"Äiti tarttui Tuomikkia kipeästi ranteista. - Tiedätkö sinä sudesta jotakin?
Tuomikki pudisti päätään.
- Sinä puhuit sille. Mikä se on?
Aika venyi heidän välissään. Varis raakkui. Äiti pudisti edelleen ranteesta ja Tuomikki huomasi, että hänen omaan käteensä oli ilmestynyt tummaa nukkaa.
- Tuonelan olennolta se näyttää, epäsikiöltä.
- Etkö sinä omaa lastasi tunne? Tuomikki parahti.
Äiti nykäisi otteensa irti. Hänen kasvoilleen oli valahtanut kauhistunut ilme. Tuomikki ei voinut olla tuntematta tyytyväisyyttä.
Sanat satuttivat kipeämmin kuin lyönnit."
(Anne Leinonen/Tuonenkalma, surmansuitset)
Kuun Pimeä Puoli sisältää 24 koottua novellia, joiden keskeisenä teemana on ihmisen muuttuminen eläimeksi, pääasiassa sudeksi. Hukkaa sen kummemmin haukkumatta, tarinoissa käsitellään sekä aktuaaleja, muotoaan muuttavia ihmissusia, mutta myös lykantropiaa, mielessä piilevää sutta ja halua olla velvollisuuksien kahleista vapaa villipeto. Novellien tapahtumapaikat löytyvät menneisyyden maisemista ja nykylähiöistä, mutta tarjolla on myös sopivasti futurismia ja rinnakkaistodellisuutta hukkateille sen kummemmin eksymättä, sillä suttisia löytyy paitsi torpista ja kerrostaloista, myös maalta ja kaupungista, päivittäisestä elämästä ja vanhojen akkojen jutuista nyt puhumattakaan.. Tarinoiden maailmassakin ihmisiä yhdistää vallitseva susiviha ja satujen taikausko. Elämää tarkastellaan kirjassa havainnollisesti ihan sutena, sekä saalistajan että saaliin näkökulmasta. Ihmissusi ei ole vain verenhimoinen raakalainen, vaan myös inhimillinen peto; rakastava, hämmentynyt ja väärinymmärretty.
"En ole koskaan nähnyt niiden osoittavan kykyä katumukseen. Olen nähnyt niitä riittävästi tietääkseni, ettei niissä ole mitään monimutkaista, ne ovat pelkkää raivoa ja vihaa ja verenhimoa, laumojen välisiä valtatataisteluita, toisiaan surmaavia uroksia ja pentujaan surmaavia naaraita. Ja silti ne tuntevat surua, kun ulkopuolinen on riistänyt hengen yhdeltä niiden omista. Se vaivaa minua. Vaivaa todella."
(Jan Salminen/Juhannusaatto)
Kirjan aloittaa luontevasti toimittajan alkusanat ihmissuden historiasta kirjallisuudessa ja mediassa, ja lopusta löytyy Merja Leppälahden lyhyt, mutta monipuolisen kattava katsaus ihmissuteen suomalaisessa kansanperinteessä. Viimeisiltä sivuilta löytyvät myös lyhyet esittelyt novellien kirjoittajista.
352 sivua. Jalava-kustannus 2013
+Kaikille sudenmielisille sopiva must-kirja
+Suositeltava kirja mökki- tai telttaretkelle lukemistoksi
+Paikoin tarinat ovat hyvin koskettavia
-Pehmytkantinen, kannattaa päällystää
-Loppuu aikanaan, olisi mielellään lukenut enemmänkin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti