torstai 6. toukokuuta 2010

Rituaaliveitset

Rituaaliveitsi on nimensä mukaisesti rituaaleissa käytetty veitsi. Noidan rituaaliveitsen nimi ja ulkonäkö vaihtelee hieman kulttuureittain, mutta stereotypia pysyy samana; Tikarimainen veitsi jota käytetään apuna maagisessa työskentelyssä, kuten leikkaamiseen, kaivertamiseen, ja voiman ohjaamiseen rituaaleissa. Rituaaliveitset ovatkin suosittua rekvisiittaa juuri ritualistisen noituuden piireissä, vaikka yksityisillä wanhan liiton noidilla voi samoin olla erilaisia työskentelyveitsiä, joiden voidaan katsoa kuuluvan rituaaliveitsiin. Noitien, tms. magianharjoittajien veitsi on yleisimmin kaksiteräinen, mustakahvainen, ja n.20-25 cm pitkä tikari tai tikarimainen veitsi. Tikarilla on myös hyvä olla siihen kuuluva huotra, varsinkin jos pidät sitä mukanasi esim. luonnonhelmassa työskennellessäsi. Huotra ei tietenkään ole välttämätön, mutta se suojelee sekä terää, että materiaaleja terän ympärillä; todennäköisesti kuitenkin kannat sitä laukussa tai vyössäsi.

Yleensä tikari, useimpien veitsien tapaan, on metallinen, tai metalliteräinen. Tosin, ryhmästä riippuen myöskään luiset, puiset tai kiviset rituaaliveitset eivät ole mitenkään tavattomia. Samoin monet saattavat käyttää esim. paperiveistä, korutikaria tai vastaavaa. Vertailun vuoksi, esim. eri wicca-ryhmien keskuudessa ollaan vähän erimielisiä siitä, saako kehän sisään tuoda mitään metallista.
No, ovathan luu, puu ja kivikin luonnonmateriaaleja. Pääasia tämänkin välineen kohdalla on, että se tuntuu omalta sinulle ja sopivalta käyttöönsä.

Tikari kuvastaa ilman elementtiä, kuten Tarokki-pakan miekat. Sehän halkoo ilmaa ja ohjaa energiavirtausta. Jossain yhteyksissä se on valmistustapansa vuoksi liitetty myös tuleen, kuten taikasauva (Tarot/Sauvat), Vertaus toimii lähinnä silloin jos noidalla ei ole, tai hän ei käytä, taikasauvaa.
Tikari on maskuliininen, miehekäs väline, ja tavallaan feminiinisen maljan vastakohta.
Rituaaliveitsi voidaan pyhittää käyttöönsä samoin kuin muutkin rituaalivälineet, ja siitä saa tehdä itselleen sopivan vaikka kaivertamalla tai piirtämällä henkilökohtaisia symboleja sen terään tai varteen. Oman tikarini kahva on leppäpuuta, joka on minulle läheisin, ja lähellä jumaliani. Olen vuodattanut puuhun omaa vertani, ja tunnen tikarin todella henkilökohtaiseksi välineeksi työskennellessäni.

Koska tikaria käytetään myös rituaaleissa, kannattaa muistaa vanha sanonta: "Vasen käsi vastaan ottaa, oikea käsi ojentaa". Osa noidista neuvoo pitämään veistä aina oikeassa, toiset vain vasemmassa kädessä. Itse suosittelen, että käytät kättä jolla kirjoitat ja syöt. Se on kuitenkin sinun itsesi luonnollisempi ja vahvempi jatke kuin se toinen, heikompi kätesi.

Suora vai Kaareva Terä?

Rituaaliveitsiä on alun alkaen käytetty vaihtelevasti eri kulttuureissa; Kun uhrieläinten kauloja leikataan auki kaukaisissa temppeleissä, kun uskonnollisissa yhteisöissä suoritetaan rituaalisia ympärileikkauksia tai kun vaikka leikataan leipää uhriksi jumalille. Tunnetuin muinainen rituaaliveitsi lienee kaartuva-, eli kuuteräinen veitsi. Terä muistuttaa siis kuunsirppiä (tästä paras esimerkki nykyään lienee sirppiteräinen Bolie-veitsi). Kuuterää on kautta aikojen käytetty esim. eläinuhrien kaulan leikkaamiseen (outo fakta: ihmisuhrit verestettiin useimmin suoralla, eli "puhtaalla", terällä). Veitsi on siis myös veren ja hengen työkalu).

Kasveille ja yrteille oli omat veitsensä, joissa niissäkin on usein kaareva (muttei kuunsirppikaareva, vaan U-kaareva) -terä. Mainittakoon parhaana esimerkkinä moisesta myös meillä Suomessa tunnettu elonleikkuutyökalu, sirppi, joka oli kotimaisittainkin toinen noitien ja pohujen käyttämä väline, jolla leikattiin eläinten sijaan juuri kasveja. Myöhemmin sirppi ja bolie tavallaan yhdistyivät bolien suosion vuoksi, ja nykyään yrtinkerääjätkin käyttävät tuota muinaista uhriveistä pääasiassa rehuja kerätessään. Eikä se tunnu tekevän veitsestä sen epäpyhempää, kunhan vaan palvelee tarkoitustaan.
Ja ei, en harrasta eläinuhreja enkä muitakaan yllämainittuja, kuten ei toivoakseni kukaan lukijoistanikaan (paitsi tuo leipäjuttu voi olla ihan ok..).
Bolie ja Bolline sekoitetaan termillisessä mielessä valitettavan usein toisiinsa, mutta ainakin veisten terät ovat säilyneet erilaisina, jumalten kiitos, pitäähän ne jotenkin pystyä erottamaan toisistaan ;)
 
Athame ja Bolline

Wiccat ja monet luonnonuskovaiset käyttävät yleensä rituaaliveitsestään nimeä Athame. Eritoten Wiccan keskuudessa tosin korostetaan, ettei rituaalitikarilla saa aktuaalisti leikata mitään kiinteää, vaan sitä käytetään vain ja ainoastaan energian ohjaamiseen, ja leikkaamiseen. Tästä syystä perinteisen, terävän wicca-athamen rinnalle on ilmestynyt myös täysin tylsäteräisiäkin yksilöitä. Monilla, varsinkin ritualistisen noituuden ja wiccan edustajilla onkin usein erilinen työskentelyveitsi, nimeltään Bolline, jota käytetään esim. yrttien leikkaamiseen ja kynttilän kaiverrukseen. Athamen tavoin Bolline on usein kaksiteräinen, mutta yleensä valkokahvainen veitsi.
Mainitsin nyt nuo vain esimerkkinä rituaaliveitsien laajasta käytöstä. Tärkein yhteinen tekijä on, että veitsenkäyttäjä uskoo ja tietää mitä tekee sen sijaan että jännityksenhakuisesti alkaisi leikkiä verikekkereitä pakastekanalla.

Itse olen käyttänyt tikariani jo monta vuotta monilla tavoilla, esim. juuri kynttilän ja maan kaiverrukseen, tai pistänyt sormenpäätäni jos tarvitsen pisaran verta. En siitä huolimatta koe kohtelevani välinettä mitenkään epäkunnioittavasti, ja homma toimii. Tein näin jo ennenkuin luin wiccan sormea heristäviä kirjoituksia athamen väärinkäytöstä. En onneksi ole Wicca, olisi ollut masentavaa huomata olevansa epäkunnioittava o_O
Turha sanoakaan, että tee tässäkin kuten itse koet parhaaksi. Mielestäni metalliset veitset kyllä sopivat leikkaamiseen sekä aktuaalisti että vertauskuvallisesti, puiset ja muut lähinnä vain vertauskuvallisesti. Hyvä työkalu kyllä kertoo sinulle mikä on sopivaa, rituaalivälineet itsessään kun eivät tunnu olevan niin herkkiä pahastumaan kuin niiden käyttäjät. Terän voi sitäpaitsi aina teroittaa uudelleen ;)

Rituaalitikarit voi puhdistaa ja/tai ladata pesemällä terän puhtaalla vedellä, alkoholilla, tai pyyhkimällä sitä puhdistavilla yrteillä, kuten salvianlehdillä tai sipulilla.
Ja kyllä; Voit teroittaa rituaaliveitsesi ihan tavallisella liippakivellä (kysy paikallisesta rautakaupasta sopivaa kiveä, ja neuvoja tarvittaessa) jos ja kun teroitusta tarvitaan. Tietysti, jos haluat olla todella pedantti, voit ensin puhdistaa kovasimen turhista energioista, ja sitten pyhittää sen nimenomaan omalle veitsellesi.

5 kommenttia:

AAMU kirjoitti...

Jännä juttu.

Cyberian Biohazard kirjoitti...

Aivan mahtava blogi!
Nämä asiat ovat aina kiehtoneet minua ja tämän blogin innoittamana uskallan vihdoinkin lähteä harjoittamaan ja kulkemaan matkaani omalla noituuden polulla.

Aconitum kirjoitti...

Kiitos, Cyberian Biohazard, mukavasta kommentistasi, ja menestystä polullesi :)

Anonyymi kirjoitti...

Mielenkiinnosta kysyn: voiko tuollaisen veitsen ostaa ihan perus veitsikaupasta vai pitääkö ostaa sellaisesta kaupasta, jossa myydään muutenkin noituuteen liittyviä tarvikkeita?

Aconitum kirjoitti...

Voi. On oikeastaan ihan sama mistä veitsesi ostat, sen ei tarvitse olla merkkituote. Peruskauppojen mallit poikkeavat usein "noitakauppojen" vastaavista, mutta hinnat ovat yleensä new age -kauppoja kukkaroystävällisempiä. Lisäksi, veitsi kestää käytössä paremmin, jos satsaat kerralla laatuun, etkä hanki mitään prameaa läkkipeltijäljitelmää rihkamapuodista. Voit lisäksi itse koristella veitsesi myöhemmin itselle sopivaksi.
Valitse veitsi joka tuntuu omalta ja käteensopivalta. Muista, että veitsi on sinun henkilökohtainen työkalusi, eikä statussymboli jolla leuhkitaan kavereille :)