Karvaslupiineista tunnetuin lienee pihoja ja tiepientareita kesäisin kansoittava Komealupiini (L. Polyphyllus) eli Tarhalupiini, joka paikoin myös Sudenkukkana tunnetaan. Lupiini, ja etenkin sen sininen värimuunnos, muistuttaakin jossakin määrin Ukonhattua, ainakin komean kukkaterttunsa, ja susilorensa osalta.
Keskityn tässä kuitenkin pääasiassa karvaslupiineihin, mutta sitä ennen pari sanaa myös Makealupiinista:
Makealupiinit sopivat siis keittiöön, ja ovat esimerkiksi kasvissyöjälle tai vegaanille mitä mainioin proteiininlähde, sillä niiden proteiinipitoisuus on lähes sama kuin soijapavuilla. Makealupiinia pidetään jopa jossain määrin soijapapua parempana ravintona, sillä se sisältää verrattaen vähemmän rasvaa, on gluteenitonta, kuitupitoista ja sisältää paljon aminohappoja sekä antioksidantteja. Makealupiinia voidaankin siis suositella myös soija-allergikoille. Makealupiineista käytetään ruoaksi vain siemenet, jotka muistuttavat vähän herneitä tai papuja, ja ne voidaan valmistaa vähän samalla tavoin. Syötäviin lupiininsiemeniin viitataan joskus "suden papuina". Makealupiinin siemenet on muiden papujen tavoin myös aina ryöpättävä ennen käyttöä (10-15 min.). Ruokapöytään lupiinia kannattaa etsiä useimmista eko-, ja luontaistuotekaupoista, eikä koskaan pihoilta tai tienpientareilta.
(Keltalupiini. Kuva: Wikipedia)
Lupiini on feminiininen, shamaanien, pohu-ukkojen, Alisen ja Suden kasvi, joka yhdistetään vesielementtiin, Venukseen ja Marsiin. Ehkäpä juuri sotaisan Marsin vuoksi lupiinin jumaluudet ovatkin hieman epäilyttävässä maineessa. Heitä ovat mm. Mars ja Ares, Loki, Sukkamieli, Halla, Bellona, Vammatar ja Valkea neito.
Toisaalta, kasvin siniset ja vaaleanpunaiset kukat on yhdistetty rakkauteen, Afroditeen, Venukseen ja Cupidoon, ja valkeat muodot (kuten Valkolupiini, Lupinus Alba) puolestaan susiin ja villikoiriin, kuten Skölliin ja Hatiin, Anubikseen, Tanukiin, Metsän Herraan, ihmissusiin, ja, valkoisena tietenkin, myös kuolemaan.
Lupiini onkin saanut nimeensä susiviittauksen latinan "Lupus" -sanasta. "Lupinus" tarkoittaa susimaista tai ahnetta (kuin tarinoissa susi on aina ahnas peto). Koska kasvi on sitkeä ja leviää nopeasti, sen uskottiin köyhdyttävän maaperän ravinteista, ja ahnehtivan pellot tyhjiksi kuin folkloren pelätty peto. Polyphyllus taas viittaa kasvin suuriin, monijakoisiin lehtiin.
Wicca-perinteessä lupiinista on vaikea ottaa selvää, koska osa yhdistää Lupiinin Jumalattareensa, ja osa Jumalaansa. Wiccoille Lupiini onkin sekä maskuliinisen kiivauden että feminiinisen tyyneyden kasvi ilman että on kysymys tasapainosta a la yin ja yang.
Lupiinilla on rajoitetusti maagisia ominaisuuksia. Kasvi toimii parhaiten Aliseen päin suuntautuneiden noitien käyttämänä, mutta silloin sitäkin paremmin. Mainittakoon tosin, että myös horoskoopeista esim. maa- ja vesimerkit voivat saada sillä hyviä tuloksia.
Kukkien kielessä Lupiini kuvasi mielikuvitusta ja ahneutta, ja lemmenkipeät neidot käyttivätkin kukkaa viestiäkseen kosijoilleen, useammillekin, halusta pieneen lemmenseikkailuun.. Lupiinissa elää vapauden henki, ja rajojen rikkominen, joten lupiini sopii hyvin itsenäistymiseen, suojeluun ja karkotukseen. Lupiini katkoo energiavampyyreilta hampaat ja imee itseensä vieraiden, sinuun asetettujen taikojen voiman, pitäen energiakenttäsi puhtaana ikäviltä vierailijoilta. Valkea lupiini voi auttaa myös pääsemään yhteyteen kuolleiden kanssa.
Lupiinilla voi myös saada avun jos koirasi sairastuu. Joku aina kuuntelee jos rukoilet lupiinin alla.
Talven ajaksi/varalle Alisen seuraajien kannattaa valmistaa itselleen susipussi; Ompele juhannuksen aikoihin itsellesi sopivasta, kestävästä kankaasta pussukka (kuin tyynyliina tai hernepussi). Kerää syksymmällä lupiineista siemenkotia, ja kuivata ne. Talven kolkuttaessa Jakoaikana täytä pussukka lupiininsiemenillä/paloilla ja ompele umpeen. Pidä pussukkaa mukanasi hyvänä mojona tai laita se alttarisi viereen antamaan hyvää susienergiaa. Halutessasi voit myös piirtää tai ommella sudenkuvan tai -merkin pussukkaasi, mutta se ei ole välttämätöntä. Kevään tullen voit polttaa pussukan Kevätpäivän tai Valpurin kokossa.
Kotikosmeettisia ominaisuuksia lupiinilla ei juuri ole, joskin neito voi ennen sosiaalisia rientojaan pyytää lupiinia ottamaan hänen vikansa yhdeksi yöksi. Etenkin Kesäpäivänä lupiinilla saattoi kalastella valheellista kauneutta ja ikuisen nuoruuden illuusiota, ainakin siihen saakka kunnes aurinko taas nousi taivaalle..
Lupiini ei myrkyllisyytensä vuoksi juuri sovellu kotiapteekkiin, mutta nykylääketiede käyttää lupiinista eristettyjä aineita esim. nesteenpoistolääkkeissä, sekä sydäntautien ja aivohalvauksen hoitoon, ja se on myös monien rauhoittavien-, sekä unilääkkeiden ainesosa.
Wanhan kansan lääkekaapissa lupiinilla oli paikkansa erilaisten syöpäläisten hoidossa. Lupiinikeitteellä karkotettiin ulkoisesti päätäitä ja sisäisesti mm. lapamatoa ja suolinkaisia. Lupiinikeitettä on tarjottu myös hermojännitykseen ja hysteriaan. Keitetyillä ja murskatuilla lupiininsiemenillä on ulkoisesti hoidettu myös savipuolta, pahoja mustelmia ja suonikohjuja.
(Mantukimalainen, Bombus Lucorum, ruokailee lupiinissa)
Puutarhassa lupiinit houkuttelevat runsaasti pölyttäjiä, mistä on hyötyä myös muille kasveille, erityisesti hedelmäpuille. Lepän tavoin myös lupiini sitoo juurillaan typpeä maaperästä, ja parantaa näin maaperää monille muille kasveille. Lupiinilla on myös mainittava kyky suodattaa radioaktiivista säteilyä, minkä vuoksi sitä on istutettu usein säteilykatastrofialueiden (kuten Tshernobylin) ympärille.
Kasvimaakin kannattaa reunustaa lupiineilla, sillä kanit ja jänikset vierastavat lupiininhajua.
Alisen kasvina lupiini myös sietää hallaa ja kuivuutta paremmin kuin useimmat muut pihakasvit.
Uskomuksia:
-Unessa nähdyt lupiinit kertovat että joku uhkaa reviiriäsi.
-Kuivatuilla lupiininkukilla täytetty tyyny tuo Alisenmielisille enneunia
-Laita lupiinia juhannuskimppuun, ja unessa sinua varoitetaan huonoimmasta kumppaniehdokkaasta.
-Lupiini on voimakkaimmillaan täydellä- ja uudellakuulla.
-Jos poltat (esim. nuotiossa) lupiinia, näet sen savun läpi ihmissuden oikeat kasvot, mikäli sellainen istuu seurassasi nuotiolla.
(Villiintyneet Komealupiinit ovat nykyisin valitettavan tuttu näky tienvarsilla)
Huom: Vaikka rehulupiinit sopivatkin elintarvikekäyttöön, voi niillekin olla allerginen tai yliherkkä. Jos olet allerginen muille palkokasveille, kuten maapähkinöille tai herneille, voit olla allerginen myös rehulupiineille.
Suomessa kasvaa villinä tällä hetkellä kolme lupiinilajia (Komealupiini, Sinilupiini ja Keltalupiini), joista kaikki ovat myrkyllisiä, eikä niitä pitäisi koskaan nauttia sisäisesti. Karvaslupiinit sisältävät myrkyllisiä alkaloideja, ja jo kasvin käsittely voi aiheuttaa oireita herkkänahkaisimmille allergikoille, joskin pitoisuudet itsessään vähän vaihtelevat, kasviyksilöstä riippuen. Yleensä lupiinimyrkytys kuitenkin viittaa siihen että kasvinosia on syöty enemmänkin. Lupiinimyrkytyksen oireita ovat mm. Suupielten/kasvojen ihottuma/vesikellot, kielen turpoaminen, lisääntynyt syljeneritys, hengenahdistus/hengitysvaikeudet, huimaus/tasapainohäiriöt, pyörtyily, rytmihäiriöt, pahoinvointi, vatsanväänteet, kouristukset, virtsanpidätysvaikeudet sekä ripuli, jossa voi olla seassa verta suoliston ärtymisen vuoksi. Lupiinin alkaloidit iskevät pääasiassa hermostoon ja sydänlihakseen. Oireiden voimakkuus on, allergioita ja yliherkkyyksiä ehkä mukaan lukematta, suoraan verrannollinen siihen kuinka suuria määriä lupiinia on syöty.
Etenkin raskaana olevien on hyvä vältellä lupiinia (myös ruokalupiineja), sillä äiti voi välttyä myrkyiltä sikiön imiessä ne itseensä. Lupiinin alkaloidit voivat aiheuttaa sikiölle kehitysvaurioita, etenkin varhaisimpina raskauskuukausina. Lupiinin myrkyt ovat vaarallisia erityisesti pienille lapsille ja vanhuksille.
Lupiini on kaunis kasvi, mutta hyvä muistaa että meillä Suomessa lupiini on haitallinen, liian hyvin kotiutunut, vieraslaji. Pohjoisen lajina lupiini leviää meidän ilmastossamme turhankin hyvin, rehevöittää maaperää ja peittää muutamassa vuodessa alkuperäiskasvillisuuden esim. niityiltä ja tienpientareilta. Tämän kasvillisuuden kuollessa myös niistä riippuvaiset hyönteiset (mm. perhoset) katoavat, joka taas vaikuttaa eläimiin, jotka voivat olla riippuvaisia hyönteisistä. Hyvä muistaa, että lupiinin lannistaman alkuperäiskasvillisuuden joukossa on usein myös jo-valmiiksi-uhanalaisia lajeja.
Lupiini saapui maahamme Pohjois-Amerikan vuoristoista puutarhojen koristekasviksi, ja on levinnyt hoitamattomista puutarhoista samoin kuin Jättipalsami ja Jättiputki. Pieni lupiinipensas pihassa on nätti, puutarhan vallannut lupiinipelto ei. Hyviä keinoja hävittää pihasta lupiinit muutamassa vuodessa on kukkalatvojen katkominen, tai niittäminen ennen kuin kasvi siementää, ja juurien kaivaminen maasta. Lupiinin siemenlatvat voi hävittää polttamalla. Pidä siis pihasi lupiinikanta kurissa, sillä kasvia on todella hankala hävittää ja se valtaa alaa vuosi vuodelta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti