torstai 24. joulukuuta 2015

Misteli (Viscum Album)

Misteli on ikivihreä pensas, joka kuuluu Santelien sukuun, ja on näin ollen mm. Santelipuun ja Hämähäkinruohojen, tuotanoin, serkku. Misteli on monille juuri joulusta tuttu kasvi, joka muistuttaa oksaa tai pientä pensasta. Mistelin tekeekin erikoiseksi juuri sen kasvutapa. Misteli on puoliloinen, joka elää lehtipuiden oksilla. Mistelin suosimia puita ovat Vaahtera, Lehmus, Pihlaja ja Poppelit. Misteliä esiintyy myös Tammessa, mutta se on harvinaista. Puoliloisena mistelillä ei ole omia juuria, vaan eräänlaiset kiinnikkeet, kuin napanuora, jonka avulla misteli kiinnittyy isäntäkasvin kaarnaan, saa ravintonsa isäntäpuustaan, eikä menesty ilman sen apua. Toisin kuin varsinaisista loiskasveista, ei mistelistä ole todistetusti mitään haittaa isäntäkasville. Päinvastoin, joissain tapauksissa isäntäpuu voi jopa hyötyä seuralaisestaan.
Misteli ei kasva Suomessa luonnonvaraisena, mutta Paraisilla kuuluu yksityispuutarhassa olleen yksi, omenapuussa kasvava misteli, joten ehkä, hyvällä tuurilla mistelin saisi versomaan meilläkin. Muuten lähimmät luonnonvaraiset mistelit löytyvät Tukholmasta, Ruotsista. Näin joulun alla misteliä voi kuitenkin kysellä puutarhamyymälöistä ja sen sellaisista.

(Kuva: Wikimedia Commons)

Jos olette muuten koskaan miettineet, että kuinka se misteli päätyy puun oksille kasvamaan, mainittakoon, että mistelin marjat sisältävät paljon liima-aineita, jotka ovat mistelille tärkeitä juuri lisääntymisen kannalta. Kun linnut syövät mistelin marjoja, ne samalla tietenkin syövät myös kasvin siemenet. Kun linnut sitten ulostavat, uloste onkin tahmaista, eikä irtoa linnun peffasta normaaliin tapaan. Niinpä Mistelimarjoja syönyt lintu joutuu "pyyhkimään" liimaisen ulosteen peffastaan puun oksaan, jolloin mistelinsiemen kiinnittyy kaarnaan, ja saa kyytipojakseen lintukuriirin ansiosta vielä luonnon omat lannoitteet. Mikäpä siinä versotessa.
Monien muiden kasvien tavoin myös mistelillä on kaksi sukupuolta. Misteli voi olla naispuolinen, eli emikasvi, tai miespuolinen, eli hedekasvi. Kuitenkin vain naispuoliset mistelit tekevät marjoja.

Maagisesti misteli on maskuliininen, ilman elementtiin yhdistetty kasvi, jossa yhdistyvät Auringon ja Jupiterin planeettaenergiat. Ikivihreä misteli on yhdistetty mm. pitkään ikään ja kuolemattomuuteen, ja etenkin talvella on helppo ymmärtää miksi misteliä pidetään jopa jumalaisena kasvina. Kun puut ovat pudottaneet lehtensä, loistaa misteli vihreänä emäpuunsa oksalla, kuin vastapainona talven kuolema-teemaan. Misteli on maagisesti voimakas kasvi, johon liittyy monenlaista symboliikkaa. Misteli mm. karkottaa pahaa, lisää mieskuntoa, parantaa sairaat ja toimii vastamyrkkynä kaikille myrkyille. Jupiterin energioiden vuoksi kasvi on yhdistetty myös rahaan ja omaisuuteen, ja sitä käytetäänkin paikoin mm. vauraustaikoihin. Talonpojat keräsivät suurina juhlapäivinä, etenkin Talvipäivänä, misteliä koristeeksi karjasuojien sisäänkäyntien päälle. Tavan oli tarkoitus ajaa pois pimeässä vaanivat pahat henget ja -noidat, ja näin suojella pihan eläimiä. Sisäkoristeena mistelin on uskottu suojelevan taloa tulipaloilta ja salamaniskuilta, mutta myös taudeilta.
Englannissa misteliä on annettu vahvistukseksi poikineille lehmille.
(Misteliä. Kuva: Wikimedia Commons)

Mistelillä on paikkansa monen alueen folkloressa, traditioissa ja taruissa.
Druidit kokoontuivat mistelin suosimissa pyökki- ja tammimetsissä. Samalla druidit keräsivät maagisia mistelinoksia seremonioihinsa. Erityisen voimakasta misteli oli, jos se kerättiin kasvavalla kuulla, ja kasvoi tammessa. Myös eläinuhreille syötettiin misteliä kun eläin pyhitettiin jumalille.
Muinaisille kelteille Misteli puolestaan oli niin pyhä, että nimen antaminen sille oli tabu; kielletty. Monien pyhien ja tärkeiden kasvien tavoin sillä oli kuitenkin paikkansa sekä Puukalenterissa että Oghamissa, missä se jakaa paikkansa arkisemman Kanervan (Ur) kanssa. Pyhää Misteliä juhlistettiin erityisesti Talvipäivänseisausta seuraavana päivänä. Misteli ja Kanerva yhdistettiin vahvasti myös Imbolciin, Juhannukseen, sekä ensimmäisen Sadonkorjuun juhlaan; Lugnasadhiin.

Kenties tunnetuin misteliin liittyvä tarina on puolestaan kotoisin Pohjoismaista. Kyseessä on Aasa-taru, joka liittyy Baldur-jumalaan, joka mainitaan Aasoista pidetyimmäksi. Baldurin äiti, rakkaudenjumalatar Frigga, rakasti poikaansa niin että vannotti koko luomakuntaa koskaan vahingoittamasta häntä. Frigga ei kuitenkaan huomannut oksien seassa kasvavaa pientä misteliä, eikä näin ollen saanut siltä lupausta. Kun ilkikurinen Loki hoksasi mitä oli tapahtunut, hän huijasi Baldurin sokean veljen, Hodrin, ampumaan mistelistä valmistetun nuolen, joka osui Baldurin sydämeen. Friggan surressa poikaansa hänen kyyneleensä muuttuivat valkeiksi mistelinmarjoiksi, ja misteli herätti Baldurin eloon. Kiitollisena vaatimattomalle mistelille sen teosta, Jumalatar teki mistelistä rauhan ja rakkauden kasvin, ja lupasi siunata suudelmalla jokaista joka ohittaisi puun jossa misteli kasvaa, eli jokaiselle, joka kulkisi "mistelin alta".
Kenties Baldurin tarinastakin johtuen, Misteli on monin paikoin tunnettu pyhänä rauhan kasvina, eikä sen nähden tapeltu tai pidelty aseita. Niin veriviholliset, kuin keskenään sotivat joukot/armeijatkin pitivät välirauhan aina saapuessaan mistelipitoiseen metsikköön.

Myös muinaiset roomalaiset arvostivat kaunista kasvia, ja pyhällä rauhan kasvilla oli erityinen sijansa muinaisessa Saturnalia-juhlassa. Misteli oli tärkeä koriste Saturnalian hedelmällisyysriiteissä, ja pidettiin erityisen suotuisana, jos mistelinoksien alla harrastettiin seksiä. Nykyjoulu, etenkin englantia puhuvissa maissa on adoptoinut mistelin Saturnaliasta jouluiseksi kasviksi, ja on "perinteistä" jakaa, no, ei vuodetta sentään, mutta suukko mistelinoksan alla. Aikasemmin mainitsemaani talonpoikaisperinnettä mukaillen misteli ripustetaan yleensä tänäkin päivänä suojelevasti oviaukkoon.
Tämä muinaisista hedelmällisyysrituaaleista myöhemmin kehittynyt pusuttelutapa kuuluu silti edelleen hedelmällisyystaikuuden piiriin, vaikkei jokainen mistelin alla suukkoa vaaniva romantikko ajattelisikaan itselleen lapsikatrasta. Mistelinoksan alla suutelun tarkoitus oli taata joutuisat naimakaupat tytöille etteivät he jäisi vanhoiksi piioiksi. Mikäli tyttö ei saanut suudelmaa, hän ei päässyt naimisiin koko alkavana vuonna. Mikäli yksikään mistelinoksan alla suudelleista pareista taas ei mennyt naimisiin, poltettiin huonon onnen oksa joko kokossa tai takassa. Lapsia toivova neito nappasi suukon saatuaan marjan mistelistä, ja otti sen hedelmällisyysamuletiksi vuoden varalle. Mitä enemmän marjoja hän sai kerättyä, sitä suuremmat olivat mahdollisuudet tulla raskaaksi vuoden aikana. Mistelipusuttelua on perusteltu myös jumalatar Friggan lupauksella; Siunaava suudelma jokaiselle joka kulkee mistelin alta :)

Jopa kristityillä on oma myyttinsä mistelistä, vaikkakin tarina kuulostaa vain yritykseltä mustamaalata pakanoille tärkeä, pyhä kasvi; Mainitaan nimittäin, että risti, jolle Jeesus ristiinnaulittiin, olikin tehty mistelipuusta (kyllä, toisessa tarinassa se oli haapapuuta). Rangaistuksena osallisuudestaan murhenäytelmään misteli alennettiin puusta loiskasviksi, ja sen piti versoa itseään paremmilla puilla kuin almuja kerjäten. Kristityssä mytologiassa misteli siis esitetään halpa-arvoisen ja alhaisen kasvin roolissa. Mainittakoon, että mistelialueilla kirkko aikoinaan kielsi mistelioksien tuomisen kirkkoon, ja niiden käyttämisen koristeena kirkoissa. Nykyäänkin asiasta ollaan aika tarkkoja kristin piirissä..

Koska misteli kasvaa "maan ja taivaan välissä" sillä on myös yhteytensä rajatiloihin ja kuolemaan. Kuolema, tai kuoleman voittamisen symboliikka näkyy myös tuossa Aasa-tarussa. Siinä mistelinmarjat herättivät jumalan kuolleista.
Misteli sopii sekä alttarikoristeeksi, että amuletteihin.

Mistelillä ei ole kotikosmeettista arvoa, mutta mistelillä on kautta aikojen hoidettu jos jonkinlaisia vaivoja, kuten sisäloisia, rauhasongelmia, ihovaivoja, ja jopa syöpäkasvaimia ja epilepsiaa. Nykylääketiedekin ja homeopatiakin käyttää misteliä jonkin verran, mutta kotiapteekkiin misteli ei kuitenkaan myrkyllisyytensä vuoksi sovellu.

Huom: Misteliä on monia lajeja, joista osa on myrkyllisempiä kuin toiset. Siitä huolimatta misteli kuuluu myrkyllisimpiin joulukasveihin. Mistelien pääasialliset myrkyt ovat Phoratoksiini ja Viskotoksiini, pitoisuudet vaihtelevat kasviyksilöiden mukaan, joskin marjojen myrkkypitoisuus on suurempi kuin lehdissä. Mistelin myrkyllisin osa on tietenkin marjat. Yliherkät voivat saada mistelinkäsittelystä nokkosihottumaa, vaikka tämä onkin harvinaista. Mistelin marjat voivat myös särkyä varomattomiin käsiin, joten pese käset hyvin mahdollisten vahinkojen jälkeen. Kannattaa siis jättää sisäinen mistelin käyttö sikseen, ja tyytyä ihastelemaan misteliä vain koristekäytössä.
Vaikka mistelimyrkytys onkin harvinainen, voi se myös olla vaikea havaittava, sillä marjat ja lehdet sisältävät eri aineita, jotka aiheuttavat eri oireita. Marjojen aiheuttamia myrkytysoireita ovat mm. kohonnut verenpaine ja -syke, huimaus ja heikotus, ja lehtien aiheuttamia oireita puolestaan ovat pahoinvointi, vatsakivut, kouristukset, ripuli, väsymys, hidastunut syke ja verenpaineen lasku. Vakavia perusoireita ovat mm. näkökyvyn hämärtyminen, ja ajoittainen sokeus. Lopulta misteli aiheuttaa kuoleman, yleensä sydämenpysähdykseen.
Vaarallisin misteli on tottakai pienille lapsille ja vanhuksille. Mistelimyrkytys viittaa yleensä siihen, että kasvinosia on nielty, jolloin kannattaa ottaa yhteys myrkytystietokeskukseen.

 Uskomuksia:
-Mistelinoksan on oltava naispuolinen ja marjaisa että se toimisi ja toisi onnea.
-Misteli kasvaa vain salaman iskemässä puussa.
-Kuusenhavuista kyhätyt, jouluiset "pusupallot" tunnetaan paikoin, joskin hieman virheellisesti, mistelinoksan nimellä. Termi on toki ymmärrettävä, harrastetaanhan pusupalloja pääasiassa alueilla joilla misteli ei kasva.
-Mistelinoksa karkottaa ihmissusia.

Ei kommentteja: