"-Rouva, vaikka viiskyt puntaa maksettaisiin, niin en haluaisi kokea samaa uudestaan; nytkin ottaa sydämestä. Lähden mieluummin vaikka ilman kuukauden palkkaa, kun nukun siinä huoneessa enää yhtään yötä.
Delia maksoi keittäjän palkan ja nainen lähti heti teen jälkeen."
(Elliott O'Donnell - Seedleyn Kissakummitus)
Kirjan tarinoissa on tasapuolisesti mysteerejä, kauhua ja komediaa. Mukaan mahtuu samoin kummituksia kuin eläviäkin kissoja, kissoja lihassa, ja kissoja silkassa mielikuvituksessa. Teoksesta löytyy myös pari pelottavampaa "hirviötarinaa", joiden jo esittelyn alussa varoitetaan "voivan järkyttää kaikkein herkimpiä kissojen ystäviä". Monet tarinoiden kissat kuitenkin ovat suhteellisen tavallisia, ja paikoin jopa arkisia, mutta siitä huolimatta ne säilyttävät tenhonsa aina uudestaan ja uudestaan. Parempia todisteita kissojen mystisyydelle tuskin tarvitaan, sillä "Tavallisia kissoja ei ole olemassakaan" -Colette-.
"-Bill on ihan kuuluisa tästä kekseliäästä drinkistä, hänen vaimonsa sanoi. -Siihen tulee tomaattimehua, inkivääriolutta, skottilaista ja.. Hän katseli yläviistoon ja pyöritteli silmiään kun yritti muistaa neljännen ainesosan. Parvella näykyi pää ilman ruumista. Se oli puristautunut kaiteen puolien väliin ja tuijotti häntä.
-Se on vain meidän Percy, Margaret selitti. -Se ei ole läheskään yhtä uhkaava kuin näyttää.
-Kissa! Minä en voi sietää kissoja!
Percy vaistosi että viikonloppu alkoi huonosti, ja hän oli oikeassa."
(Lillian Jackson Braun - Ison lätäkön viikonloppu)
Muiden sarjan kirjojen tavoin tarinaniskijöiden joukosta löytyy nimekkäitä kynäilijöitä, kuten Cervantes, Saki ja H.P. Lovecraft, ja jokaisen tarinan alussa on samoin myös pieni esittely sen kirjoittajasta, ja joskus jopa tarinasta itsestään..
Erikoisuutena mainittakoon, että tästä kirjasta löytyy yksi sama tarina kuin Suuresta Noitakirjasta, nimittäin Robert Blochin "Catnip (1948)". Suuressa Noitakirjassa tarina on suomennettu "Kissako kielesi vei", ja tässä suomenkielinen nimi on uskollisempi alkuperäiselle, ja löytyykin kirjasta nimellä "Kissan minttu".
Teoksen kansikuva on Peter Mustosen taidonnäyte, ja on mitä ilmeisemmin saanut innoituksensa August Derlethin novellista "Balu".
Suomentanut Pasi Junila. 259 Sivua. Gummerus Kirjapaino Oy 1995.
+Tätä jaksaa lukea aina uudestaan
+Hyvä kirja esim. matkalukemistoksi tai mökille
-Pehmytkantinen pokkari, kannattaa päällystää etteivät kannet nuhraannu
*Kirjasta lainaamiani otteita jouduin lukemisen helpottamiseksi vähän muokkaamaan, koska novelleissa hahmojen väliset keskustelut on virkeittäin merkattu lainausmerkein (ei siis ranskalaisin viivoin). Koska itse käytän lainauksissani, no, lainausmerkkejä, niin lainausmerkkiviidakon välttämiseksi korvasin keskustelujen lainausmerkit ranskalaisilla viivoilla. Muutoin olen säilyttänyt alkuperäisen kirjoitusasun tietenkin koskemattomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti