maanantai 19. marraskuuta 2012

Saatana Saapuu Moskovaan

Mihail Bulkakovin teos kuului aikoinaan Neuvostoliiton sensuroiduimpien teosten listalle, ja "leikkaamattomana" se ilmestyi ensi kerran yleisölle vasta vuonna 1973. Nykyisen asunsa kirja sai vuonna 1989. Kuvassa yhdeksäs painos.
Saatana Saapuu Moskovaan on moniulotteinen teos, ja pitää sisällään kolme erillistä tarinaa jotka yhdistyvät toisiinsa eri tavoilla. Teoksen alkuperäinen nimi, "Mestari ja Margarita" kertookin sisällöstä enemmän kuin suomenkielinen käännös. Kirjan merkittävin tarina on Margarita Nikolajevnan ja Mestari-kirjailijan rakkaustarina, jossa toisensa menettäneet sielut löytävät jälleen yhteisen polun. Rakastavaisten tarinan ohella kirjassa seurataan pari tuhatta vuotta sitten vangitun Jeesuksen viimeisiä vaiheita muinaisessa Jerusalemissa, ja keskitytään paholaisen vaiherikkaaseen vierailuun Moskovan kaupungissa.

"Kaikki on mennyt sekaisin Oblonskien talossa", kuten kuulu kirjailija Leo Tolstoi aivan oikein ilmaisi asian. Juuri niin hän olisi varmaan sanonut kyseisessäkin tapauksessa."

Kirjan tapahtumat käynnistyvät kun professori-taikuri Wolandin peitenimellä esiintyvä Saatana saapuu Moskovaan järjestääkseen vuotuisat Valpurin tanssiaiset. Saatana seurueineen majoittuu ohimennen Gribojedovin taloon, jossa jo-ennestään majaileva teatterihenkilökunta katoaa yksi kerrallaan. Paikallisella mielisairaalalla onkin juonen kannalta merkittävä osa.

"Etkö sattumalta tunne tällaisia henkilöitä kuin Dismas, Gestas tai Barabban? Pilatus jatkoi tuijottaen hellittämättä vankiin.
-Näitä hyviä ihmisiä en tunne, vanki vastasi.
-Onko se totta?
-Se on totta.
-Ja nyt sano minulle, miksi sinä koko ajan puhut hyvistä ihmisistä? Nimitätkö sinä kaikkia hyviksi ihmisiksi?
-Nimitän, vanki vastasi. -Pahoja ihmisiä ei maailmassa olekaan."

Saatana Saapuu Moskovaan on virkistävä seikkailu, jossa esiintyy monenlaisia, paikoin hyvinkin kiinnostavia hahmoja, kuten kissanhahmoinen Begemot, naapuri Nikolai Ivanovitš, teatterinjohtaja Stjopa Lihodejev, ja Frieda tanssiaisista. Tarinat on sävytetty ironialla, siinä näpäytetään typeryksiä ja pilaillaan peripaheiden, kuten turhamaisuuden kustannuksella. Mainittavaa on myös kirjailijan sujuva tapa kuvailla aikansa neuvostoyhteiskunnan rakennetta todella hyvin, paikka paikoin rohkeastikin, mikä on ollut omiaan aiheuttamaan sensuuria omana aikanaan. Kirjan ehdottomasti parasta antia onkin taikuri Wolandin järjestämä mustan magian näytös (rouvaparat..), sekä eläväisesti kuvattu, hieman ilkikurinenkin, noidan lentomatka Moskovan yössä.

" -Minä en saata lainkaan ymmärtää, kuinka hänen on onnistunut kohota johtajaksi, puuttui puheeseen tämä uusi henkilö. -Hänhän kelpaa johtajaksi yhtä huonosti kuin minä arkkipiispaksi, punatukkainen honotti yhä enemmän.
-No sinä nyt et ole arkkipiispan näköinenkään, Azazello, huomautti kissa ja mätti nakkeja lautaselleen."


Kerronta teoksessa on sujuvaa, ja ajatuksia herättävää, hullunkurista ja koskettavaa. Tarinoiden kirjava huumori on kekseliästä ja pelottavat tapahtumat nostavat niskakarvat pystyyn. Epäonnisen hahmon kohtalo voi aiheuttaa sekä sääliä että voitonriemuakin, riippuen tietenkin myös lukijan omasta oikeudentajusta.
Tarinan oheen mahtuu kaikenlaisia, odottamattomia sattumuksia, salaperäisistä katoamistapauksista lahjontaan ja silmänkääntötemppuihin. Mahtuupa kirjaan pari kuolemantapaustakin.
Jännittäviä tapahtumia värittävät monenkirjavien ihmishahmojen, paholaisten ja noitien lisäksi myös yliluonnolliset olennot, kuten kummitukset, vampyyrit ja elävät kuolleet..

"Vihdoin kuolleen vihreät sormet ylettyivät säppiin ja käänsivät sitä, ja kehys alkoi aueta. Rimski huudahti heikosti, painautui seinää vasten ja asetti salkun eteensä kuin kilveksi.
Hän ymmärsi tuhonsa tulleen.
Ikkuna avautui levälleen, mutta yön viileän raikkauden ja lehmusten sijasta huoneeseen tunkeutui kellarin hajua. Vainaja nousi ikkunalaudalle. Rimski näki selvästi mätänemistä merkitsevät täplät hänen rinnassaan."

En halua paljastaa liikaa tästä teoksesta, se pitää vain rohkeasti itse lukea ja oivaltaa :)
Kuvan painoksessa Esa Adrianin alkusanat.  503 sivua. Suomentanut Ulla-Liisa Heino.

+Kirjan lopussa kätevä kappalehakemisto
+Nokkelia vuoropuheluita on lystikäs lukea
+Klassikkoteos, suosittelen ainakin kaikille kansalaispolitiikasta ja yliluonnollisesta kiinnostuneille

-Paperikannet nuhraantuvat helposti, kannattaa päällystää kontaktimuovilla.

4 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Vaikuttaa kyllä tosi mielenkiintoselta. Kiva mulle tulee näitä kirja-arvosteluja lukiessa aina mieleen kaikki ne kirjapinot mitä sä mun eteeni lykkäät xD Sun kotis on kyllä mielenkiintoisin kirjasto ikinä.

Aconitum kirjoitti...

Oi hitsit, oikeasti jo liikutuin, niin ihanasti sanoit tuon o_O
No, tiedäthän sinä, kuinka rakastan kirjoja :)

Leena kirjoitti...

Tiedän :) Kirjat onkin elämän yksi ihanimmista asioista <3 Taidanpa täällä jatkaa itse Potterini lukemista.. Sitä vielä, että toivottavasti mun oma kirjahyllyni on koskaan edes puoliksi yhtä mahtava kuin sinun. (pakko tässä nyt vielä vähän ylistellä)

Lyka kirjoitti...

Tää on yksi parhaista kirjoista mitä olen lukenut.
Tästä on myös tehty Venäläinen minisarja telkkariin joka on loistavasti onnistunut.