Veden Syntysanat

Vesi on jokaiselle, niin ihmiselle, eläimelle kuin kasvillekin, tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Ennen wanhaan veden sanat luettiin jos otettiin luonnosta vettä, etenkin lähteensilmästä, sillä näin osoitettiin kunnioitusta veden haltijalle, eivätkä veden vihat iskisi:

"Tiettävä on vetosen synty,
Kanssa kastehen sijentö:
'Vesi tullut taivosesta,
Pilvihistä pisaroina,

Kasvoi kauvan kalliossa
Sisässä kiven sinisen,
Mahasessa maisen vuoren,
Piilon vieressä sikesi.

Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
Miesi tieto hyppysissä,
Vähäranka nuorukainen

Veen kaivoi kalliosta,
Veden vuoresta valutti,
Kepillänsä kultaisella,
Vasken takojan terällä:

Vesi kirposi kivestä,
Kaatui kaste kalliosta,
Valui vuoresta vapaaksi,
Vahvana kiven sisästä,

Surmaksi oman sukunsa,
Turmaksi Kalevanpojan,
Tempasi miehen mukahan
Juoksuhun vetisen virran

Vesiviitta Väitön poika,
Sinervättären sikiö,
Vettä synnytellessänsä,
Kastetta kyhättäessä,

Hengen mieheltä herutti,
Märäten meni manalle,
Tuhman lailla Tuonelahan
Vajosi vainajalahan

Kuoli koiran kunnialla
Penun arvolla aleni
Teko painui unholahan,
Tekijä mielistä meni

Kalliosta saatuansa,
Vapahaksi päästyänsä,
Vesi heilui hettehenä,
Kulki pieninä puroina,

Siitä suureksi sukeni,
Jokena sai juoksemahan,
Virtana vipajamahan,
Koskena kohajamahan,

Järviksi jämähtäiksensä,
Virtoina kulkeaksensa,
Tuonne suurehen merehen,
Alaisehen aukehesen."

-Loitsuruno itsessään on usein tarina joka kertoo niin muinaisista loitsijoista, kuin sankareista ja maan luojista. Veden syntytarinassa sankari vapauttaa veden voimat maailmaan, ja kokee siinä sivussa itse traagisen kohtalon, ja samalla loitsu muistuttaa meitä luonnon vahvasta alkuenergiasta.