torstai 6. marraskuuta 2014

Banaani (Musa Sapientum)

Kaikille tuttu Hedelmäbanaani, eli tavan Banaani, on Banaanien (Musa) heimoon kuuluva ruohokasvi. Banaanikasvit kuuluvat inkiväärimäisten (Zingiberales) kasvien lahkoon, ja ovat näin etäistä sukua sekä inkiväärille, kardemummalle että kurkumalle. Erikoisen banaanista tekee se seikka, ettei banaani varsinaisesti siemennä, sillä sen kukat ovat kaikki mahoja. Banaani lisääntyy versomalla pistokkaista, ja tehtyään hedelmänsä puu kuolee. Banaaneja on yli 70 lajia, pienestä, töpöstä Omenabanaanista (M. Acuminata), suuriin, kulmikkaisiin Ruokabanaaneihin (M.Paradisiaca). Aion tässä kuitenkin keskittyä tuohon perusbanaaniin, jota löytää useimmista ruokakaupoista. Banaanit kasvavat vähän viinirypäleiden tapaan suurissa tertuissa, jossa yhdessä voi olla jopa parisataa hedelmää, ja painoa yli 50 kiloa. Kauppojen pienet banaanitertut ovat siis vain pienempiä osia suurista banaaniryppäistä. Banaanit poimitaan vientiin yleensä raakoina, ne kypsyvät matkalla, ja siksi kauppojen banaanit usein vähän vihertävät. Vihreäkin banaani kypsyy kotioloissa huoneenlämmössä muutamassa päivässä.

Banaani saapui Eurooppaan vasta 1700-luvulla, ja on tunnettu myös nimellä "Aatamin Viikuna", sillä paikoin uskottiin että kristityn paratiisin kielletty hedelmä olisikin ollut Banaani. Tuntemamme perusbanaani tunnetaan myös nimillä Hedelmä- tai Makeabanaani, kun se halutaan eritellä Ruokabanaanista, joka myös Jauho- tai Keittobanaanina tunnetaan. Toisin kuin hedelmäbanaani, ruokabanaani on käyttötavoiltaan ennemminkin vihannes kuin hedelmä. Ruokabanaanien siemenetkin voivat olla, lajikkeesta riippuen, myös vähän isompia kuin hedelmäbanaanien vastaavat.
Ruokabanaani sopii ruoanlaittoon bataatin tai perunan tavoin, eikä sovellu raakana nautittavaksi, sillä siitä saa vain vatsataudin. Ruokabanaani kuuluu monien Afrikan maiden keittiöihin, ja ruokabanaanista valmistetaan mm. jauhoja ja olutta. Mainittakoon, että monista itämaisia elintarvikkeita myyvistä liikkeistä voi myös löytää paahdettuja, maustettuja ruokabanaanilastuja, jotka muistuttavat tuntemiamme sipsejä.
Myös banaanipuun kukkia ja lehtiä käytetään ruoanlaittoon, niin Afrikan kuin Aasian maissa. Kukkia käytetään vihannesten tavoin, ja lehtiä kypsennettävien ruokien kääreenä ja tarjoiluastioina.

Mutta palatakseni hedelmäbanaaniin, josta aion tästä eteenpäin puhua vain Banaanina; Banaani on hieman kurvikas, makea hedelmä, joka on monien muiden hedelmien tavoin kuorittava ennen syömistä. Banaanin voi syödä erikseen kypsentämättä, mutta sitä voidaan käyttää myös kypsennettäviin, makeisiin jälkiruokiin. Banaanit ovat tietenkin parhaita kypsinä, ja kypsyyden erottaa kuorimattomastakin banaanista helposti:
-Raa'at banaanit ovat kuoreltaan vihreitä, ja kypsät keltaisia. Kypsä banaani on kuoreltan kauniin lämpimänkeltainen, ja ruskeiden täplien ja juovien kirjoma. Mitä kypsempi banaani, sitä enemmän ruskeita täpliä. Mikäli banaanin kuori vahingoittuu, se alkaa tummua, vaikka banaani olisikin muuten vihreä.
-Raa'an banaanin hedelmäliha on kiinteää ja hapokkaan kitkerähköä, kun taas kypsä on tasaisen vaaleankeltaista, makeaa ja pehmeää.
-Kypsyessään banaani alkaa myös tuoksua. Raa'at banaanit ovat melko hajuttomia, tai niissä on vihreitä lehtiä muistuttava tuoksu. Sopivan kypsien banaanien tuoksu taas on hedelmäisen makeahko ja pehmeä.
-Ylikypsän banaanin hedelmäliha on alkanut tummua ja pehmetä, ja maku muuttuu makeankatkeraksi ja jauhomaiseksi. Lopulta koko banaani on musta, pehmeä lötkö jossa on voimakkaan makea, hieman käynyt tuoksu.

(Banaanin leikkauspinta. Kuvassa kolme siementä)

Monille banaani onkin tutuin juuri keittiöstä. Banaani sopii hyvin erilaisiin, sekä kylmiin että lämpimiin, jälkiruokiin, mutta sitä käytetään jonkin verran myös muhennoksissa, laatikkoruoissa ja padoissa, jos halutaan ruokaan "Etelämeren" makuja. Banaani kestää kuitenkin huonosti haudutusta, ja muhjuuntuu usein muun ruoan joukkoon. Puhumattakaan, että se on todella makea. Usein ohjeita tarkemmin silmäillessä vaikuttaisikin, että kyse on käännösvirheestä, ja alkuperäisessä ohjeessa tarkoitetaan banaanilla juuri aikaisemmin mainittua ruokabanaania.
Banaanit, ja etenkin hieman ylikypsät sellaiset, sopivat myös loistavasti leivontaan. Muhenna banaania esim. muffinssi-, pannukakku-, tai lettutaikinaan, tai lisää banaania makeaan leipätaikinaan.
Moni pitää nimenomaan banaaneista, koska niissä ei ole siemeniä. Tai niin luullaan. Banaanilla on omat siemenensä, mutta se versoo niistä hyvin harvoin hedelmää kantavaksi puuksi. Banaanin siemenkota on hyvin samantyylinen kuin kurkulla, ja siemenet ovat pieniä, mustia pisteitä hedelmän keskellä.
Hedelmäksi banaani ei ole mitenkään erityisen mehukas, mutta ruokaisa se on. Banaani sisältää mm. C-, ja A-vitamiinia, Pyridoksiinia, Kaliumia, Fosforia, Magnesiumia, Rautaa, Seleeniä, Foolihappoa ja kuitua. Banaani sisältää myös paljon hiilihydraatteja ja sokereita, minkä vuoksi moni pitää sitä epäterveellisenä. Loppupeleissä banaani voittaa kuitenkin suklaapatukan, eli on ihan varteenotettava välipala, niin laihduttajille kuin lapsillekin.

Maagisesti banaani on, köh, maskuliinisesta muodostaan, huolimatta feminiininen kasvi. Banaani on yhdistetty vesielementtiin, Kuun, ja Venus-planeetan energioihin, sekä Lakshmiin, Metztliin, Ka'Oheleen ja Peleen. Yksivuotisena banaani on yhdistetty etenkin aasiassa materian haalimisen turhuuteen, ja kasvi yhdistetään myös Buddhaan, joka kuvataan usein mietiskelemässä banaanipuun alla.
Kristityille banaani on nykyisin malliesimerkki heidän pyhän kirjansa luomismyytin todenperäisyydestä; Heidän mielestään banaani käteensopivine muotoineen ja helposti avattavine pakkauksineen on todiste "älyllisestä suunnittelusta", eikä mikään evoluution summamutikassa aiheuttama tuotos. Useimmille Wiccoille banaani taas on maskuliininen hedelmä; fallossymboli, jossa kiteytyvät luonnon hedelmällisyys, jumalattaren ja jumalan rakkaus sekä spirituaalisuus. Noituutta harjoittavat Wiccat käyttävät banaania usein myös rakkaustaioissa ja -ruoissa.

Banaaneja on uhrattu jumalille mm. Havaijilla ja Tahitilla, jossa niitä käytettiin ihmisuhrien sijaan. Banaanipuut olivat myös nuorten parien suosiossa, sillä uskottiin, että banaanipuun alla suoritetut vihkiäiset takaisivat onnellisen avioliiton. Banaaninvarsia ei myöskään saanut koskaan leikata, vaan ne taitettiin. Leikkaamisen uskottiin tuovan huonoa onnea. Banaanilla on yhteytensä myös kuolleisiin, banaaneja on mm. annettu vainajan mukaan tuonpuoleiseen, ja Amazonin sademetsien Yanomami-heimon tapoihin kuuluu, että polttohaudattujen vainajien tuhkat syötiin juhla-aterialla banaanisoseeseen sekoitettuna. Tavalla kunnioitetaan vainajaa, ja autetaan hänen sieluaan uudistumaan.
Koska banaanissa on nähtävillä tiettyä fallistiikkaa, sitä on usein pidetty miesten kasvina. Muinoin Havaijilla naisten oli, kuolemanrangaistuksen uhalla, kiellettyä syödä banaaneja alkuperäismuodossaan, vaan ne piti ensin paloitella muiden ruokien joukkoon tai muussata. Muodon vuoksi miehet ovat myös uskoneet, että banaanien syöminen parantaa impotenssia ja lisää seksuaalista kyvykkyyttä. Banaani on yhdistetty myös viisauteen ja nokkeluuteen. Banaani sopiikin hyvin sekä hedelmällisyys- ja parannusloitsuihin.

(Eri näköisiä, ja kypsyysasteisia banaaneja)

Kotiapteekkiin banaani sopii vaihtelevasti, sillä sillä on vähän lääkinnällisiä ominaisuuksia. Sisäisesti nautittuna banaanin mainitaan lievittävän närästystä ja auttavan kovaan vatsaan. Banaani voi ehkäistä, ja lievittää vatsahaavaa, ja sopii usein myös suolistotulehduspotilaille. Banaani sopii hyvin myös raskaana oleville, sillä säännöllinen banaanivälipala auttaa pitämään veren sokeritasapainon yllä ja voi näin vähentää aamupahoinvointia.
Nykylääketiede tutkii banaanin mahdollisuuksia mm. verisuonisairauksien ja aivohalvauksen ehkäisyssä ja hoidossa.
Ulkoisesti banaania voi kokeilla hyönteisten puremiin. Pese banaaninkuori ja hiero sillä puremakohtaa. Banaaninkuori sopii myös syylien poistoon. Kiinnitä pala banaaninkuorta (sileä pinta ylöspäin) syylän päälle, ja pidä yön yli. Toista käsittely tarvittaessa.

Banaani sopii loistavasti kotikosmetiikkaan sekä rakenteensa että ominaisuuksiensa vuoksi. Banaani mm. tasapainottaa ihon rasvoittumista, hoitaa epäpuhtauksia, kirkastaa, pehmentää, ja hoitaa ihoa hellävaraisesti. Parhaita käyttöön ovat täysin kypsät sekä ylikypsät banaanit. Banaanin hedelmäliha on pehmeää, ja tarjoaa siksi ihanteellisen kuorinta-, kasvo-, tai hiusnaamiopohjan johon voi sekoittaa muita vaikuttavia ainesosia tarkoituksen mukaan. Kuorinta-ainetta banaanimössöstä saat lisäämällä siihen hieman kaurahiutaleita, kahvinporoja tai sokeria.
Banaanimössöä voi käytää myös partavaahdon korvikkeena sheivailtaessa.
Vaikka banaani hedelmänä vaikuttaa kuivahkolta, kannattaa muussattua banaania kokeilla kuivan ihon naamioksi ennen peseytymistä tai sen jälkeen. Hiero iholle sellaisenaan, anna vaikuttaa 10-20 minuuttia, ja peseydy tavalliseen tapaan. Banaaninkuoria, hedelmäpuoli ihoa vasten, taas voi kokeilla sellaisinaan naamiona epäpuhtaalle iholle. Maidon tai voin kanssa banaanista saa hoitavan naamion kuivalle tai ärtyneelle iholle. Banaanin kosteuttavan vaikutuksen voi myös yhdistää erilaisiin öljyihin ja rasvoihin, kuten oliiviin, sheaan, kookokseen, kaakaorasvaan tai arganöljyyn.

Banaani sopii myös hiuksille naamiopohjaksi. Aikaisemmin esittelemäni banaaninaamion lisäksi ihan perus-banaanimössöön voi lisätä sitruunamehua kirkastamaan vaaleiden hiusten kiiltoa.

Aromaterapeuttisesti banaani sopii väsymyksen ja masennuksen hoitoon. Myös banaanin syömisen sanotaan piristävän mieltä.
 
Huom: Kyllä, banaaneillekin voi olla yliherkkä tai allerginen. Mikäli tulet banaanin syötyäsi pahoinvoivaksi, tai saat kovia vatsakipuja, tai suuhun kutinaa tai pistelyä, kieleen näppylöitä tai iholle nokkosihottumaa, jätä banaanit sikseen, sillä kyse voi olla yliherkkyysoireista. Hyvä kuitenkin muistaa että joskus myös raa'ahkot banaanit voivat aiheuttaa herkimmille edellä mainittuja oireita hedelmähappojen takia. Banaaninkuoret taas on usein käsitelty säilöntä- tai torjunta-aineilla, joiden käsittely voi aiheuttaa oireita herkimmille ihmisille. Varsinaisesta banaaniyliherkkyydestä ei tällöin ole kuitenkaan kysymys, vaan pelkästään raa'an banaanin tai k.o. torjunta-aineen aiheuttamasta reaktiosta, joka voi hyvin olla myös tilapäinen. Liiallinen banaaneilla mässäily voi toki aiheuttaa vatsavaivoja ja pahoinvointia, ja jos ei muuta niin banaaneista saa hyvän ähkyn. Jos syöt liikaa banaaneja, ja sinulla on taipumusta finneihin, voit saada niitä myös banaaneista. Tuskin kuitenkaan yhtä herkästi kuin suklaasta..

Uskomuksia:
-Banaaneja unessa pidetään hyvinä enteinä vaikka niissä usein nähdäänkin viittauksia miehiseen seksuaalisuuteen. Banaanin syöminen unessa kertoo uusista mahdollisuuksista.
-Banaanin lyhyessä kannassa on pieni, hedelmälihaan ulottuva "piikki", eli hedelmän kanta, samoin kuin esim. appelsiinissa se valkoinen osa joka ulottuu hedelmänlohkojen sisään. Moni jättää sen kuitenkin banaanista syömättä sillä sen uskotaan aiheuttavan mm. syöpää ja napatyrää vastasyntyneille. Eli mitään tieteellistä näyttöä moisesta ei ole, ei huolta.
-Banaaninkuoren pureskelu valkaisee hampaita.
-Aikoinaan merimiehet välttelivät banaaneja, niiden tuominen veneeseen merkitsi huonoa onnea. Tässä on sen verran perää, että aikoinaan, pitkien laivamatkojen ollessa muutenkin riskialttiimpia kuin nykyään, banaanilaatikoissa saattoi piillä kaikenlaisia salamatkustajia, kuten erinäisiä hyönteisiä, myrkyllisiä hämähäkkejä tai käärmeitä, jotka saattoivat karata laivaan laatikoista, ja paitsi pilata ruokavarat, myös aiheuttaa kuolemantapauksia laivalla.
-Kalastajat välttelivät banaaneja, sillä banaanin tuoksun uskottiin karkottavan kalat.

Ei kommentteja: