Valvottajaa vastaan

Ennen vanhaan painajaiset, levottomat unet ja jopa unikohtaus tunnettiin "Nostattaja" tai "Valvottaja" nimisenä henki/tautiolentona. Valvottaja oli näkymätön, ja tuli öisin kiusaamaan uhriaan. Erityisesti pikkulapsia ja kapalovauvoja, jotka sitten huusivat pitkin yötä. Kerrotaan myös, että Valvottajan uhri saattoi ainoastaan nähdä Valvottajan. Jos oli jo painanut pään tyynyyn, ja aikoi nukkua, mutta sen sijaan haukotteli vaan, paljasti se Valvottajan olevan läsnä.
Valvottajaa on karkotettu erilaisilla taioilla ja loitsuilla, tässä pari:

-Kun valvottajan nähtiin tulevan, heitettiin jokin esine Valvottajaa päin, tai missä se oli juuri nähty, ja Valvottaja poistui lopullisesti.
Parhaita tällaisia heittoesineitä olivat metalliset ja terävät esineet, etenkin raudasta valmistetut, kuten kirves tai veitsi.

-Mielestäni yksi omituisimmista keinoista suojautua toistuvia painajaisia vastaan oli seuraava: Vasemman käden nimettömällä kaivetaan hieman likaa vasemman jalan nimettömän- ja pikkuvarpaan välistä, ja lika nuuskataan. Niin Valvottaja pysyy poissa.

-Kaikenlainen kirkkoesineistö, yms. "pyhät esineet" olivat myös suosittuja painajaistenkarkottajien kesken. Tyynyn alle laitettiin virsikirja tai raamattu, ja niin sai nukkua rauhassa.

(Henry Fuseli: Painajainen 1781)

Valvottajan ahdistamalle voitiin nukkumaan mentäessä lukea seuraava loitsu:

"Rahko rautasaappahassa
kiertävi kivistä vuorta;
Vuorta mustalla soralla,
Veri tirskui varpahista

Pane, Rahko, painajaiset
alle orren, alle parren,
alle rautasen katoksen,
alle kellon kielettömän!

Kun eihän kyllin liene,
Eikä tommosta totelle;
On mi'ulla mittaporkka,
puntari peräalalla.

On mi'ulla säkki alla,
säkki alla, säkki päällä,
Siihen pistän painajaiset,
Hiien kuoliset kokoan!"

*Loitsun saattoi lukea myös uhri itse, tai loitsu saatettiin lukea kun uhri oli nukahtanut, ja näki selkeästi painajaisia.