Itse puhun tässä tekstissäni wiccan sijaan noidista tuodakseni edes jotain kirjan alkuperäisasusta esiin. Edes kirjoittaja itse ei ole wiccalainen, vaikka kirjan käännöksessä niin väitetäänkin.
Kirjan sisältö on jaoteltu yhdeksään kappaleeseen, joissa ruoditaan mm. noituuteen liittyviä myyttejä ja faktoja, opiskelua, harjoituksia, tietoa sapateista ja niihin liittyvistä rituaaleista, apua oman polun löytämisestä ja sen hyväksymistä osana elämää. Kirjassa on myös neuvoja oman noitapiirin, eli Covenin, löytämisestä.
Kirja ei ole myöskään noidan käsikirja, vaan teos esittelee noituuden ritualistista suuntausta, mistä wiccakin on runkonsa saanut. Wanhan noituuden sijaan kirjasta löytyy infoa mm. jumalista eri kulttuureista, tietoa luonnonpalvonnasta, neuvoja alttarin valmisteluun, ja muuta sen sellaista nippelitietoa. Kirja keskittyy siis hyväntahtoiseen, eli valkoiseen magiaan, joten minkäänlaisia vahingoittavia tai pahantahtoisia harjoituksia, neuvoja tai loitsuja siitä ei löydy. Siinä mielessä kirja kyllä sopii kaikille wiccakokelaille, harva wiccasuuntaus kun tunnustaa pahan olemassaoloa ensinkään. Mainittakoon, että Wiccan Käsikirja ei ole loitsukirja, vaan oikeammin ritualistisen noituuden perusasioihin johdatteleva tietopaketti jonka tarkoitus on ohjata aloittelijoita maagiseen maailmaan ja aihepiiriin yleensä sen sijaan että se varsinaisesti opetettaisi noituutta. Siinä mielessä kirja mielestäni sopii myös lapsille ja nuorille. Toisaalta, olen ennemmin sitä mieltä, että voisi olla parempi jos nuorille lukijoille kerrottaisiin kaunistelematta myös perusnoituudesta ja trulleista, sillä valitettavan moni kiinnostuu noituudestakin pelkästään loitsujen takia koska "Magia on siisti ja jännä juttu jolla pärjään koulussa ja saan runsaasti rahaa ja kuuluisuutta, jne. jne.". Voi itku..
Muistakaa kuitenkin, että satunnaisista yhtäläisyyksistä ja samankaltaisuuksista huolimatta Wicca, Ritualistinen noituus ja Perinnenoituus ovat aivan eri asioita. Itsekin perehdyin kirjaan nuorempana, mutta totesin kuitenkin ettei tämä ole ihan minua varten.
Kaikki negatiivinen ja "noidille huonon maineen antava" sisältö on siis kirjasta poistettu, puhumattakaan että "oikeaa" noituutta, eli perinnenoituutta tai edes historiaa tästä noituuden wanhasta linjasta on kirjasta turha etsiä, ja niihin perehtynyt voi hyvin pitää kirjaa pintakiillotettuna, paapovana hippeilynä kauniissa kansissa. Teoksen perussanoma on kaunis, sitä ei käy kieltäminen ja kirja on mielestäni kattava tietopaketti kaikille ritualistisesta noituudesta, ja, siten myös Wiccasta kiinnostuneille, wiccoille ja ei -wiccoillekin, kunhan osaatte lukea suomennoksen läpi rivien välistä. Asioilla on aina kaksi puolta, maailmassa sekä hyvä ja paha asuvat jokaisessa sydämessä, ja tasapainottavat toisiaan. Vastapuolta ei käy kieltäminen.
Kustantanut Unio Mystica 2002. 176 sivua. Kirjan lopussa sanasto, ja rutosti mainoksia muista Unio Mystican kustanteista.
+Kovakantinen
+Helppotajuinen aloittelijallekin
-Tämä olisi ehkä ymmärrettävämpi alkuperäiskielisenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti