Joulupuu

"Tuomitaan ja tapetaan,
Kuoltuaan koristellaan,
Heitetään kuitenkin hautaamatta,
Mikä se on?"

Niin, tämä ei varsinaisesti ole oma puulajinsa, vaan tuttuun juhlaan liitetty, tunnettu koriste. Joulupuu on perinteisesti kuusipuu, vaikkei mänty- tai muukaan havupuu ole tavaton.
Kautta historian eri kulttuureissa on ihasteltu ja kunnioitettu puita eri tavoin, ja puut oksineen ovat kuuluneet myös monenlaisten juhlien koristeisiin. Suomessakin pidämme esim. juhannuskoivuja, mutta juhannuskuusetkaan eivät ennen wanhaan olleet tavattomia. Myös hääjuhliin saatettiin aikoinaan laittaa kuusi pystyyn.
 
Joulupuu on Varastettu

Edelleenkin jaksetaan kiistellä siitä, onko joulupuu alkujaan pakanallinen vai kristillinen symboli, siitä kun löytyy paljon viittauksia molempiin vaihtoehtoihin, ja etsivähän aina löytää. Aloitetaan ruotiminen vaikka niistä joulukuusen pakanallisista juurista; Joulupuun mainitaan mm. muistuttavan pakanalliset juuret omaavaa Vappu/juhannussalkoa, tai sitä pidetään salon talvisena vastineena. Kuusi on tietenkin tärkeä puu monissa pakanauskonnoissa, missä se usein samaistetaan maailmanpuuhun, ja lisäksi ikivihreä puu yhdistetään vahvasti kuolemattomuuteen, tulielementtiin ja suojelukseen. Kuusi yhdistetään usein myös pakanallisiin metsänjumaliin, kuten Tapioon ja Sarvipäiseen peurajumalaan. Koristeltu joulupuu oli lisäksi hedelmällisyyden ja elinvoiman symboli.

Pakanallisissa Keskitalven juhlissa ikivihreät oksat olivat suosittuja koristeita myös sisätiloissa, sillä ne muistuttivat saapuvasta keväästä ja toivat näin lohtua hankien keskelle. Haluttua vihreyttä talven keskelle saatiin parhaiten tietenkin havupuista. Germaaniseen Yule-juhlaan puu kuitenkin kaadettiin sen rungon takia, josta jouluhalko valmistettiin. Kaadetun puun oksilla ja kävyillä puolestaan koristeltiin tupa. Suomessa talon pyhää tonttipuuta muistettiin antimilla Talvipäivänä, ja myöhempinä aikoina jouluna, vaikka kirkko pitikin moista jumalattomana. Pakanatapoihin juurtunut kansa toi elämää symboloivia, ikivihreitä oksia myös kirkon joulualttarille koristeeksi ja lahjaksi. Protestanttinen kirkko hyväksyi tavan sillä oksien katsottiin edustavan vaurautta. Katolinen kirkko puolestaan vastusti tapaa, sillä se piti kuusenoksia ja kuusta edelleen pakanallisina.

Tästä päästäänkin sitten joulukuusen kirkollisiin juuriin: Uskonpuhdistuksen jyllätessä vehreästä, pakanallisesta kuusesta muotoutui katolisen jouluseimen protestanttinen vastine. Koristeltu, kaunis kuusi oli kristityn silmin kuin itämaan tietäjien lahja Jeesus-lapselle. Näin myös kuusen latvaan asetettu koriste-enkeli tai -tähti kuuluu kristittyyn kuusiperinteeseen. Kristityn mytologian mukaan enkeli nimittäin ilmoitti Jeesuksen syntymästä paimenille, ja suuri, loistava tähti johdatti itäisen maan viisaat miehet lahjoineen vastasyntyneen luo. Tässä mielessä joulukuusi voidaankin nähdä seimikuvaelmana, laitetaanhan lahjat perinteisesti kuusen alle tähden tuikkiessa latvassa. Puun koristeet paitsi kuvasivat rikkautta ja rahaa, mutta ilmeisesti miellyttivät myös kristittyjen jumalan silmää, kuin kauniit, kullatut ikonit ikään.

Kuuseen liittyy kristinperinteessä eräskin tarina, jossa pyhiinvaeltava Jeesus  joutui myrskyn yllättämäksi, ja haki suojaa metsästä. Kuusi oli puista ainoa joka avasi lehvänsä jotta uupunut mies saattoi levähtää suojassa myrskyltä kuusen oksien alla. Palkkioksi puun laupeudesta Jeesus muutti kuusen ikivihreäksi. Tarinan muunnoksessa myös mänty tarjosi apuaan uupuneelle, mutta puun muodon vuoksi sen juurella on vaikea suojautua myrskyltä. Kuitenkin ystävällisyytensä vuoksi myös männystä tuli palkkioksi ikivihreä. Samanlaisia tarinoita eri uskontojen keskushahmoista ja suojaa tarjoavista, laupeista puista löytyy myös monista muista mytologioista.
Kristillisesti kuusen on myös mainittu symboloivan kristin mytologian "paratiisin puuta", josta syöminen johti rangaistukseen. Joulukuusen koristepallojen onkin ajoittain mainittu esittävän puun hyvän ja pahan tiedon hedelmiä.

Kaikenlaiset pakanat eri kulttuureissa ovat siis käyttäneet ikivihreiden puiden osia koristeena rituaaleissaan ja juhlissaan jo kauan ennen kristinsuuntausta. Siinä mielessä Joulupuu olisi siis pakanallinen, köh, reliikki, siinä missä esim. rituaalinen juoma-astia tai juhla-alttari. Pakanat toivat alkujaan kuusen metsästä tupaan, toki, mutta oikeastaan vasta kristityt nostivat puun jalustalle, ja tekivät siitä kokonaisuudessaan palvottavan koristeen. Siinä mielessä joulupuu olisi siis kristillinen.
Tarvittaessa molemmat osapuolet keksivät kyllä lisää hyvin perusteltuja argumentteja asiansa tueksi..
Molempi parempi, eikö? Onhan joulu yhteistä aikaa ja kaikilla hyvä tahto ja niin päin pois.

Oi Kuusipuu

Koristellun joulukuusen esi-isänä voidaan ehkä pitää keskiaikaista tapaa koristella pieniä kuusen oksia. 1400-luvulla Baltian maissa kauppiaat koristelivat jo pieniä kuusia keskitalven juhlan aikaan. 1500-luvulla Saksassa ja Sveitsissä käsityöläiskillat puolestaan koristelivat kuusenhavuja makeisilla ja lahjoittivat niitä toisiin kiltataloihin kuin kukkia. Myös sairaaloihin oli tapana tuoda talvisin koristekuusia ilahduttamaan potilaita, ja myöhemmin tapa vakiintui jouluun. Nykyinen joulupuuperinne on todennäköisesti lähtöisin Saksasta, missä aateliset innostuivat koristelemaan kotinsa ikivihreillä kuusilla.

Kirkon mainitaan aluksi vastustaneen kansan kuusitapaa, mutta huonolla menestyksellä. Kun kristin papisto lopulta nöyrtyi kansan suosiman kuusiperinteen edessä, joulukuusten isäksi kristittyjen keskuudessa kohosi eräs saksalainen pappi; Martti Luther. Tarinan mukaan kerran kotimatkallaan Wittenbergiin Martti Luther näki kauniin tähtitaivaan kuusimetsän yllä, ja liikuttui näystä niin syvästi, että halusi jakaa kauneuden myös seurakuntansa kanssa. Siinä missä hartaimmissa kodeissa yhä epäiltiin tämän "uuden trendin", eli joulukuusen, "kristillisyyttä", mainittu Luther-tarina oli omiaan vakuuttamaan heidätkin vihdoin kuusifaneiksi. Luther-tarinan ansiosta joulukuusiperinne levisi kristittyihin koteihin ympäri Euroopan. Kertomus Lutherista joulukuusen isänä on sittemmin historioitsijoiden toimesta kumottu, mutta tarinan suosio oli aikoinaan riittävä luodakseen joulukuuselle jalansijaa kristittynä ikonina, ja tehdäkseen puusta tärkeän osan niin joulun-, kuin joulukuusen historiaa.
Amerikkaan joulukuusi ehti vain hieman myöhemmin, 1770-luvulla saksalaisten sotilaiden mukana.
Suomeen joulukuusiperinne saapui myös Saksasta, 1800-luvulla. Suomen ensimmäinen "virallinen" maininta joulukuusesta onkin vuodelta v.1829 Helsingistä. Paroni von Klinckowström oli hankkinut kotinsa koristeeksi kahdeksan joulukuusta. Säätyläiskodeista koko kansan pariin kuusi kuitenkin levisi vasta 1900-luvulla.

..ja Lehväs Uskolliset

Perinteisesti joulupuu on kaatamisen jälkeen puettu komeaan juhla-asuun. Alunperin koristeet olivat syötäviä, kuten omenoita, makeisia ja pähkinöitä. Syötävät koristeina ovat sittemmin jääneet taka-alalle, ja nykyään ne tarjoillaan omista astioistaan. Tavallisesti koristeisiin kuuluvat pienet koristekynttilät, sekä erilaiset koreat killuttimet joita ripustetaan oksille. Tavallisimpia killuttimia ovat erilaiset oljista punotut maskotit, koristepallot, -kävyt ja -jääpuikot. Kuusenkoristeet valmistetaan nykyisin pääasiassa muovista, mutta myös metallista, puusta ja lasista valmistettuja koristeita on tarjolla. Kuusi saatetaan verhota lisäksi kauniilla koristenauhoilla, maskottinauhoilla tai lippunauhoilla. Varsinkin Suomen itsenäistymisen jälkeen suomenlippunauhat olivat suosittuja kuusenkoristeita.

Kuusen latvassa on usein vielä erillinen, näyttävä somiste. Kristityissä kodeissa suosituimpia ovat juuri mainitut enkeli tai tähti, mutta uskontoneutraalimpi, hieman minareettia muistuttava, koristeellinen kärkiosakaan ei ole tavaton. Nykytähdet ovat usein kimaltavaa muovipunosta ja metallilankaa, kun taas wanhemmat tähdet olivat usein metallilevyistä valmistettuja tai lasista puhallettuja.
Tähteä ja "minareettikoristetta" pidetään nykyään myös aika neutraaleina, eikä niitä enää juuri assosioida mitenkään uskonnollisiksi symboleiksi kuusen latvassa koreillessaan. Monille latvatähti onkin vain "suvusta opittu tapa". Latvassa on usein ollut myös vain kynttilä.
Luonnonuskovissa ja pakanakodeissa latvakoristeet vaihtelevat samoin erilaisista, uskonnollisista symboleista, ja koristelluista seppeleistä olkihahmoihin, maskotteihin ja erilaisiin taivaankappaleisiin. Esim. Suomalaisittain latvaan sopii mainiosti vaikka käpälikkö eli hannunvaakuna, suomalainen hakaristi, pentagrammi tai tärkeän riistaeläimen osa, ja Wiccakuusen latvaa voivat koristaa esim. Yuleen liitetyt symbolit, kuten aurinko tai peuransarvi. Pakanakuusen latvaan voi laittaa myös käpykoristeen, juhlan väriin sointuvan rusettinauhan, tai rautatammen-, tai mistelinoksan.

Kuusivarkaisiin..

"Alkuperäiset" joulukuuset olivat siis lähinnä varakkaiden kaupunkilaisporvarien tapa. Jouluiseen koristekuuseen mieltyneet ihmiset hankkivat yleensä useampiakin kuusia, ja varakkaissa perheissä joka huoneessa saattoi olla kuusi, ja julkisia tiloja koristeltiin useilla kuusilla ja pienillä metsiköillä. Kuusia aseteltiin hyllyille ja ripusteltiin kattoon. Eksoottinen joulukuusi oli siis parhaimmillaan muodikas uutuus ja näyttävä statussymboli. Omalla kuusella ei muuten ollut väliä, kunhan se oli prameampi kuin naapurilla. Tavan tallaajat omaksuivat luonnollisesti osansa tästä säätyläisten trendi-ilmiöstä, ja pian joulukuusia oli joka paikassa. Ensi alkuun kansan kuuset olivat vain pieniä pöytäkuusia, jotka kysynnän kasvaessa kasvoivat suuriin, lattialla pidettäviin mittoihin.

Kuten monet muutkin "uudet villitykset", herätti joulukuusikin ajatuksena alkuun närää eri ihmisryhmissä, niin duunareissa. poliittisissa, ja, kuusen kristillisestä mainostuksesta huolimatta, myös uskovaisissa ryhmissä. Metsien pelättiin katoavan kaikkien intoillessa kuusikkoa kotiin, eikä puuta myöskään pidetty turvallisena. Viimeisin argumentti olikin asiallinen, sillä alunperin kuusenkynttilät todella olivat oikeita, kuusen oksiin kiinnitettäviä pikkukynttilöitä, joiden ansiosta kuusi oli todellinen palovaara. Kaikkiin koteihin kuusta ei kuitenkaan, sen suosiosta huolimatta, hankittu, mutta kuusettomat kansalaiset saivat oman joulupuun sijaan ihailla julkisia kuusia, kuten toriaukioille tai koulujen joulujuhliin hankittuja puita.

Taas kun Joululta Näyttää

Voidaan siis sanoa, että eri talvijuhlien ja juhlaperinteiden sekoittuessa keskenään, pääasiassa kristittyjen levittämä joulukuusiperinne on lopulta löytänyt, kaikessa rauhassa, tiensä myös monen pakanan ja noidan jouluun. Jouluhalkoa kuusi ei koskaan syrjäyttänyt, ja monilla pakanoilla onkin jouluna sekä halko että kuusi. Toisaalta, tämä Talvipäivän pakanallinen jouluhalko on puolestaan päätynyt moneen kristittyyn joulupöytään pölkyn muotoisen leivoksen muodossa; Jouluhalko-kakku on alkujaan ranskalainen jouluperinne ja pakanallista alkuperää. Joulu todella on yhteistä aikaa ;D

Kuuseen koristeineen on helppo liittää kahmaloitain erilaista symboliikkaa, ja kuusen voi vaivatta koristella joko uskonnolliseksi alttariksi tai neutraaliksi silmäniloksi.
Kuusi on komea, oli se oikea tai feikki, ja puu olohuoneessa on etenkin kaupunkilaisille myös eräänlainen metsän symboli, jonka alla lasten on mukava leikkiä, aikuisten romanttista tunnelmoida, ja jonka huomaan katetaan Pukille pikkuleivät ja snapsit. Samoin luonnonuskova kattaa oksien lomaan helposti alttarin Yulelle tai Talvipäivälle ;)

Niin, sekä kuusen koristeet, kuin kuusetkin, vaihtelevat vähän juhlijoiden mukaan, ja nykyaikana tekokuusia löytyykin moneen lähtöön. Itse goottina, ja Aliseenpäin kallellani, suosin tietenkin kuoleman valkoista joulupuuta. Kauppojen näyteikkunoita somistavat usein kauniin punaiset, kultaiset, ja sinisetkin kuuset, ja Heavy Metal-kodeista voi puolestaan bongata hauskan, mustaksi maalatun joulukuusen. Pimeetä ;)
Talvipäivänä pimeän ajan kuusi ei välttämättä tarvitse valoja lainkaan, vaan valo saadaan esim. pöytäkynttilöistä, tai, nykypäivänä, television näytöltä..
 
Kuusessa Ollaan

Koska joulukuusesta tuli lopulta osa kaupallista joulua, kuusia alettiin kasvattaa varta vasten kuluttajien tarpeisiin 1990-luvulla. Useimmat kuusikauppiaiden kuusista tulevat kuitenkin harvennettavista metsiköistä ja taimistoista, ja puut olisi joka tapauksessa kaadettu. Kuusien, no, salakaatajia liikkuu silti aina joulun alla, kun ei raskita maksaa kauppiaalle kenties eettisemmästä kuusesta.
Joulukuusi on kaunis, kuusenraato ei. Itseäni ajatus vuosia metsässä vapaana kasvaneesta kuusesta, joka kaadetaan muutaman päivän takia ja heitetään pois kauhistuttaa, vaikka kuusen hävittäisi polttamalla omassa saunan uunissa. Kuusen karu kohtalo kirvelee monia mieliä, mutta koska koristeltu kuusi muistuttaa lämpimästi niistä lapsuuden jouluista, ajatus kuusettomasta joulusta masentaa monia enemmän kuin lumeton joulu.

Hyvä ja kestävä vaihtoehto luonnonkuuselle on tietenkin tuo juuri mainittu teko-, eli muovikuusi, joka ei varistele neulasiaan, ja joka on helppo pakata varastoon arjen tieltä. Muovikuusia on kaiken kokoisia vähän kaikissa väreissä, joten on helppo löytää mieleisensä. Lisäksi muovikuusen oksat kestävät paremmin koristeiden painoa. Kuuselta muovikuusi ei tuoksu, mutta kuusikauppiaalta voi kysellä varisseita havuja (jotka eivät yleensä maksa mitään) pöytäkoristeeksi. Hävitä havut joulun jälkeen joko saunan uunissa polttamalla tai laita oksat biojätteeseen.
Ekologisin vaihtoehto on tietenkin koristella oma pihakuusi, tai hankkia esim. huonekuusi, ruukkutuija tai -sypressi kotia somistamaan. Oikein hoidettuna pieni kuusentuuraaja säilyy ilonasi vuosia, kasvaa kokoa ja tuoksuukin kuuselta.

Sekalaisia Joulupuita:

-Joulukuusi unessa enteilee perheenlisäystä, joko omassa perheessä, tai lähipiirissä.
-Kuusenkoristeita alettiin valmistaa teollisesti K.A.Weisten toimesta v.1924.
-Ikivihreä Maorihehkupuu (Metrosideros Excelsa) tunnetaan myös Uuden Seelannin Joulupuun nimellä. Nimi juontuu Uuden-Seelannin paikallisten tavasta koristella luonnossa kasvavia puita jouluksi. Muualla maailmassa puulla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä joulun kanssa.
-Maailman ensimmäinen sähkövalaistu kuusi loisti New York Cityssä v.1882. Puussa oli 80 lamppua.
-Suomessa ensimmäinen sähkövalaistu joulupuu oli v.1905 pietarsaarelaiselle torille pystytetty ulkokuusi.
-Suomessa sähkökynttilät yleistyivät 1950-luvulla.
-Suomi on lahjoittanut vuodesta 1954 lähtien joulukuusen Brysselin kaupungille.
-Koulujen perinteinen joulujuhla tunnetaan myös nimellä kuusijuhla, juhliin hankitun joulukuusen mukaan. Koulujen joulukuusissa on usein koristeena pelkät kynttilät.

*Väliotsikkolainaukset joululevyiltä ja -biiseistä; Sopii Googlettaa :)