Jänis

Jänis, Jänes, Jänö, Pupu, Pupujussi, Jänöjussi, Jussi, Pitkäkorva, Ristihuuli, Vemmelsääri, Väiski... Eli virallisemmin Metsäjänis (Lepus Timidus), on monelle tuttu, kaupunkilaistunut metsäneläin, joka liikkuu paljon hämärän turvin, ja jonka läsnäolon havaitseekin usein vasta jälkijonosta hangella; Kaksi peräkkäistä palloa, ja kaksi vierekkäistä viivaa, kaksi peräkkäistä palloa, ja kaksi viivaa.. Myös ruokailupaikalle kertynyt papanarykelmä viestii jäniksen käyneen aterialla. Jänis vaihtaa talvikaudelle valkoiseen talviturkkiin, vain korvien kärjet pysyvät mustina. Valkea turkki toimii suojavärinä talvisessa maastossa.

(Jänis liikkuu myös päiväsaikaan. Kuvan kaveri ruokailee usein meidän parkkipaikalla) 

Jäniksen sukulaiseläimiä ovat mm. kaniinit (Oroctolagus), mutta sen lähin sukulainen on kuitenkin Rusakko (L.Europaeus), joka muistuttaa paljon Metsäjänistä. Eroja silti löytyy: Toisin kuin jäniksellä, rusakon talviturkki ei ole valkoinen. Se on myös lajina jänistä kookkaampi. Rusakolla on lisäksi pidemmät korvat ja päältä musta/tumma häntä. Rusakolta puuttuvat lisäksi jänikselle ominaiset "lumikengät", minkä vuoksi rusakko ei juuri juoksentele umpihangessa, vaan suosii talvisin aukeita ja vähälumisia alueita ja teitä. Rusakon nimi tulee venäjänkielen Pycak (luetaan rusak)-sanasta, joka tarkoittaa Peltojänistä. Rusakko tunnetaan Suomessakin paikoin Peltojäniksenä.
Koska Jäniksellä on oma roolinsa myös suomalaisessa folkloressa, ajattelin kirjoittaa siitä muutaman rivin.

Jänikset Maailmankartalle

Jäniksiin yhdistetään monia uskomuksia, ja eläintä pidetään niin arkuuden, nopeuden, kuin hedelmällisyyden vertauskuvana.
Jänis oli muinaisille egyptiläisille pyhä eläin, ja egyptiläinen Wenut-jumalatar (myös Wenet tai Unut) kuvattiin jäniksenpäisenä. Myös käärmeet ja kuu liitettiin Jumalattareen. Wenut-jumalattaresta on kuitenkin säilynyt nykypäivään aika vähän tietoa. Jumalatar yhdistettiin kuuhun ja hänen palvontansa keskus oli muinaisessa Hermopoliksessa (egypt. Wenu).

Kiinassa, Japanissa ja Koreassa puolestaan uskotaan Kuujänikseen. Kiinassa Kuujänis tunnetaan paikoin myös Jade- tai Kultajäniksenä. Tarinan mukaan kuussa asuu jänis, joka yhdistetään hyvään onneen, pitkäikäisyyteen ja terveyteen. Jänis kuvataan usein morttelin kanssa ja se työskentelee kanelipuun alla (puu on siis kuussa). Kiinalaisessa mytologiassa Kiinalainen jumalatar, Chang-O asuu kuussa, Kuupalatsissa, jonne hän pakeni varastettuaan mieheltään ikuisen elämän rohdon. Kuujänis mainitaan Jumalattaren lähetiksi, joka tuntee elämän salaisuudet ja jauhaa tälle morttelissaan elämän eliksiiriä. Japanissa ja Koreassa Jänis puolestaan jauhaa massaa riisikakkuihin. Perinteiset riisikakut kuuluvat suuriin juhlapäiviin, ja ne valmistetaan jauhamalla riisiä jauhoksi. Riisikakkuja annetaan usein lahjaksi, ja ne yhdistetään perinteisesti onneen, vaurauteen  ja pitkäikäisyyteen. Riisikakkua tarkoittava sana on muuten japanissa mochi, joka mainitaan joskus myös tuon myyttisen Jäniksen nimeksi. Kiinalaisen folkloren mukaan kuussa asuu lisäksi Wu Gang-niminen puunhakkaaja, ja joskus Kuujäniksellä mainitaan olevan apunaan rupikonna.
Itämaisessa mytologiassa Jänistä pidetäänkin viisaana eläimenä, ja jäniksen näkeminen suurimpina juhlapäivinä onkin Kiinassa ja Japanissa aivan erityisen hyvä enne.
Myös muinaiset Mayat ja Azteekit tunsivat tarinoita Kuujäniksestä.

Jänis on merkki myös kiinalaisessa horoskoopissa, tiikerin ja lohikäärmeen välissä. Jäniksen mainitaan olevan älykäs, luova, ajattelevainen ja mukavuudenhaluinen Yin-merkki. Vanhan tarinan mukaan Buddha kutsui kaikki eläimet koolle, vähän lähteestä riippuen joko syntymäpäivilleen, kilpailuun, tai muuhun vastaavaan, ja kaksitoista ensin saapunutta eläintä saivat kunnian päästä symboleiksi zodiakkiin. Jänis saapui paikalle neljäntenä. Vietnamilaisessa horoskoopissa Jänistä vastaa Kissa sillä Vietnamilla ei ole omaa jäniskantaa. Jänis kuitenkin symboloi Vietnamissa nuoruutta ja viattomuutta.

Tutuimpia jänikset ja kaniinit lienevät monelle etenkin pääsiäisestä. Monissa maissa Pääsiäispupu perinteisesti piilottaa koristeltuja munia lasten löydettäväksi. Tapa juontaa juurensa vanhaan pakanajuhlaan, Ostaraan, vaikka kristityt pitävätkin sitä omanaan. Koska Jänis lisääntyy hyvissä olosuhteissa todella runsaasti, uskottiin keskiajalla että Jänis oli hermafrodiitti, eli kaksineuvoinen, ja pystyi lisääntymään itsekseen. Tästä syystä katolinen kirkko yhdisti Jäniksen neitseelliseen raskauteen ja näin ollen Neitsyt Mariaan. Jäniksestä tuli puhtauden ja siveyden jumalainen symboli. Aina parempi, jos jänis oli valkoinen. Toinen yleinen uskomus mainitsee jäniksen nukkuvan silmät auki. Kirkko näki tämän symboloivan jumalansa pojan, Jeesuksen, "valekuolemaa" ja sen jälkeisestä ylösnousemista. Katolisissa kirkoissa voi joskus nähdä koristekuviona kolmen jäniksen muodostaman ympyrän, joissa kolme jänistä edustaa kristittyjen pyhää kolminaisuutta.

Wiccoille Jänis on puolestaan heidän Jumalattarensa ilmenemismuoto, eli hahmo, jossa jumalattaren uskotaan näyttäytyvän ihmisten maailmassa. Moni Wicca pitääkin jäniksen kohtaamista hyvän onnen enteenä, tai merkkinä jumalattaren siunauksesta. He yhdistävät jäniksen paitsi femimiinisyyteen ja hedelmällisyyteen, mutta myös hyvinvointiin, onneen, ja kuuhun liittyvään magiaan. Koska jänis vaihtaa talvella valkoiseen talviturkkiin, jänis edustaa monelle Wiccalle myös Jumalattaren jälleensyntymää ja uudistumista.

(Pupuja kuussa? Kuun pinnassa todella voi nähdä jänishahmon ja huhmaren varjon, jos tarkasti katsoo..)

Jänöjussi Pensaastaan Katsoi Ihmeissään..

Jänis ja puput ovat yleisesti suloisena pidetyn ulkomuotonsa ansiosta myös suosittuja satuhahmoja, ja niitä löytyy monista saduista ja tarinoista niin lapsille kuin aikuisille. Moni teistä varmaan tietää Väiskin, mutta muistatteko Oswaldin, Roger Rabbitin, Pupu Tupunan, Pompin, Miffyn, Usagi Yojimbon, Caerbannogin Jäniksen, Bunniculan, Cuddlesin, Veli Kanin, Rumpalin tai kiireisen Valkoisen Kanin, joka pelkäsi koko ajan myöhästyvänsä? Ristiriitaista mainetta niittävä eläinoikeusjärjestö PETA käyttää symbolinaan sinivalkoista, loikkaavaa pupuhahmoa, monista VGN-merkityistä, vegaanisista tuotteista voi bongata pupulogon, kutsutaanhan kasvisruokaakin Jäniksen-, tai Kaninruoaksi, ja esim. panttilainaamot tunnetaan kansankielessä "kanikonttoreina"..
Monien maiden folkloressa, kuten Suomessakin, Jänis esitetään Ketun tavoin veijari-, tai keppostelijahahmona, joka usein kansansaduissa älyttää höppänää Karhua, ylpeää Sutta ja jopa viekasta Repolaista.

"Susi ja Kettu kerran kävelivät metsätietä ja keskustelivat kuinka pelottavia he ovat. Aikansa kuljettuaan parivaljakko näki Jäniksen tien vieressä. -Tuo nyt pelkää mitä tahansa, virkkoi Kettu. Tietenkin Jänis pelästyi Sutta ja Kettua, ja välttääkseen hengenlähtöä se lähti pötkimään karkuun minkä koivista lähti, ja loikkasi piiloon ensimmäiseen pensaikkoon. Pensaikon toisella puolella olikin lammasaitaus, ja jänis mätkähti keskelle laumaa. Lampaat tietenkin pelästyivät ja alkoivat hädissään juoksennella aitauksessa. Jänis, joka ei ikinä ollut pelottanut ketään, nauroi lampaiden panikointia niin paljon, että sen huulet halkesivat. Tämän vuoksi Jänis sai lisänimen "Ristihuuli."

Jäniksen mainetta veijarimaisena velikultana pönkittävät tietenkin tunnetut piirroshahmot kuten jo-mainitut Väiski Vemmelsääri ja Veli Kani, jonka Disney-hahmo pohjaa vanhempaan amerikkalaiseen veijarijänikseen, Br'er Rabbitiin.

(Jäniksistä kenties se kuuluisin?)

Jäniksen vuosi

Jänis on paitsi itse keppostelijahahmo, se on myös monien keppostelijajumalien suosima hahmo. Myös kelttiläinen kevään jumalatar Eostre kuului suosivan jäniksenhahmoa. Irlantilainen folklore taas tuntee tarinoita naisista jotka pystyivät muuttumaan jäniksiksi. Brittein saarilla jänis on yksi hahmoista joihin noita saattoi muuttaa itsensä. Jänisten tai kaniinejen uskottiin, etenkin aina noitavainojen aikaan, olevan myös noitien apuhenkien ja -pirujen suosimia hahmoja, ja parhaimmillaan pelkkä lemmikkikanin omistaminen on johtanut noituussyytöksiin. Nykyisinkin kani on kissan ja koiran ohella suosittu familiaari noitien keskuudessa.
Jänis on pienenä, vikkelänä eläimenä myös tunnettu sielueläin, toteemi ja opas tuonpuoleisessa. Loveen langennut shamaanikin liikkui usein eri maailmojen välillä jäniksen kehossa, sillä nopeana eläimenä Jänis pääsi halutessaan itsekin Aliseen, koska kukaan ei saanut sitä kiinni. Vikkelien kinttujensa ansiosta jänis on ollut myös suosittu muoto Paralle.

Jäniksellä on näin siis yhteytensä myös Alisen maailmaan ja vainajiin, puhumattakaan että jänis on lisäksi yksi sielunnoutajan suosimista hahmoista. Jäniksen näyttäytymistä pihassa on pidetty paikoin kuoleman enteenä, etenkin jos maa oli sula ja jänis oli yhä valkoinen. Jäniksen tappamista suruaikana pidettiin onnettomuutta tuovana, sillä vainajan sielun uskottiin voivan vielä näyttäytyä jäniksenä tai lintuna. Monet pohu-ukot, tietäjät ja lapin noidat suosivat metson tai teeren ohella myös jäniksen hahmoa matkatakseen nopeasti.

Jäniksen osat ovat voimakkaita välineitä lemmennostossa ja hedelmällisyystaioissa, samoin, jos haluat herkistää aistejasi tai kuulostella kuolleita.
Mikäli haluat höystää magiaa jänisenergialla, aidot jäniksenkappaleet ovat tietenkin maagisesti vahvimpia. Jos vain haluat koristella alttarisi pupuisaksi, ei eläimen osia tietenkään ole pakko käyttää. Hanki esim. pupukynttilä tai -patsas, jäniksen muotoinen amulettikoru tai kehystä kuva jäniksestä. Myös alttariliinassa voi olla pupukuviointi, eli käytä mielikuvitustasi :)

Jänis Laukkaa Laputtaa, ja Oveen Koputtaa

Jänis on ollut Suomessa myös tärkeä riistaeläin. Esimerkiksi köyhimmissä talouksissa, joissa ei ollut varaa omiin kotieläimiin, jänis oli metsän riistana iso juttu. Yksi tärkeimmistä wanhasuomalaisista rääteistä oli nykyäänkin tunnettu Tapanin jänis. Vaikka Jänis saattoi vaikuttaa pienehköltä saaliilta suuremmalle perheelle, Tapanina rikkaimmatkin wanhaan uskovat taloudet unohtivat lehmät ja possut, ja vaurautta ja yhteistä hyvää uskottiin saatavan talouteen vain itse pöytään pyydetyllä jänispaistilla.

Pyyntionnen kuitenkin uskottiin olevan kiinni k.o. eläimen oikeaoppisesta metsästyksestä, ja jänisjahtiin valmistauduttiinkin usein aivan erityisellä hartaudella. Jäniksen emuu oli Hittavainen -niminen haltiaolento, jolta usein pyydettiin apua jäniksenpyyntiin. Metsän emäntä, Rauni, oli myös hyvin kiintynyt metsiensä jäniksiin, ja jos jänistä ei kohdellut pyyntihetkellä oikein, saattoi metsän rouva rankaista pahalla kädellä. Jänismetsälle piti aina olla puhtaat rukkaset, eikä hevosia, tupakkaa tai suolaa saanut käsitellä ennen metsälle menoa. Jänisonnen parannuksesi on paikoin käytetty jopa harakointia; Pyyntimies seisotti emäntänsä talon rapulle, laittoi jänislangat kaulaansa ja konttasi sitten vaimon jalkojen alitse metsälle. Jänistä on pyydetty lähinnä ansalangoilla, joita on höystetty erilaisilla loitsuilla, esim:

"Sima silimäst'
Mesi miälest'
Juokse lankaan,
Ota oksaan"

Jos jäniksen sai lankaan, piti se heti tappaa, ettei pyyntionni kärsisi (Jäniksen lajitoverit eivät saaneet nähdä kaveriaan langassa). Sitten jäniksen vasemman silmän päälle vuoltiin hopeaa, vasen takajalka leikattiin irti, ja pupuvainajan vasempaan korvaan tuikattiin pieni männynoksa. Näin huono onni oli kumottu. Usein havuista tehtiin myös alusta, jonka päällä saalis vedettiin kotiin. Irtileikattua käpälää pidettiin amulettina jotta saataisiin lisää jäniksiä, ja jokaista käpälää kohden toivottiin tuhatta lisää. Meillä Suomessa jäniksenkäpälä on siis pääasiassa riista-amuletti.

Amulettina jäniksenkäpälä tunnetaan kuitenkin ympäri maailman, ja yleisesti sen ajatellaan tuovan hyvää onnea ja sillä suojaudutaan mm. huonolta onnelta ja pahalta silmältä. Kiinassa jäniksenkäpälä  on puolestaan tunnettu vaurausamuletti. Käpälä on myös naisten suosima hedelmällisyysamuletti, mutta sitä pidetään mukana myös lemmen nostamiseksi. Paikoin jäniksenkäpälän uskotaan takaavan hyvän sadon tai pitävän ilmat suotuisina.
Oikeaoppinen amulettikäpälä on aina jäniksen vasen takakäpälä, mutta senkin hankkimisessa oli omat kommervenkkinsä; jänis piti ampua täydenkuun alla hopealuodilla hautausmaalta ja pupupolon piti olla kierosilmäinen..
Jäniksenpyytäjä ei voinut kehua taidoillaan tai pyyntionnellaan, ennenkuin oli saanut saaliiksi sata jänistä. Sadatta pyydystettyä eläintä usein juhlistettiin tavalla tai toisella joko perheen, tai luotettujen metsästäjäystävien kesken, ja sen käpälä oli jänis-amuleteista tietenkin voimakkain. Sadas käpälä oli kuitenkin henkilökohtainen amuletti, joka toi riista-onnea vain pyytäjälleen. Koska sata jänistä oli monelle metsämiehelle utopistinen tavoite, kerrotaan jäniksiä tavoitellun jopa erinäisin vippaskonstein:

"Köyhä jäniksenpyytäjä, joka mainitaan Manki-nimiseksi, oli tehnyt kontrahdin itsensä Vanhan Kehnon kanssa. Mies oli luvannut itsensä Pirulle jos tämä saisi hänen lankoihinsa yhtenä yönä juoksemaan sata jänistä. Ehtona oli, ettei jäniksiä saanut tappaa ja kantaa pyydyksiiin, vaan kaikkien jänisten piti itse mennä silmukkaan ja kuolla langassa. Näin sovittiin. Mies vietti sitten yhden päivän lankojaan viritellen, ja Piru myhäili jo varmana voitostaan. Mies oli kuitenkin kekseliäs, ja viritteli lankojaan kaikenlaisiin hankaliin, ja vähemmän hankaliin paikkoihin. Viimeisenä mies kiipesi korkeaan kuuseen, ja viritti langan puun latvaan. Alas kavutessaan mies vielä oksasti kuusen niin että rungosta tuli aivan sileä. Sitten mies palasi tupaansa odottamaan seuraavaa huomenta.
Pirulla pitikin sinä yönä kiirettä kun se poikineen ajoi lähipitäjistä asti jäniksiä miehen ansalankoihin.
Lopulta oli kaikissa langoissa saalista, paitsi yhdessä. Piru hätisti karsitun kuusen alla viimeistä jänispoloa vitsalla niin että tämä hyppäsikin hätäpäissään liki puoleen väliin runkoa, mutta latvaan ei sitten millään. Aamun kajastaessa Piru turhaantui, ja väänsi siltä sadannelta, jo-puolikuoliaaksi rääkkäämältään jänispololta niskat nurin, heitti ruumiin siihen kuusen alle ja lähti sadatellen matkoihinsa. Ukko oli sittenkin liian ovela. Näin mies sai yhtenä yönä sata jänistä, mutta Piru ei saanut miehen sielua. Tästä oli aikoinaan sanontakin: -Noinhan ne juoksee kuin Mankin jänikset."

Manki lieneekin Suomen folkloren kuuluisin jäniksenpyytäjä, joka sai jänistensä lisäksi pitää sielunsa oveluudella. Olihan se omistajalleen arvokkaampi kuin ne legendaariset sata jänistä. Vihtahousun kanssa saaliinhimossa tehtyjä kontrahteja silti piisaa folkloressamme, vaikkei jokainen metsämies ollutkaan Mankin veroinen jekuttaja.

(Jänissaalis keskushahmona riista-aiheisessa maalauksessa. Jan Weenix: Still Life of a Dead Hare, 1675)

Jänissaaliilla ei kehuskeltu kylillä, vaan pyydettyyn pupuun oli suhtauduttava nöyrällä mielellä, kunnioittaen. Riista-onnen uskottiin katoavan jos jänispaistilla retosteli liikoja. Tällainen onnenvarmistus toistuu sanonnassakin "Kell' onni on, se onnen kätkeköön".
Kun kristin kirkko valtasi alaa Suomessa, ihmisiä opetettiin siunaamaan ja rukoilemaan kristin nimeen niin aterioita kuin yöunia. Jänisruokia ei kuitenkaan saanut näillä uusilla tavoilla rukoilla eikä siunata, sillä uskottiin asetettujen riistataikojen menettävän siunauksen myötä voimansa. Metsän jumalat eivät varmaankaan tykänneet jos heiltä ensin anotaan saalista ja sitten siitä kiitetäänkin jotain tulokasjumalaa.. Siksi jänisherkut ovatkin pysyneet lähinnä talonväen omana ruokana, vieraille ei jänistä tarjottu, etteivät ne ruojat vahingossakaan siunaisi ja näin aiheuttaisi onnettomuutta talolle.

Pupulla on Pitkät Korvat

"Kun jänis pelkää, se laittaa päänsä piiloon", sanotaan lapsille. Sanonnasta heijastuu hyvin Jäniksen yhdistäminen myös pelkotiloihin, arkuuteen, ja heikkouksiin. Eräs kristin tarina kertoo, että Jänis oli yksi viimeisiä eläimiä, jonka heidän jumalansa loi, eikä hänellä ollut varastossa enää voimaa ja rohkeutta jaettavaksi, joten kristin jumala antoi jänikselle nopeat koivet, jolla se tarvittaessa pääsi isompiaan pakoon.
Sanonta "Huh hellettä, sanoi Jänis pakkasella", ei liene kovin vieras, sekään. Wanha satu kertoo, kuinka Pakkanen, tai Hyytämöinen, yritti todistaa voimiaan puhaltamalla oikein hyisesti jänisparan selkään, mutta jänis vaan koko ajan valitti että "huh huh kun on kuuma". Lopulta Pakkanen luovutti, kun jänöllä oli vaan "koko ajan kamalan kuuma", vaikka hän miten yritti puhaltaa. Jänis iloitsikin Pakkasen luovutusvoitosta niin kovasti, että se nauroi huulensa ristiin.

Jänisviittaukset jokapäiväisessä puhekielessäkään eivät ole mitenkään mairittelevia. Kun henkilöä pelottaa, hänellä "menee pupu pöksyihin", tai hän on "Jänishousu". Koitoksesta vetäytyvä puolestaan "Jänistää". Kun joku lähtee oikein kiireellä, hän "Lähti kuin jänis makuulta". "Jäniksen valoista" taas puhutaan kun epäillään rakkaudentunnustuksia tai lemmenlupauksia vilpillisiksi. Jos pariskunnalla on paljon jälkikasvua, sanotaan että "lisääntyvät kuin kanit/puput". Edellä mainitut "Sata jänistä" on puhekielessä myös harvinaisuuksiin, ja jopa mahdottomuuksien tavoitteluun viittaava vertauskuva, vähän samanlainen kuin "Jos siivet selkääni saisin..".
Ainakin 80- ja 90-lukujen taitteessa tunnettiin lasten ja nuorten parissa koitos nimeltään "Jäniksen imetys"; Kivulias sormentaivutustemppu, jonka aikana laskettiin, kuka kesti rääkkiä parhaiten.
"Pupu" lempinimen Jänis on saanut uskomuksesta, jonka mukaan sen sanotaan ääntelevän "pup-pup-pup" eli puputtavan. Moni mies hellittelee nykyisinkin tyttöystäväänsä kutsumalla tätä "pupuksi" tai "pupuseksi", millä viitataan yleensä naisen hentouteen, herkkyyteen, ja muihin "naisellisina" pidettyihin avuihin; jopa ujouteen ja arkuuteen. Termi on kuitenkin omiaan myös esittämään naisen heikkona ja avuttomana olentona, joka tarvitsee vahvan miehen huolenpitoa ja suojelua pärjätäkseen elämässään, vaikka lemmenkipeä seuralainen tuskin tarkoittaakaan vähätellä rakastaan.

Jäniksen yhdistämisestä  naisen seksuaalisuuteen muistuttaa omalla tavallaan myös Playboy-logo, joka esittää rusettikaulaisen jäniksen silhuettia; Rusetilla stereotyyppisesti maskulinisoitu jänishahmo mainostaa klassista miestenlehteä. Myös kyseisen julkaisun "Puputyttö" -asuja on arvosteltu naisen arvoa vähätteleviksi, toisaalta niukkuutensa, ja toisaalta vähättelevän pupu (eng. Bunny)-nimityksensä johdosta. Nykyisin pupulogo koristaa myös monenlaisia oheistuotteita koruista vuodevaatteisiin, joiden tarkoitus on kertoa omistajansa olevan "todellinen pelimies, tai -nainen".

Myös jäniksen nopeus käy ilmi sanonnoista, ja oikein kiireinen ihminen on "kuin jäniksen selässä".
Kenties tunnetuin tarina jäniksestä on Aisopoksen satu Jäniksestä ja kilpikonnasta. Tarina opettaa ettei pidä vähätellä erilaisuutta, saati nuolaista ennen kuin tipahtaa:

"Jänis kerskaili nopeudellaan, jolloin kilpikonna päätti juosta sen kanssa kilpaa. Jänis, varmana voitostaan ei huolinut turhia, vaan odotellessaan hitaampaa kilpikonnaa, paneutui puolimatkassa nokkaunille puun varjoon. Kilpikonna saavuttikin lopulta jäniksen, ja jatkoi määrätietoisesti matkaansa maalia kohti. Jänis havahtui unestaan takaisin kilpailuun liian myöhään; Hidas kilpikonna oli voittanut nopean jäniksen."

Jänisten kiima-aika sijoittuu Helmi-Maaliskuulle, jolloin urosjänikset nyrkkeilevät ja potkivat toisiaan jopa verissäpäin päästäkseen naaraiden suosioon. Englannissa tunnetaankin sanonta "Mad as a March hare", eli "Hullu kuin Maalisjänis" (vap.suom. huom.), jolla viitataan toisen ihmisen päättömään käytökseen.
Ihmisen ulkonäköön puolestaan liittyvät "Jäniksen"- tai "Majavanhampaat", sellaiset huomattavan isot, pitkähköt ja hyvin erottivat etuhampaat. Leuassa oleva kuoppa taas tunnetaan paikoin "Jäniksen makuuksena" tai "Hiirenpilluna".
Myös kirja, jonka sivujen reunat kupruilevat taitteille, menee "jäniksenkorville".
Suomalaisittain jänis on läsnä myös etu- ja sukunimissä, esimerkiksi Jussi, Väiski, Jänes, ja Puputti, sekä tietenkin Pupu, Jänis ja Kani.

Uskomuksia:

-Jänis unessa ei ole kovinkaan hyvä enne, vaan kertoo äkillisestä pelästymisestä. juokseva, tai sinua kohti juokseva jänis kertoo, että tehdään sinua koskeva, huono päätös. Jos jänis juoksee sinusta poispäin, varoittaa sinua tekemästä huonoja päätöksiä. Jos jänis on piiloutunut, kertoo se, että joku pettää sinulle antamansa lupauksen. Kuollut jänis povaa menetyksiä.
-Kotipihassa vieraileva jänis on hyvä enne, etenkin, jos näet sen kuutamossa.
-Kuulo paranee jos kaataa korvaan jäniksen virtsaa.
-Englanin Dorsetissa jänikset yhdistetään huonoon onneen, eikä jäniksistä aina ole kohteliasta puhua julkisesti tai isäntäväen kuullen.
-Jänis pelkää taivaan putoavan niskaansa. Siksi jänis liikkuukin pitkälti öisin, kun luulee taivaan tähtiä nauloiksi, jotka pitävät taivasta paikoillaan.
-Pohjois-Amerikassa tunnetaan paikallinen taruolento, Jackalooppi (eng. Jackalope), joka kuvataan usein peuransarvisena jäniksenä. Jackalooppi-taru on poikinut huumorintajuisten eläintentäyttäjien käsissä useita "todisteita" eläimen olemassaolosta. Jackalooppia muistuttaa joskus saksalainen Wolpertinger, joka kuvataan usein sarvekkaaksi jänikseksi, mutta jolla on lisäksi siivet. Myös sarvien lukumäärä (ja malli) vaihtelevat.
-Ruotsalainen vastaava jänisolento on Skvader (Tetrao lepus pseudo-hybridus rarissimus), eli jänis, jolla on metsälinnun siivet ja pyrstö. Alkuperäinen Skvader oli sekin paikallisen taksidermistin taidonnäyte.
-Lähi-Idän folkloreen puolestaan kuuluu Mi-raj (Al-mi'raj) -niminen jänisolento. Eläin on tarinoissa jäniksenmuotoinen, mutta aasinkokoinen, keltainen, ja yksisarvinen. Toisin kuin useimmat jäniksen näköiset uskomusolennot Mi-raj on pelottava saalistaja, joka seivästää uhrinsa sarvellaan ja hotkii heidät suihinsa.
-Jänisolennoista on pakko mainita myös Genuiini (Lepus genuinus), tuo jäniseläinten pieni, mutta myyttinen sukulainen, joka jatkossakin tulee hämmentämään kaikkia kielitaidottomia ;)

*Tarinat: "Myytillisiä tarinoita", kansansadut ja Aisopoksen eläinsadut. Edit: Site Admin. Osa linkeistä on englanninkielisiä.