.
Koska kyseessä on proseminaarityö, teksti on tottakai hieman akateemista ja kuivakkaa, mutta ulosannista huolimatta aihetta on käsitelty teoksessa todella monipuolisesti, ja siitä on kerrottu hyvin. Teoksen kuvitus on mustavalkoista, ja likipitäen olematonta, mutta tekstiä värittää mukavasti paikka paikoin asetetut, tukimusaineistona käytetyt kansantarinat vainajista ja kirkonväestä.
Kantta kuvittaa Taidemaalari/arkkitehti Heimo Riihimäen teos Iloiset Kuolemat (1962). Kirjan alussa Kosken alkusanat ja sisällysluettelo, ja lopussa viiden sivun mittainen, englanninkielinen tiivistelmä aiheesta, Lähdeluettelo, liite perinnealueista, sekä asiasana-, ja henkilöhakemisto. 371 sivua. Suomen Kirjallisuuden Seura 2011.
+Erittäin kattava ja monipuolinen tutkielma.
+Mikäli aihe kiinnostaa, teos on varmasti tuplasti mielenkiintoisempi.
-Tiiliskivi, hankala ahmia yhdessä päivässä.
-Muutama lisäkuva tai -kartta tarinoiden rinnalle ei olisi ollut pahitteeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti