torstai 14. marraskuuta 2013

Edgar Allan Poe

Yleensä en esittele kirjoja aloittamalla kirjailijasta, mutta nyt teen poikkeuksen, sillä pidän Poen tuotannosta todella paljon, ja kaikki hänen kirjansa jotka omasta hyllystäni löytyvät ovat tarinakokoelmia (Kaksi alkuperäiskielistä ja yksi suomennettu), joten olisi aikaavievää esitellä kaikki tarinat erikseen..
Edgar Allan Poe (19.1.1809-7.10.1849) oli amerikkalainen kirjailija ja runoilija joka tunnetaan ehkä parhaiten runoistaan Lenore (1843) ja Korppi (The Raven, 1845), sekä novelleistaan Rue Morguen Murhat (Murders in Rue Morgue, 1841) ja Kultakuoriainen (The Gold-Bug, 1843). Kuten monet aikansa kirjailijat, Poe sai ansaitun tunnustuksensa vasta kuolemansa jälkeen. Poe onkin tunnettu yhtenä romantiikan ajan goottilaisen kauhukirjallisuuden kulmakivenä. Poe on myös innoittanut tarinoillaan monia kuuluisia kirjailijoita (mukaanlukien Jules Verne ja H.P. Lovecraft)  ja oli tietämättään myös etsivägenren uranuurtaja, sillä myöhemmin Sir Arthur Conan Doyle lainasi Poen etsivähahmon, August Dupinin, piirteitä luodessaan Sherlock Holmesia, joka vakiintui myöhemmin liki salapoliisihahmojen tunnetuimmaksi stereotypiaksi.

"Believe only half of what you see and nothing that you hear"

(Edgar Allan Poe. Kuva: Wikipedia)

Vaikka Poe on niittänyt mainetta juuri kauhukirjailijana, sanoisin, että varsinaiset kauhutarinat ja pelottavat jutut näyttelevät Poen kokonaistuotannossa sangen pientä osaa. Poen kynäilyn viehätyksen paino on toki mysteereiden, salaperäisyyden, erinäisten outouksien ja erikoisuuksien ympärillä, mutta kaikkein kiehtovimpienkin arvoitusten loppuratkaisut hänen ovat tarinoissaan usein rationaalisia, ja jopa kuolettavan tavallisia. Poeen ei kuitenkaan pääse kyllästymään, sillä tarinat ovat monipuolisia sekä hyvin kuvailtuja, ja niiden lukeminen itsessään on elämys; tarinasta riippuen joko, hauska, jännittävä, tai pelottavakin.
Ykstityishenkilönä Poen siviilielämään mahtui paljon pettymyksiä ja tragedioita, joista kirjailija ammensi paljon aineistoa fiktiivisiin kertomuksiinsa. Kirjailijan surumielinen arki siis heijastuu paikoin hänen tarinoistaan. Arkielämänsä vastoinkäymisistä huolimatta kirjailija syventyi tekstiinsä riipaisevalla antaumuksella, ja maalasi kynällään niin maisemia, tapahtumia kuin ihmisiäkin eläväisesti, ja yksityiskohtaisella tarkkuudella, joka herättää tekstin sisällön silmiesi eteen vielä tänäkin päivänä. Tarinat on kyllästetty kirjailijan sydänverellä ja ne ovat täynnä valloittavia detaljeja. Tarinoihin on helppo päästä sisään, mutta ajalleen tyypillisen kirjoitusasun huomioon ottaen kertomusten tapahtumissa ei mässäillä ihmisten tregedioilla nykyajan tapaan. Poe voi siis vaikuttaa jopa ikävystyttävältä jos odotat löytäväsi sivuilta suolenpätkillä mässäilevät verikekkerit.

"All that we see or seem is but a dream within a dream"

Poe kirjoittaa sujuvasti sekä hauskoista että vakavimmistakin asioista, kuten rikosmysteereistä, rakkaudesta, pakkomielteistä, ja ihmisen unelmista ja peloista. Koomisten tarinoiden ja hauskojen sattumusten parhaimmistoon kuuluvat mielestäni Miksi pieni ranskalainen pitää kättään kantoliinassa (Why the little frenchman wears his hand in sliding, 1850), Muumio (Some words with a mummy, 1845) ja Silmälasit (The spectacles, 1844), synkemmistä aiheista puhutaan jo Pitkänomaisessa laatikossa (The Oblong box, 1844) ja Älä lyö Pirun kanssa päästäsi vetoa (Never bet the Devil your head, 1841), ja hyytävintä antia edustavat kenties Punaisen Surman Naamio (The Masque of the Red Death, 1842) ja Musta kissa (The Black cat, 1843), joka on minulle ollut aina Poen creepein tarina. Käsivarsien karvat nousevat lukiessa huomaamatta pystyyn päähenkilön vaipuessa hiljalleen hulluuteensa, ja hulluutensa hyväksyntään..

"I became insane, with long intervals of horrible sanity." 

Edgar Allan Poen kootut kertomukset

Tämä lienee kattavin suomenkielellä julkaistu kokelma Poen tarinoita. Tarinat on suomentanut Jaana Kapari, ja kirjasta löytyy 66 novellia kirjoitusjärjestyksessä. Teoksessa ei siis ole eritelty tarinoita aihepiirin mukaan, vaan huumori, mysteeri ja kauhu ovat iloisesti sekaisin.
Myös suomentajan työtä on pakko ihailla. Alkuperäiskielellä Poeta lukeneena olen sitä mieltä, että Kapari onnistuu säilyttämään tarinoiden sielun liki alkuperäisten veroisena, mikä on jo saavutus sinänsä.
Kirjassa ei ole kuvitusta, mutta ei se kyllä moista tarvitsekaan. Kun uppoudutte niteeseen ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan.. nenä ei vaan irtoa kirjasta ennen tarinan loppua.
Kokoelman lopussa Alaviitteet ja selitykset, lähdeviitteet sekä Kronologia.
1028 sivua. Kustannusosakeyhtiö Teos, helsinki. Kuvassa 6. painos vuodelta 2006.

"If you wish to forget anything on the spot, make a note that this thing is to be remembered."

Edgar Allan Poe / Tales of Macabra

Englanninkielinen teos on edellistä suppeampi, kahdeksan tarinan kokoelma joka keskittyy Poen tuotannon synkempään puoliskoon; lohduttomiin kohtaloihin, irrationaalisiin pelkoihin ja hulluuden rajamailla haparoiviin sieluihin. Kuten Poen useimmissa alitajuntaan porautuvissa piinaustarinoissa, näissäkin ihmismieltä, ja etenkin miehen mieltä, riivaavat, tottakai, naiset ;) Kirjasta löytyvät mm. klassikot Berenice (1835)Morella (1835) ja Ligeia (1838). Kirja itse on ulkoasultaan kaunis kuin karamelli; näyttävä, runsaasti kuvitettu ja saa lukijansa malttamattomaksi. Kauniista kattauksesta huolimatta tuntuu että kysymys on kuitenkin kaupallisesta tekstinpiristämis-yrityksestä, sillä alkuperäinen kirjoitusasu on pyritty säilyttämään, ja moni on maininnut pitävänsä sitä tylsänä. Niin tai näin, ehkä korea ulkokuori voi auttaa virittäytymään kokoelman tunnelmaan. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon selustaan nidottu, punainen kirjanmerkkinauha.
Kirjan lopusta löytyy luettelo Poen teoksista, viitteitä ja huomioita, sekä tietoa kirjan kirjoittajista ja kuvittajasta. Kuvittanut Benjamin Lacombe. Archaia Entertainment LLC.

"All religion, my friend, is simply evolved out of fraud, fear, greed, imagination, and poetry."

The complete poetry of Edgar Allan Poe

Tämä on runokokoelma joka sisältää Poen 48 runoa vuosilta 1827-1849.
Kuvassa vuoden 2008 painos. Kirjan lopussa jälkisanat ja kirjallisuusluettelo.
139 sivua. Penguin Books LTD, Printed in USA.

"Yet the terror was not fright,
But the tremolous delight-
A feeling not the jewelled mine
Could teach or bribe me to define-
Nor Love- although the Love were thine."

-The Lake. 1827, 3. Säkeistö-

*Kaikki postauksessani esiintyvät lainaukset ovat Poea, mutta eivät runoa lukuunottamatta liity esittelemiini teoksiin.

1 kommentti:

Leena kirjoitti...

Poe <3