Tarinan alussa kirjan päähenkilö, jo vanha mies, Studiosus Laurentius Bircalenis eli Reeti alkaa kirjoittaa kievarissa muistelmiaan hanhensulalla. Tarina muodostuukin Reeti Reetinpojan, nuoren Tammerkoskelaisen maalaisjolpin ympärille, kuinka hän erikoislaatuisen sattuman kautta pääsee kirkonoppiin Turkuun.
"Juntti on hullu, kuka ties,
minähän olen sentään virkamies!
Verot tänne vaan nyt vikkelään,
tai korotkin käyn räknäämään."
Lapsille ja nuorille tänäkin päivänä tyypillisen kilpailuhengen, sekä ajalle tyypillisen taikauskon johdosta tarina pääsee sattumien kautta kehittymään kerrassaan huimaksi seikkailuksi. Reeti kohtaa opiskeluaikoinaan niin ystäviä kuin vihollisia, ja papukaijamerkistä kilpailevan opiskelutoverin röyhkeä temppuilu saa Reetin lopulta turvautumaan epätoivoisiin keinoihin. Rukoiltuaan ensin itselleen oikeutta jumalalta, turvautuu Reeti mustaan magiaan, ja tarina pyörähtää käyntiin johtaen Reetin monenkirjavien hahmojen pariin. Vankisellissään Reeti tutustuu sirkustaiteilija Henrik Högblomiin, jonka avulla pakomatka alkaa. Ohimennen miehet pelastavat myös noituudesta syytetyn nuoren maalaistytön, Anna-Margaretan, joka onkin Reetille entuudestaan lapsuusajoilta tuttu. Yhdessä kolmikko panee pystyyn, virkavaltaa hämätäkseen, ulkomaalaisten keikarien teatteriseurueen ja lähtevät kiertämään maata. Sivuhahmot, kuten pyöveliltä pelastuneet ressukat, omatunnon omaavat sotilaat tai kitsaat kievarinisännät ovat paikka paikoin hyvin mieleenpainuvia, ja tukevat tarinan rakennetta luontevasti.
Vilahtaapa tarinassa myös itse sielunvihollinenkin..
"-Olen rukoillut sieluni hädässä Jumalaa pelastamaan minut hirttämiseltä ja teilipyörältä, mutta eihän Jumalakaan tänne tunkeudu. Tuskin lähettää edes enkeliä. Jos hän haluaa minut pelastaa, hän antaa oven aueta tai pyövelin sydämen pysähtyä tai polttaa vankilan kattoon reiän. Kunnioitettava henki, miksi te ette menettele samoin?
-Jopa lähtee pojasta tarinaa, piru sanoi. -Etkö huomaa itse puheesi järjettömyyttä? Huudat ja rukoilet Jumalaa, mutta hän ei tule, ei anna edes merkkiä, mutta edelleen sinä häntä rukoilet. Kuiskailet yhden kerran Saatanan nimeä hautuumaalla, tuskin itsekään häneen uskoen, ja huiskis, tässä olen."
Teksti on moniulotteista, paikoin hyvin humoristista ja paikoin kuoleman vakavaa. Tarina on paitsi opettavainen, sillä siinä käsitellään sekä kateuden seurauksia ja varoitetaan vääristä johtopäätöksistä, myös empaattinen, ihmisyyden murusten tuikkiessa synkimmän epätoivon keskellä.
Kirjailija on lisäksi taitavasti käyttänyt tarinansa tukena kekseliään fiktion lisäksi myös historiallisia faktoja. Tekstiin on ujutettu luontevaksi jatkeeksi asiatietoa mm. yrttilääkinnästä, ajalle ominaisesta ruokakulttuurista, luokkajaottelusta ja oikeuslaitoksesta. Tarinaan on helppo sukeltaa sisään ja sitä lukiessaan korvat välillä höristyvät talon ääniin.. joko kruunun sotilaat tulevat hakemaan noitaa putkaan? Talvilukemisena teekupillisen kera kirja on ehdoton kun pakkanen paukkuu nurkissa. Kuulinko suden ulvovan kaukaisuudessa?
Kirjan lopussa aikajana vuosien 1630-1680 historiallisista tapahtumista. 436 sivua. Gummerus 2007.
+Kovakantinen
+Elävää ja mukaansatempaavaa tekstiä
-Erillinen kansipaperi kannattaa päällystää ettei se repeydy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti