"Inveraryn vankila on siis sangen viheliäinen paikka. Viheliäinen on myös sen vanki, jonka korkea, tyttömäinen ääni puhui ystävällisyydestä ja hyvistä teoista - mutta minä en siihen ansaan lankea. Paholainen siinä puhui. Se kätkee luontonsa valheisiin, ja kun noita sanoi en voi vahingoittaa teitä, kuulin selvästi Paholaisen äänen. Ajattelin: minua sinä et huijaa. Tiedän kuka sinä olet.
Paholainen puhuu tuon olennonpuolikkaan kautta naiselliseen tapaan - ja on hänen omaksi parhaakseen, että hänet poltetaan, pikimmiten. Tuli puhdistaa hänen sielunsa. Liekit vapauttavat hänet pahuudesta, ja on monin verroin parempi kuolla puhdistuen, kuin elää sillä tavalla - ilman Kristusta, häväistynä."
Teos on jaettu viiteen isoon kappaleeseen, ja ne edelleen pienempiin kappaleisiin, jotka on nimetty luonnonyrttien, -puiden ja -kasvien mukaan.
Tarina alkaa kun Corrag menettää äitinsä Coran, noidaksi ja varkaaksi epäillyn parantajan, vainoojille, ja pakenee hirsipuuta yön selkään vanhan tamman selässä. Erinäisten sattumusten kautta Corrag eksyy suojaisaan laaksoon, jonne laittaa asumuksensa ja jatkaa elmäänsä kuten parhaiten taitaa.
"Niin. Siinä paikassa oli taikavoimia - sen minä vannon.
Minä tunsin sen kaikkialla. Tunsin sen jokaisessa pikku yksityiskohdassa jonka näin - jokaisessa kivessä joka liikkui kantapäitteni alla, jokaisessa sadepisarassa. Minulla oli vihdoin aikaa. Siihen asti aika oli ollut vain ohutta ja niukkaa kuin tuulessa lentävä seitti - se vain lehahti ohi, silmänräpäyksessä. Toinen elämäni oli ollut yhtä kuin mene! Mene! Olinko minä missään vaiheessa ehtinyt makoilla katsemassa kun etana matoi lehden poikki kuunsiltavana jäljessään? En. Olin laukannut mutavellin ja erämaitten poikki tamman korskuessa, ja jokaisen joutohetken olin viettänyt tamman kanssa - nyppinyt nokkosia sen hännästä. Ei etanoitten seuraamista. Ei tuntikausien istuskelua sateessa, kun lehden keskelle syntyy sateenkirkas lammikko."
Kun sotaisuudestaa tunnetun MacDonaldin klaanin miehet löytävät mailtaan Corragin majoineen hänen elämänsä muuttuu jälleen. Alkukankeudesta huolimatta Corrag tutustuu klaanin jäseniin, naisiin ja miehiin, ja osoittautuu hyödylliseksi parantajantaitoineen. Palkkiokseen Corrag saa erinäisiä, karua laaksoelämää auttavia hyödykkeitä, kuten kotieläimiä ja elintarvikkeita, ja joutuu siinä sivussa myös elämään sukujen välisiä kahinoita, ja etenkin sotaa englantilaisia vastaan. Glencoen verilöylyn jälkimainingeissa englantilaiset sotilaat vangitsevat Corragin ja hänestä tulee vanki josta tarina alkaa. Ympyrä on sulkeutunut.
Kappaleet ensimmäisestä neljänteen kertovat Corragin tarinan. Romaanin lopettaa viides kappale, joka sisältää vielä yhden pastorin kirjeen rakkaale vaimolleen, Janelle, sekä Corragin vaiheet Pastorin lähdettyä takaisin kotiin.
"Hän oli eläessään arvokas ja mahtava mies. Mutta kuollessaan hän oli vallan muuta. Hänet oli ammuttu juuri kun hän kiipesi vuoteestaan tapaamaan vieraitaan, jotka olivat kaiketi kävelleet hänen kamariinsa teennäinen, pahaenteinen hymy kasvoillaan ja musketit piilossa selän takana, ja mitä hän mahtoi sanoa?
Tervetuloa, hyvät herrat! Mikä hätänä, keskellä yötä? Kenties. Yhtäkkiä hän makasi vatsallaan, reikä selässään, housut polvissa. Mikä kunniaton kuolema. Vääryys. Siksi minulle tulee siitä kaksin verroin surullinen ja paha olo sydämeen."
Kerronta on eläväistä, maisemia ja vuodenaikojen vaihtelua kuvataan niin kauniisti että ne pystyy suorastaan aistimaan, näkemään edessään, tuntemaan kesyttömän niityn tuoksun ja kuulla korvissaan vuoripurojen solinan. Corragin kertoessa tarinaansa esiin nousee myös ihmisen ja luonnon välinen yhteys, se, minkä moni kaupunkilainen on jo unohtanut. Kuinka luonnosta löytyisi apu jos haluaisimme etsiä. Teksti on paikka paikoin niin liikuttavaa että melkein kyynel nousee silmäkulmaan. Myös Corragin mielialat tarinan edetessä välittyvät hyvin lukijalle ja hänen tuntemuksiinsa on helppo samaistua niin ilossa kuin surussakin. Kirja on kertomus paitsi ennakkoluuloista, epäoikeudenmukaisuudesta, ja yksinäisyydestä, myös toivosta, inhimillisyydestä ja sydämen hyvyydestä.
Kirjan koskettavinta antia ovat vanha tamma, suomiehet, sekä pastorin reaktiot, kun hän paljastuu suhteellisen inhimilliseksi olennoksi.
Kirjan alussa näppärä kartta. Teoksen lopussa kirjailijan kiitokset sekä epilogi, jossa kerrotaan historiallisia faktoja ja vähän henkilötietoja tarinan tapahtumista. 400 sivua. Like Kustannus Oy, Helsinki, 2011
+Ihanan maanläheinen kerrontatyyli
+Mukaansatempaava
-Irrallinen kansipaperi kannattaa päällystää ettei se repeydy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti