Charles Lelandin The Witchcraft of Dame Darrel of York muistuttaa kokoonpanoltaan yllättävän paljon aikaisemmin esittelemääni Aradiaa. Kansantaikuutta ja folklorea tutkinut ja muistiinpannut Charles Leland on koonnut teoksensa sekalaisista lähteistä kerättyjen muistiinpanojen pohjalta. Toisin kuin Italian stregheriaa sivuava Aradia, teksti ei kuitenkaan käsittele kansanuskontoa, vaan keskittyy päinvastoin juuri kansanmagiaan, ja folkloretietoon. Witchcraft of Dame Darrel of York ei myöskään pohjaudu keneltäkään tietyltä henkilöltä erikseen saatuun tietoon tai käsikirjoitukseen, vaan on täysin Lelandin itsensä keräämä, ainutlaatuinen kokoelma wanhaenglantilaisesta taikauskosta ja kansanperinteestä.
Yleisen käsityksen vastaisesti Witchcraft of Dame Darrel of York ei myöskään ole noidan loitsukirja, vaan ainoastaan folkloretutkijan muistiinpanoihin pohjautuva teos. Väärinkäsitys pääsi syntymään, kun Lelandin veljenpoika lopulta puhtaaksikirjoitti setänsä alkuperäiset muistiinpanot luullen säilyttävänsä siten oikean noitakirjan. Vasta myöhemmin selvisi, että Dame Darrell oli vain Lelandin käyttämä projektinimi. Aiheesta kiistellään silti edelleen, vähän samoin kuin Aradian Maddalenan olemassaolosta. Monet Yorkin asukkaat väittävät nykyäänkin, että Rouva Darrell on todella ollut oikea, tietäjänä ja noitanakin tunnettu henkilö keskiajan Englannissa, ja juuri heidän kotikylässään, totta kai, mutta tätä kirjaa varten on mahdollisesti joskus eläneestä Rouva Darrelista lainattu vain pelkkä nimi. Vaikka hän siis olisikin ollut olemassa, jossain historian hämärissä, ei Lelandin keräämällä folklorekokoelmalla silti olisi mitään tekemistä hänen kanssaan.
Vaikka teos ei olekaan kenenkään muinaisen noidan minkäänlainen loitsu- tai taikakirja, se kuitenkin omalla tavallaan on noitakirja, siinä mielessä, että se käsittelee kaiken noituuden aitoja juuria; wanhaa kansanmagiaa ja -uskomuksia, sillä sieltähän joka alueen perinnelinjan noituusjuuret ovat lähtöisinkin.
Witchcraft of Dame Darrel of York ei siis liity mitenkään Aradiaan, eikä tällä ole Lelandin Wicca-kytköksistä huolimatta myöskään mitään tekemistä Wicca-liikkeen tai ritualistisen noituuden kanssa, vaan tässä keskitytään ennemmin wanhaan noituuteen.
Teos on jaettu kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa esitellään valokuvattuna Lelandin
alkuperäinen muistikirja sivu sivulta. Muistiinpanot ovat helposti
selattavia, ja sivunumeroitu. Toisessa osassa alkuperäiset muistiinpanot ovat lukemisen helpottamiseksi puhtaaksikirjoitettuna, ja sisältö
on selattavissa ensimmäisen osan sivunumeroiden mukaan.
Kuten siis jo mainitsin, kyseiseen teokseen on koottu runsaasti erilaista folkloretietoa, niin maalta kuin aikansa "kaupungista", todella laidasta laitaan, ja sivuilla esitellään niin erilaisia uskomusolentoja, noitia, loruja, leikkejä, tapoja, ilmiöitä, ja tietenkin taikoja. Muutamassa kohdassa kirjassa esitellyt olennot, taiat tai uskomukset muistuttavat myös suomalaisesta folkloresta tuttuja wanhan kansan uskomuksia ja uskomusolentoja, kuten maahisia tai tonttuja.
Kirja on kirjoitettu wanhalla englannilla, ja alkuperäinen kieliasu on säilytetty käännöksissä hyvin. Erikoisempia sanamuotoja, kuten ye, ee, 'o, 'ol, doe, ja thou löytyy siis paljon.
"A kern baby is a Doll or Image made of strawe, which at Harvest
tide the country folk or reapers doe make of Straw, on the
fielde whan all is ingathered, of the last Sheaf. Then they bear itt
before them and sing a Song untoe ye Harvest Supper. But iff ye ask
mee what it al meanes I think Kern is Corn. And itt was beloved
of old that this was a living Elphe or Ouohe who made ye Corne
grow, and gave good luck wherefore they still worship its Image
with greate Merriment. Finis. to ye Knacke."
Wanhaenglanti ei ole loppujen lopuksi kovin vaikeaa luettavaa, ja siihen pääsee aika äkkiä sisään kunhan perusenglanti on hallussa. Myös normaalilla päättelykyvyllä ja annoksella maalaisjärkeä teksti on helposti tulkittavissa.
Kirjan sivut ovat todella kauniit, ja useimmat runsaasti kuvitettuja. Melkein voisi luulla selailevansa oikeaa noidan loitsukirjaa, ja ymmärtää helposti miksi niin on luultukin ;)
Teoksen alussa emeritusprofessori Robert Mathiesenin esittely ja kirjallisusviitteet.
The Witches Almanac-kustannus, 2011. Kovakantinen, 400 sivua.
+Kaksi eriväristä (punainen ja kullankeltainen) kirjanmerkkinauhaa ovat hyvä ja käytännöllinen yksityiskohta.
+Paljon kiinnostavaa tietoa kaikille folkloresta innostuneille ja wanhan linjan noidille.
-Irrallinen kansipaperi kannattaa päällystää ettei se nuhraannu.
-Hankalankokoinen tiiliskivi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti