maanantai 26. lokakuuta 2015

Suuri Kummituskirja

Richard Dalbyn toimittama novellikokoelma, Suuri kummituskirja, kuuluu samaan Collector Antologia-sarjaan aikaisemmin esittelemieni Suuren Noitakirjan ja Mystisiä Kissatarinoita -teoksen kanssa. Suuren Kummituskirjan teemana on, kuten jo teoksen nimestäkin voinee päätellä, aaveiden ja kummitusten mystisen kiehtova maailma:

"Minä tajusin sen kaiken nyt. Se hirveä hehku hänen silmissään oli mielisairauden hehkua. Kivettynyt ilme hänen kasvoillaan oli sairaan mielen lukkiutunutta, toivotonta surumielisyyttä.
- Tietääkö hän olevansa hullu? minä kysyin, kun isäntä nousi lähteäkseen.
Hän kohautti olkapäitään epäilevän näköisenä.
- Minä en ole sanonut, että Isä Chessez on hullu, mein Herr, hän vastasi. - Hänellä on joskus outoja kuvitelmia, ja hän pitää kuvitelmiaan totena - siinä kaikki. Mutta olen aivan varma, että hän ei usko olevansa mieleltään yhtään vähemmän terve kuin ovat hänen kanssaihmisensä."
(Amelia B.Edwards/Rippituolissa)

Kirjan sivuilta löytyvät kummitukset ovat pitkälti perinteisiä, levottomia sieluja, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta vaeltamaan maailmaamme, mutta kirjasta löytyy myös nippu vähemmän perinteisiä erikoisuuksia. Perinteisistä kummituksista huolimatta kahleet eivät teoksessa juuri kalise, mutta tarinoita verhoava salaperäisyys ja jännitys onnistuvat varmasti kiehtomaan lukijan mieltä. Parhaimmillaan kirjan tarinat muistuttavatkin hieman salapoliisitarinoita, joskaan eivät ole aivan yhtä seikkaperäisiä, eikä Rouva Peacock murhaa ketään kirjastossa lyijyputkella ;)

"...palasin kuistille, missä istuuduin erääseen hikkoripuisista keinutuoleista polttelemaan. Poika seurasi minua ääneti ja istuutui kuistin lattialle pylvääseen nojaten, jalat ulkona ruohikolla.
- Mitä sinä teet, minä kysyin, - kun isäsi on poissa?
- Vaan maleksin täällä, hän sanoi. - Vaan kuljeskelen täällä.
- Kuinka kaukana ovat lähimmät naapurisi? minä kysyin.
- Mitkään naapurit ei milloinkaan tule tänne, hän ilmoitti. - Sanovat, että pelkäävät kummituksia.
En ollut lainkaan yllättynyt; paikassa olivat kaikki ne piirteet, joiden vuoksi jossain talossa sanottiin kummittelevan. Minua hätkähdytti hänen oudon asiallinen tapansa puhua - oli kuin hän olisi sanonut, että he pelkäsivät vihaista koiraa.
- Oletko sinä koskaan nähnyt kummituksia täällä? jatkoin.
- Niitä ei ikinä näe, hän vastasi kuin minä olisin puhunut kulkureista tai peltopyistä. - Niitä ei ikinä kuule. Ne jotenkin tuntee ympärillä joskus.
- Pelkäätkö sinä niitä? kysyin.
- En, hän julisti. - Minä en pelkää kummituksia; Minä pelkään painajaisia. Onko teillä ikinä ollut painajaisia?"
(Edward Lucas White/Painajaisten talo)

Kirjassa on 25 vähän pituudeltaan vaihtelevaa, mutta silti enemmän tai vähemmän kummituksiin, erilaisiin henkimaailman ilmiöihin ja yleensä kummitteluun liittyvää tarinaa, ja, muiden sarjan teosten tavoin, myös tästä teoksesta löytyy joka tarinan alusta pieni esittely kirjailijasta. Suuren Kummituskirjan kirjoittajiin mahtuu useita tunnettuja suuruksia, kuten Edgar Allan Poe, Oscar Wilde, Rudyard Kipling, ja Mark Twain.
Hangon Kirjapaino Oy, 1993. 403 sivua.

+Mukaansatempaava
+Mielenkiintoinen

-Pehmeäkantinen pokkari, nuhraantuu helposti.

2 kommenttia:

Taika kirjoitti...

Suosittelen kirjaa myös lämpimästi kaikille tämän arvostelun lukijoille. Varsin vuodenaikaan sopiva luettava kaiken lisäksi :)

Aconitum kirjoitti...

Kiitos, Taika. Aiheen mukaan ajoitin postauksen tarkoituksella näin Jakoajan kynnykselle :)