Viikon loppuun löytyi netin syövereistä vaihteeksi aika hyviä uutisia:
Suomen ensimmäinen Uuspakanallinen yhteisö virallistettiin
Karhun kansa saa vihkiä pariskuntia uskonnollisilla rituaaleillaan
(Myös Kirkko ja Kaupunki otsikoi tapauksesta ja Karhusta)
Vaikka vältänkin puhumista uskonnoista, on minun kuitenkin välillä pakko mainita Suomen uskonnollisesta kehityksestä, etenkin jos sillä on merkitystä wanhoille tavoille. Siinä missä kristinuskon myötä monet wanhat perinnetapamme yritettiin polkea maan rakoon, on nykyaikana mukava löytää todisteita että siinä on epäonnistuttu, ja että wanhojen tapojen noudattajat porskuttavat edelleen.
Pakanuuden määritelmistä ja Uskonnon kehityksestä kirjoittaa yleistajuisesti Jaakko Häkkinen.
Karhun kansa on Suomen ensimmäinen, virallisen uskonnonstatuksen saanut uuspakanallinen yhteisö, joka seuraa enemmän tai vähemmän muinaissuomalaisten uskontojen polkuja. Karhun kansa pitää maailmaa pyhänä, ja palvoo Karhua ihmisen kantaisänä.
Karhun kansa rekisteröitiin viralliseksi 17.12.2013, mutta aiheesta uutisoitiin vasta äskettäin, tai en ainakaan ole huomannut moista aikaisemmin.
En välttämättä jaa ihan kaikkia perinnenäkemyksiä Karhun kansan kanssa, esimerkiksi uskontunnustus ei omaan silmään vaikuta kovin Kalevala-uskolliselta, mutta koska en ole Karhun kansalainen, niin mikäpä minä olen toisten uskomuksia osoittelemaan sormella? Eri uskontojen kohdatessa täytyy löytyä sijaa niin erimielisyyksille kuin hyväksynnälle :)
Positiivista minkä tahansa suntauksen uskontostatuksessa on paitsi vihkimis- ja hautausoikeus, myös lain tuoma oikeus uskonrauhaan, mikä takaisi mm. erilaisille, muinaisuomalaisten pyhille paikoille koskemattomuuden sellaisen wanhan uskonlinjan nimissä jollaisille ne on laitettukin.
Onnittelut vielä Karhun Kansalle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti