Nykymaailmaan mahtuu vaikka mitä kauhukuvia ja -tarinoita sodista, luonnonmullistuksista ja pandemian uhasta, ja sitten ihmetellään kuinka fiktiivisiä kauhuelokuvia voi kukaan pitää viihdyttävinä. No juuri siksi, että kaikki, edes hetkelliset, pakoreitit tästä maailmasta voivat olla piristävä kokemus. Todellisuus on hyvin pelottava ja masentava paikka.
Siinä missä muutama vuosi sitten ällisteltiin urakalla teuraseläinten epäinhimillisiä elinolosuhteita, on viime aikoina otsikoihin päässyt nykyinen elintasokulttuuri lisäaineineen. Tiedätkö sinä mitä syöt?
Sain vihdoin käsiini ja luettua Mats-Eric Nilssonin "Aitoa Ruokaa" -kirjan, jonka jälkeen teki mieli hengittää seuraavat puoli tuntia paperipussiin. Olen jo pitkään itsekin miettinyt nykyruoan surkeaa tilaa (ja outoa makua), ja päädyin näin ruoanlaittajan ominaisuudessa lopulta kirjoittamaan pohdintojani tännekin.
Edeltäjänsä "Petos Lautasella" -kirjan tavoin myös "Aitoa Ruokaa" ruotii ruokakulttuurin ongelmia, joita monikaan meistä ei edes ajattele olevan olemassa. Teos kertoo mm. lisäaineista ja niiden valmistuksesta, ja erilaisista tavoista joilla kuluttaja saadaan ottamaan vastaan kaikki mitä esivanhempamme olisivat pitäneet vähintäänkin epäilyttävänä. Teoksessa tarkastellaan myös sataaviittakymmentä eri elintarviketta, joukossa sekä tuoreita, aitoja ruoka-aineita, että kemiallisesti muokattuja eineksiä. Suomennettu painos on lisäksi mukautettu Suomen oloihin, joten elintarvikelistoilta löytyy myös meikäläiselle kuluttajalle tuttuja tuotteita. Kirjan lopusta löytyy tietoa erilaisista luomu- ja ympäristömerkeistä, joihin kannattaa myös kaupassa asioidessaan kiinnittää huomiota.
Kirja esittelee myös yksinkertaisia ja hyviä vaihtoehtoja ja kehottaa nykyihmistä tekemään enemmän itse ruokansa eteen. Itse olen todella samaa mieltä.
Vaikka listattujen, ja etenkään tuomituimpien syötävien joukossa ei ollut kovinkaan paljon tuotteita joita itse käytän, nosti kirjan lukeminen suurta myötähäpeän tunnetta jälleen koko systeemiä kohtaan. Esivanhempien olisi todellakin aika nousta vähän kurittamaan jälkeläisiään jotka muuttavat hyvät elintarvikkeet täysin tunnistamattomiin muotoihin, sekä jälkeläisiään, jotka hyväksyvät moisen mössön myös omalle lautaselleen.
Loppupeleissä tiedämme lisäaineistakin varsin vähän. Kalkkeutuuko aortta stabilointiaineista sen kummemmin kuin puhtaasta läskistä? Auttaako kuluttajaa tieto että "juuri tämä" lisäaine ei aiheuttanut komplikaatioita laboratoriorotille, mutta "saattaa ehkä aiheuttaa" komplikaatioita ihmisille. Hyvänä esimerkkinä epäilyttävistä lisäaineista mainittakoon kiistanalainen E-250, Natriumnitriitti, jonka on todettu aiheuttavan syöpää koe-eläimille. Sitä vastoin ainetta saa syöttää ihmisille useimmissa maissa, sillä se "ei ehkä aiheuta" syöpää ihmisissä. Mihin niitä eläikokeitakaan sitten oikeastaan tarvitaan? Haloo!! o__O
Lisäaineet huolestuttavat minua aika paljon, sillä tutustuttuani lisäaineiden ihmeelliseen maailmaan paremmin, tajusin itsekin kärsiväni lisäaineyliherkkyydestä. E-951, Aspartaami, kuuluu myös tätä nykyä kiisteltyjen lisäaineiden listalle, ja itse saan aspartaamia sisältäviä tuotteita nautittuani aivan järjettömän migreenin. Elämäni on helpottunut huomattavasti osattuani yhdistää jomotuksen sen aiheuttajaan. Meillä siis äidin eikä isän suvussa ole ollut taipumusta migreeniin, joten kyse ei ole perintötekijöistä, vaan elintarviketeollisuudesta.
Mutta minkäs tekee pieni ihminen, ja kaikesta huolimatta jaksamme luottaa systeemiin, niin taitavasti se meitä manipuloi.. Valtiohan ajaa etujamme ja viranomaiset ajattelevat parastamme :D
Kukapa meistä ei sitäpaitsi joskus sortuisi eineksiin? Etenkin kun einekset ja prosessoidut ruoat ovat halvempia, ja niin helppoja valmistaa; sen kun avaat pakkauksen ja heität sisällön mikroon tai uuniin. Sitten vielä kehdataan ihmetellä miksi uusavuttomuus yleistyy? Vaikka nykyruokaan totutetun kuluttajan, itseni mukaanlukien, eineshammasta aina silloin tällöin kolottaisikin, mielestäni kelmuun ahdettu, pakkauskaasulla ja E-koodeilla kyllästetty sekametelisoppa tavallaan vesittää ruokailun nautinnon, sillä siitä puuttuu täysin ruoanlaiton ilo.
Ihmiset totutetaan eineksiin lapsesta asti, ja meistä on täysin luonnollista ostaa luonnotonta ruokaa. Vaikka einesvalmisteet eivät laadultaan ja ravintoarvoiltaan (saati sitten maultaan) vedä vertoja aidoista raaka-aineista valmistetulle kotiruoalle, ne pystyvät selvästi kilpailemaan alhaisilla hinnoillaan.
Einekset ovat nykymaailmassa myös yksi kierrätyksen muoto, esimerkiksi jauhelihapihviin voidaan käyttää kaikki teurastamoilta ylijääneet lihanriekaleet sun muut työpöydälle tai sen alle jäävät ruohonosat. Jos maku tai väri ei heti houkuttele, korvataan se väriaineilla ja aromeilla, ja johan einespiffi maistuu. Sen sijaan että tällaiset tunnistamattomat ruhonosat käytettäisiin ilman väriaine-ja aromilisiä vaikkapa lemmikinmurkinaan, ne syötetään ihmisille korvikeaineilla höystettynä. Lemmikeille menee sitten kaikki mitä ei enää voida prosessoida ihmisravinnoksi.
Tällainen teollinen, lihankaltainen sekoite monien muiden joukossa pistää väistämättä miettimään että peruspulliaiset ja duunarit ruokitaan halvoilla, hyvin naamioiduilla tähteillä, kun taas aidosta ruoanlaitosta tuntuu olevan tulossa pääasiassa rikkaiden harrastus.
Ruoanlaitto, ja varsinkin leivonta on kyllä kemiaa, mutta tämä alkaa olla jo naurettavaa o__O
Ihan kuin eläisimme uutta pula-aikaa korvikkeineen vaikka elintason pitäisi olla korkeampi kuin koskaan ennen? Ajan kysymys tuntuu olevan, koska "aidot" raaka-aineet katoavat kokonaan ruokavalmisteiden tuoteselosteista ja elämme todellakin pelkillä teollisuuden korvikeaineilla.
Tarkoitukseni ei ole pelotella ihmisiä, en usko että laiskottelupäivän einespizza pahentaa ketään. Itsekin joskus sorrun "helppoon vaihtoehtoon", kuten resepteistänikin voitte huomata, mutta sen ei silti tarvitse olla jokapäiväistä. Pieni valmisruoka silloin tällöin voi, kumma kyllä, jopa tehdä arjesta juhlavampaa; hetkeksi helpottavaa ja kiireetöntä, josta osaa nauttia vain jos ei tarvitse elää eineksillä joka ikinen päivä. Pulla tai munkki kahvin kanssahan lukeutuu jo perinneruokiin, mutta en kiellä etteikö se maistuisi makeammalta jos pulla on tuoretta ja omasta kotiuunista lähtöisin..
Mitä nykyään sitten uskaltaa suuhunsa laittaa? Monet hedelmät alkavat olla yltiöjalostettuja, viljatuotteet ovat täynnä ties mitä lisäaineita, valkaistu jauho ja sokeri on myrkkyä, rasva lihottaa ja lääkkeitä täyteen pumpattu liha rääkätään henkihieveriin ennen teloitusta!
Vähemmästäkin nousee karvat pystyyn. Ihmisten ruokailutottumuksia ei voi kuitenkaan muuttaa hetkessä, sillä välinpitämättömyys tuntuu olevan valttia. Elintarvikkeiden evoluutiota seuratessa herkempi alkaa murehtia hiuksensa harmaiksi, eikä kohta uskalleta syödä mitään. Harvoin eläimenkään kärsimyksiä tulee enää siinä vaiheessa ajateltua kun se pihvi on lautasella rapsakoiden paistinperunoiden seurassa, eikä aromiaineiden haitallisia vaikutuksia ajatella siinä vaiheessa kun ripotellaan aromisuolaa keitinveteen..
Mutta joo.. Tärkeintä ruoka-asioissa on kokonaisuus. Myös aidon ruoan suhteen voimme riidellä siitä kuinka sokeri ja rasva lihottavat, hiilihydraatit on pahasta ja proteiini hyväksi ja kasvikset ovat pelkkää vettä. Ihmiskeho kuitenkin tarvitsee kaikkia luonnollisia ruoka-aineita voidakseen hyvin. Prosessoitujen, valkaistujen vehnäjauhojen ansiosta hiilareilla on niin huono maine, ja sokereistakin tulee pelkät namit mieleen. Ei kukaan nyt elä pelkällä pullamössöllä ja karamelleilla. Proteiinit ovat rakennusaineita, hiilihydraatit polttoainetta, rasvat ravintoaineita ja kuitua ja salaattia syömällä ruoansulatuselimistö toimii paremmin. Hedelmistä ja marjoista saadaan vitamiineja ja vastustuskyvylle tärkeitä antioksidantteja. Mitä aidommassa muodossa ja monipuolisemmin niitä nautit, sitä paremmin voit. Vältä siis lisättyjä vitamiineja tai lisättyä ravintokuitua, ym. mainostettiin niitä kuinka terveellisinä tahansa.
Toki esimerkiksi luomu on hieman kalliimpaa, mutta sitä olisi hyvä suosia edes silloin tällöin. Ole silti tarkkana; Aito Luomu ei sisällä lisäaineita, ja luomuelintarvikkeissa vähintään 95% aineksista pitää olla luonnonmukaisesti tuotettuja. Monia tuotteita voidaan kaupata Luomuna vain myynninedistämistarkoituksessa kuten aikoinaan harhaanjohtavia kevyt-tuotteita. Kasviksissa ja hedelmissä kannattaa suosia kotimaisia vaihtoehtoja, tai laittaa vaikka mökille oma vihannespenkki tai ryytimaa. Keittiöpuutarhassa kasvattaa hyvin mausteyrttejä, ja mikäli omistat parvekkeen, parvekelaatikkoon ja sankoon mahtuu hyvin kasvamaan salaattia, papuköynnös tai tomaattipensas. Lihat on paras ostaa tuoretiskeiltä tai, aina parempi, hankkia suoraan ystävällisiltä lihatiloilta (jotka ovat tätä nykyä käymässä harvinaisiksi) joissa eläimet saavat elellä vapaana hyvällä rehulla. Tehotuotantoeläimet ovat myös niin pilalle lääkittyjä että pitkällä aikavälillä niiden syöminen voi aiheuttaa mm. immuunikatoa. Kannattaa välttää yltiöprosessoituja tuotteita, ja, etenkin merenelävistä puhuttaessa, kannattaa välttää uhanalaisia lajeja, kuten tonnikalaa. Pakasteet kannattaa jättää väliin tai pakastaa vaikka itse.
Mitä maustesekoituksiin ja -kastikkeisiin tulee, parhaan tuloksen saat aina tekemällä itse. Ainakin tiedät silloin mitä syöt. Itse pidän hyvänä löytönä elintarviketta jonka pakkausselosteessa mainitaan maksimissaan viisi lisäainetta.
Hyvänä vinkkinä suosittelen kaikkia hankkimaan E-Koodiavaimen, pienen vihkosen jonka voi löytää lähikaupasta ja johon on listattu kaikki E-lisäaineet.
E-koodilista löytyy myös "Aitoa Ruokaa" -kirjan lopusta, samoin kuin monien muiden ruokatietoudesta kertovien kirjojen lopussa.
Huh huh, tulihan taas jaariteltua, ja luulen, ettei tämä jää tähän.. Pitäisiköhän laittaa asian tiimoilta uusi osio? No joo..
Kuitenkin, taas näin antoisan paasauksen (heti tuli kevyempi olo,) lopuksi minun täytyykin kysyä teiltä, oi lukijakuntani, kuinkas paljon teidän taloudessa käytetään eineksiä ja valmisruokia ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti