Teoksessa esitellään pelikorttipakan 52 korttia yksitellen, erillisine merkityksineen samoin kuin Tarokki-kortit. Teos esittelee jopa pelikorttien käänteismerkitykset, mitä pidän hieman outona (Vastakkaismerkityksethän ovat usein tutuimpia Tarokin tulkitsijoille), punaiset ja mustat kortithan ovat jo valmiiksi itse vastakkaisia, ja edelleenkin, hyvät asiat voivat olla negatiivisia riippuen siitä mihin kohtaan jaossa k.o. kortti sattuu ilmestymään.
Kirjan lopussa Vuori esittelee myös erilaisia pöytiä, eli jakokuvioita pelikorttien tulkintaan. Myös näissä pöydissä voidaan nähdä yhtäläisyyksiä Tarokin tulkintaan, sillä perinteisten povausjakojen lisäksi joukossa on myös enemmän Tarokin tulkintaan suunnattuja pöytiä. Kirja eksyy välissä melkein sivuraiteille pyrkiessään kertomaan povauksesta erilaisine tapoineen ja tulkintoineen jopa niin laajasti, että lukiessa menee väistämättäkin sekaisin kun miettii että "päteeköhän tämä tulkintamalli myös tuohon äsken väitettyyn esimerkkiin kun se muistuttaa kuitenkin tätä toista..". Pöytäesittely on kuitenkin tässä kirjassa plussaa.
Toisaalta teos on kompakti ja monipuolinen, ja korttien keskenäisestä suhteesta jaossa kerrotaan hyvin, mutta aiheeseen jo entuudestaan perehtyneenä tämä herättää vain sekavia tunteita. Mikäli lukija ei siis ole koskaan tutustunut tarokin tulkintaan tai povaukseen, voi tästä kirjasta saada enemmän irti, mutta wanhoihin tulkintatapoihin ja kortinlukuun perehtyneille tämä on aika tyhjän kanssa.
Delfiini Kirjat 2010. 92 sivua.
+Kaunis ulkoasu, kovat kannet.
+Soveltunee uudistusmielisille povailijoille.
-Mustavalkokuvitus, hertat ja padat voivat mennä sekaisin selatessa.
-Yksittäisten korttien kuvaukset olisi paikka paikoin voinut tiivistää myös helppotajuisempaan muotoon.
-Ei mitenkään käytännöllinen teos wanhan linjan povaamisesta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti