maanantai 31. tammikuuta 2011

Kynttilöiden päivä

Monille Kynttilänpäivä on vain jokin tunnettu kirkkojuhla. Suomalaisesta Kynttilänpäivästä onkin vaikea löytää minkäänlaisia pakanajuuria, vaikka Helmikuun 1-2 päivää onkin kautta aikain juhlistettu erilaisilla nimillä eri alueilla ja eri maissa. Tunnetuin lienee Gaelien Imbolc-juhla, jota myös Germaanit ja keltit ovat juhlineet. Muita nimiä tälle talven taitteen juhlalle ovat mm. Oimealg, Brigant, ja Candlemas. Myös nykyiset wiccat juhlivat Helmikuun 1. tai 2. päivänä (vähän ryhmästä riippuen) Imbolc-juhlaa, joka nimen lisäksi sisältää paljon lainauksia muinaisesta, Germaanisesta Imbolcista. Jotkut wiccat juhlistavat Imbolcina myös Brigit-neitoa (lue eteenpäin).
Kristittyjen käännytystyön puitteissa näillekin wanhoille pakanajuhlille kävi samoin kuin meidän suomalaisten vastaaville; Kirkko joko pyyhki ne kalenterista, tai, epäonnistuessaan kitkemisessään, omi ne itselleen.
Alun perin kirkko vietti Kynttilänpäivää (Candlemas) 14.2, mutta juhla siirrettiin keskiajalla korvaamaan vanha pakanajuhla, Brigantia, kun alunperin Loppiaisena vietetty Jeesuksen (kristittyjen vapahtaja) syntymäjuhla oli jo siirretty korvaamaan Yule, pakanajoulu.
Kuten siis muidenkin juhlien uudistuksen kanssa, wanhat perinteet seurasivat mukana, ja uusia kehittyi. Voidaan siis sanoa että tässä tapauksessa juhla pakanaperinteineen saapui Suomeen kirkon mukana.

Kynttilöiden päivä on siis suomalaisittain katsoen aikamoinen sekametelisoppa.
Tämä on päivä jolloin talven aika päättyy, ja kevään saapuminen alkaa. Syys- ja talvijakson jälkeen tämä onkin ensimmäinen feminiinisesti painottunut juhla, ja järjestyksessään toinen vuoden pääsapateista.

Brigit-neito

Muinaiset keltit juhlivat 1.2. Brigant- tai Brigantia-nimistä juhlaa neitojumalatar Brigidin kunniaksi. Juhlaan liittyi erilaisia tapoja ja perinteitä, kuten oljista ja tähkistä sidottujen maissinukkien tekeminen. Nuket aseteltiin valkeiden kukkasten päälle koreihin, ja lapset sitten kantoivat niitä ovelta ovelle. Joka talosta annettiin nukelle lahjoja koriin, ja myöhemmin illalla, suuressa juhlassa kylän vanhat naiset valmistivat vielä maissista erityiset taikasauvat nukeille.
Sitten korit lahjoineen, nukkeineen, ja sauvoineen poltettiin juhlavissa menoissa, ja jälkeenpäin tuhkasta kaiveltiin jäänteitä nukkien taikasauvoista. Mikäli niitä löytyi, pidettiin sitä erityisen hyvänä enteenä.

Brigitin ristejä sekä piirrettiin, että valmistettiin oksista ja ripustettiin oviin ja ikkunoihin tuomaan hyvää onnea ja karkottamaan pahaa. Mikäli sinulla ei ole tai et osaa tehdä Brigidin ristiä, muukin risti (+), suojeleva ja karkottava symboli, käy hyvin.
Kristitty kirkko muutti Brigit-jumalattaren Kildaren Brigit -nimiseksi pyhimykseksi, jonka mukaan katolinen kirkko viettää nykyäänkin Brigidin päivää 1.2.
Brigidin ristejä saatetaan käyttää nykyäänkin kristittyjen keskuudessa, mutta pääasiassa se on korvautunut heidän omalla symbolillaan (risti jossa on pidennetty alasakara; kädensija).
 
(Brigidin Risti, kuva: Wikipedia)

 Imbolc ja Oimelc

Druidijuhla Imbolc puolestaan oli imettävien lampaiden juhlistamisen aikaa, hedelmällisyyden ja runsaan viljavuoden takaava juhla, jonka gaelinkielinen nimi "Oimelc" tarkoitti suunnilleen "maidossa uitettua". Tänä päivänä juhlittiin ensimmäisiä, pitkän talven jälkeen poikivia karjaeläimiä, pääasiassa lampaita ja kuttuja. Jumalillekin uhrattiin pääasiassa maitoa.

Joillakin alueilla vahvin Imbolcin symboli on ollut aura. Naamiaispukuihin sonnustautuneet lapset vetivät koristeltua auraa talosta taloon, pyytäen ruoka-, juoma-, tai rahalahjoja. Mikäli talonväki kieltäytyi lahjomasta kerjäläisiä, lapset kynsivät koristetulla aurallaan heidän puutarhansa tai pihansa pilalle.
Auran koristelu ei aina ollut lasten juhla, vaan myös aikuiset kunnioittivat auraa, ja saattoivat jopa kastaa sen viskillä. Auran tuntumaan jätettiin leipää ja juustoa, uhriksi luonnonhengille.
Kaikenlainen kukkien ja kasvien leikkaus, kerääminen ja taitto oli tämän juhlan aikana tabu.

Vuotuinen kynttilänpolttoperinne juontaa juurensa myös (yllätys yllätys) näihin kelttijuhliin, jolloin poltettiin myös kokkoja sekä paikallisia jätkänkynttilöitä.
Kynttilät symboloivat suojelusta, karkotusta, ohjausta ja valoa pimeyteen, myös meille pohjolan asukkaille, eikä niitä siis oikein voitu uskonpuhdistuksessa poistaakaan. Ne vain liitettiin jumalaiseen valoon joka oli koittava pakanoille, ja näin myös kynttilöiden poltto yhdistettiin kirkkojuhlaan.

Wanha ja uusi kynttilänpäivä

Kirkollisesti tämä juhla tunnetaan vain "Kynttilän Päivänä", sillä meillä suomessa ei tiettävästi ole sille vastinetta wanhassa "pakanakalenterissa", vaan tämä alkujaan pakanoiden juhlistama juhla rantautui Suomeen kirkon mukana. Tehdäkseni itse eroa kirkon ja noitien juhliin, kutsun Helmikuun ensimmäistä nimellä Kynttilöiden päivä. Se sisältää mielestäni hyvin juhlan sanoman; kevään valon houkuttelun.

Kirkon Suomeen rantauttamalle Kynttilänpäivälle, eli kansanomaisemmin "Kynttelille" näppärät suomalaiset tietysti kehittivät jotain omia perinteitä, kuten säiden ennustelun ("Runsas lumi kynttelinä tietää hyvää viljavuotta, ja Kynttelin pakkanen lämmintä kesää"), kynttilöiden valaminen ja polttaminen, ja erilaiset liharuoat. Kynttelinä ruokaan käytettävä liha ei kuitenkaan ollut Kekrinä  ja Jouluna käytettäviä "parhaita paloja", vaan päitä, kieliä ja sorkkia. Tunnetuimpia kynttelin liharuokia olivatkin keitetyt/hyytelöidyt lehmän- lampaan- tai siansorkat, Sianpäästä ja naudasta keitetty lihahyytelö, Sianpäästä keitetty pata ja -keitto, sekä erityinen, rasvaliemeen (siansilavaan tai lampaanrasvaan) keitetty ohrapuuro, eli Kynttelipuuro. Etenkin siansorkkien syöminen Kynttelinä piti talon vauraana ja terveenä.

-Karjalle syötettiin vahvistukseksi Kekrinä leivottuja kakkaroita ja Kekrileivän paloja, jotka varta vasten otettiin talteen Kynttilänpäivää varten.
-Ruokaillessa ei saanut nuoleskella sormiaan, tai tuli kihtiä tai syyliä.
-Kaikki joulunjälkeiset riennot ja kotityöt piti hoitaa ennen Kyntteliä, tai oli laiska ja sairaalloinen koko vuoden.
-Kotityöt olivat Kynttelinä, kuten muinakin juhlina pannassa. Kehrätä eikä kirnuta ei saanut, tai eläimet sairastuivat, tai joutuivat petojen kynsiin kesällä.
-Myöskään vaatteita ei saanut ommella eikä sukkia paikata. Nämä piti hoitaa ennen Kyntteliä.
-Toisaalta, ainakin lampaita suojeltiin sairastumisilta kehräämällä lampaat, ja sirottelemalla uunin tuhkaa niiden selkään. Aina parempi jos tuhka oli saunan uunista.

Suomalainen Kyntteli poikkeaa siis paljon Keski-Euroopan ja Britannian vastaavasta, sillä maissia ei suomessa juhlan saapumisen aikoihin juuri tunnettu, eivätkä näillä leveysasteilla kukat ole juuri ennenkään Helmikuussa kukkineet.

Maaginen Kynttilöiden Päivä

Miten tätä sapattia sitten voi juhlia suomalaisittain pakanana tai noitana? Niinkuin muitakin sapatteja: Kunnioittamalla juuriasi, perinteitä ja jumaliasi, mikäli sinulla sellaisia on. Sydämen totuushan se ratkaisee. Muistele vaikka käännytettyjä esivanhempiasi, kuinka he juhlivat vanhoja juhliaan virallistettuina kristittyinä, ja millainen elanto on Helmikuussa ollut.
Todistettavasti tällä juhlalla on monia, erilaisia perinteitä, ja päivän vietolla on voimakkaat pakanajuuret. Jos et ole wicca, ei sinun kuitenkaan tarvitse ajatella muiden kulttuurien, saati muiden uskontojen juhlia viettääksesi Kyntteliä.
Minulle on ollut luontevinta pitää tätä vain Kynttilöiden ja valon päivänä, jota vietän 1.2.
Tervehdin kevään henkiä kynttilöin; valolla joka symboloi aurinkoa ja jonka uskotaan rohkaisevan kevään saapumista. Vietän myös hartaan hetkeni, laitan jotain perinteikkään oloista ruokaa, ja ehkä luen aiheeseen mielestäni sopivia loitsuja tai teen taikoja. Mikäli mahdollista, vien maitouhrin metsänhengille. Monta kertaa juhla syntyy, jos vain kuuntelet sisintäsi, ja mahdollisia jumaliasi, ja koet tekeväsi oikein.

Omaan juhlapöytään kuuluu yleensä maissikeitto, sämpylöitä ja jokin suolainen leivos, kuten piirakka.
Päivän ruoat ovat pääosin vaatimattoman oloisia, mutta rasvaisen täyttäviä. Maito, kananmunat, vilja, ja eläinrasvat, kuten laardi ja voi ovat pääosissa, mutta päivän voi nöyränä viettää vaikka maitopaastossa jos joulu näkyy yhä vyötäröllä tai kohonnut kolesteroli hirvittää.
Juhlajuomiksi sopivat maito, piimä, sima, kesän ja syksyn sadosta säilötty mehu, hunajaviini, olut, tai vaikka kotikalja.

Yhteenvetona päivään liittyvät siis Kevään saapuminen, valo, hedelmällisyys, uusiutuminen, ja vanhasta luopuminen.
Päivän symbolismiin kuuluvat mm. valkoiset kukat, kynttilät, maissi, leipäkori, leivonta, aurinko, tuli, Brigidin ristit, ja ristit yleensäkin.
Päivän yrteiksi ja mausteiksi sopivat vanilja, basilika, mustapippuri, laakerinlehti, timjami, valkosipuli ja sipuli, sekä erilaiset siemenet, kuten unikon-, kurpitsan- , pinjan-, ja auringonkukan siemenet.
Kynttilöinä käytän sekalaisia tai sitten yksinkertaisia, raikkaan talvisia sävyjä, kuten valkeaa, lämmintä keltaista, vaaleanruskeaa, vaaleansinistä ja liilaa.
Suitsukkeiksi kannattaa kokeilla esim. Mäntyä, kanelia, vaniljaa, mirhaa, myskiä, ambraa, ja aina mainiota santelipuuta.

Tapoja juhlistaa Kynttilöiden päivää:

-Sytytä pimeän tullen kynttilämeri asuntoosi näyttämään suuntaa kevään valon hengille.
-Siunaa vuoden rituaalikynttilät
-Sytytä joka huoneeseen ruskea kynttilä poistamaan pahaa ja negatiivista energiaa.
-Aika aloittaa tulevan puutarhan suunnittelu ajatustasolla. Mieti sopivia kasveja, ja tee alustava lista tulevista hankinnoista tai toivomuksista. Mitään ei tarvitse lyödä lukkoon.
-Kokeile kynttilämagiaa
-Suorita jokin kodinpuhdistus rituaali.
-Laita jotain keittoruokaa
-Paista lettuja
-Vie luontoon hieman voita ja maitouhri hengille tai jumalille.
-Ennen ateriaa on hyvä käydä ulkona vähän reippailemassa ja ihastelemassa maisemia niin ei ne kaloritkaan sitten hirvitä niin paljon ;)

2 kommenttia:

Polga kirjoitti...

Hei, linkkasin blogiisi Imbolcin vieton takia... kiitos :)

Aconitum kirjoitti...

Eipä kestä :)