Noidan Käsikirja

Tämä on takuulla monille tuttu kulttiteos 80-luvulta.
Kirja on siis alunperin lapsille ja nuorille (lapsenmielisiä unohtamatta,) suunnattu kompakti kokoelma kaikenlaisesta yliluonnollisesta. Kirjasta löytyy helppoon muotoon kirjoitettuja tarinoita ja tutkimuksia kummituksista, ufoista, ihmissusista ja ihmismielen voimista kuten telepatiasta, mutta tarjoaa toki hauskoja tietoiskuja aikuisillekin.

Teosta voidaan myös pitää tavallaan nuorempien versiona Valittujen Palojen (samoihin aikoihin julkaistuja) paranormaaleja ilmiöitä käsittelevistä kokoelmakirjoista kuten "Mysteerien Maailma" tai "Tiedon Rajamailla". Niiden tapaan Noidan Käsikirjan tarinat on kerätty ympäri maailman, kuten kansikuvastakin voi päätellä; siinä maapallon mantereet on hauskasti yhdistetty mököttävään pääkalloon. Ehkä poloinen möksähti kun laitettiin kartasto otsaluuhun?

Noidan käsikirja ei siis opeta noituutta tai tee lukijastaan noitaa. Jo takakantensa puolesta tämä kirja tunnustaa olevansa sisällöltään pikemminkin noitatutkijan käsikirja, minkä myös teoksen alkuperäinen nimi "Usborne Guide to the Supernatural World" eli "Opas Yliluonnolliseen maailmaan" paljastaa (Usborne on vain kustantamon nimi). Mielestäni parempi nimitys kirjalle olisikin vaikka "Paranormaalin käsikirja", tms. jolloin väärinkäsityksiltä vältyttäisiin.

Tammen käsikirjastoon kuuluivat aikanaan myös Salapoliisin-, Vakoilijan-, Neropatin-, ja Keksijän käsikirjat, jotka olivat Noidan Käsikirjan tavoin läsnä myös omassa lapsuudessani.
Teoksen lopussa hauska trivia kirjan sisällöstä, sekä selkeä, joskin suppea sisällysluettelo. 192 sivua.

+Monipuolisesti kuvitettu
+Pienen kokonsa vuoksi sopii mukaan vaikka matkalukemiseksi (telttaretkelle, bööö) ;)
+Kirjasta saa nostalgisen olon

-Teos sortuu toisaalta mässäilemään teatraalisilla yksityiskohdilla, ja suistuu mielikuvituksen siivillä sivuraiteille faktojen väistyessä dramatiikan tieltä.
-Suomenkielinen käännös ontuu paikka paikoin melko pahasti
-Kirjan nimi on harhaanjohtava.