tiistai 12. marraskuuta 2013

Verenhimo - Suomalaisia Vampyyritarinoita

Tämä Juha Nummelinin toimittama novellikokoelma sisältää siis nimensä mukaisesti suomalaisia vampyyritarinoita. Kirjassa pureudutaan monia mieliä kiehtoneeseen kysymykseen, millainen on suomalainen vampyyri? Vampyyrilore kun on meillä Suomessa aina ollut hieman heikoilla esimerkiksi ihmissusiin nähden, eikä esim. kansanperinne valota aihetta paljoakaan. Tässä kirjassa 22 kirjailijaa kuitenkin onnistuvat loihtimaan kiitettävän komppanian sekalaisia, miksei sitten Suomen maaperällekin, sopivia vampyyreja.

"Matti naputti pöytää rystysillään ja pomppasi sitten yhtäkkiä ylös. Siinä samassa hän oli Annin luona ja väänsi tämän kättä selän takse. Anni ei osannut odottaa, että mies olisi niin nopea liikkeissään.
-Aivan niin kuin sinulla olisi syntisiä ajatuksia, pikku lumppu. Myönnätkö?
-En, Anni nyyhkäisi."
(Sari Peltoniemi: Vain Mato, Matkamies Maan)

Tarinoissa käsitellään paitsi aktuaaleja verenimijöitä, myös kliinistä vampirismia ja kuvitelmaa olla vampyyri. Vampyyrit hahmoina puolestaan ovat kirjassa sekä älykkäitä, hurmaavia ja ihmismäisiä olentoja, että samoin eläimenkaltaisia tai kummitusmaisia petoja, mutta yhtä kaikki päivästä toiseen kamppailevia addikteja.
Positiivista sinänsä, teos ei esittele vain yhtä stereotyyppista vampyyrikuvaa, vaan käsittelee koko vampyyriajatusta sopivasti eri näkökohdista. Kirjassa vampyyrit syntyvät niin mielen syövereistä, tai muinaisesta kirouksesta, kuin lääkärin pöydältä. Vaikka parissa tarinassa käsitellään myös vähän futuristisimpia aiheita, kirjan vampyyrit pohjaavat loppujen lopuksi lähinnä siihen wanhempaan, tutumpaan, vampyyriloreen, eli ei-ihmisenveroiseen, vähän zombiemaiseen, elävään kuolleeseen. Päivänvalossa kimaltelevia kiiltokuvapoikia tästä kirjasta ei siis löydy, ja isot kiitokset tekijöille siitä.

"Navetan takana oli lisää epämääräistä tavaraa, vanhaa kanaverkkoa, puhkiruostuneet kottikärryt, lommoinen tynnyri, laudanpätkiä, laatikollinen vanhoja tyhjiä pulloja. Osa oli suojassa pressun tai räystään alla, osa oli romahtanut kasasta pellon reunaan. Valitus kuului tavaroiden alta. Minna kyyristyi ja kurkisteli tavaroiden väliin. Hän löysi vampyyrin kottikärryjen alta."
(Christine Thorel: Uhanalaiset)

Myönnän olevani enemmän ihmissusi- kuin vampyyrifani, mutta pidän tämän kirjan tarinoista. Paikka paikoin oli positiivista huomata viitteitä suomalaiseen folkloreen, eli kirjailijat ovat selkeästi perehtyneet työhönsä. Teos on sopivasti verinen mutta ei mässäilevä, inhimillinen mutta julma, sekä ajan hermolla ja ihanasti toinen jalka menneisyydessä..

Kirjan lopussa lyhyet esittelyt kirjoittajista.390 sivua. Kustannusyhtiö Teos

+ Olisihan näitä lukenut enemmänkin.
+ Sopivaa telttaretkilukemista

-Pehmytkantinen pokkari. Kannattaa päällystää muovilla

2 kommenttia:

Vipe kirjoitti...

Jahas tämä kirja mätkähti mun lukulistalle. Kiitos esittelystä!

Taika kirjoitti...

Kiitos kirjavinkistä.