Heipä hei taas. Hivenen ärsyttävissä merkeissä alkanutta stressiviikkoa lienee hyvä lievittää jotenkin. Ajattelin jakaa kanssanne yhden lapsuuteni lempirunoista, joka jäi mieleeni luettuani sen lapsuudessani isäni wanhasta Lasten Lukukirjasta 1960-luvun lopulta:
"Siniseen salmeen, sillan alle,
Luodolle, pylväiden varjostamalle,
Hitaasti Ahmatti Ahven ui,
Perille tuli; Kummastui.
Linnan se näki, kyljessä karin,
Hopeiset seinät ja ovia parin.
Kierteli kaarteli ihmeissään,
Uskonut oikein ei silmiään.
-Mikähän tuo liene, ketähän varten,
Lieneekö lelu se Aallotarten?
Ihme ja kumma on talo tuo,
Ahven ui oikein katiskan luo.
Saapuipa siihen salakkapari,
Heitäkin kutsui varjoisa kari.
Ahmatti Ahven henkeä veti,
Miettinyt ei vaan hyökkäsi heti.
Salakat katiskan sisälle uivat,
Pieninä kaloina pelastuivat.
Mahtuivat pyydyksen silmistä ulos,
Ahven jäi sinne; Ahneuden tulos."
-Aila Nissinen/Lasten Neljäs Lukukirja-
Minun valitettavasti täytyy tunnustaa etten tiedä missä Ahvensadun copyright-oikeudet kulkevat. Mikäli joku siis omistaa oikeudet kyseiseen satuun, ja vetää herneen nenään lapsuusmuisteloistani, ottakoon minuun yhteyttä ja poistan postaukseni tarvittaessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti