Hiisien päivä

Törmäsin tähän viime vuoden puolella, ja ajattelin julkaista tästä postauksen sitten seuraavana teemapäivänä, eli tänään:

Hiisien päivä

Hiisien päivää vietetään siis tänään, 28.3, jo toista kertaa. Vaikkei kysymyksessä olekaan mikään varsinainen vuotuisjuhla, vaan teemapäivä, ajattelin että voisin mainita siitä pari sanaa, sillä päivällä on mielestäni jalot periaatteet ja hyvät perusteet. Ei lisättävää, pisteet Taivaannaulalle.

Hiisi on monisyinen sana. Hiidellä tarkoitetaan paitsi ilkikurista uskomusolentoa, myös alisenväen, valtakuntaa jossa uskomusolennot asuivat, tai jonne noita lensi juhlimaan sapattina ja tietäjä lankesi loveen löytääkseen hiidestä salattua tietoa. Hiisi oli myös pyhä uhripaikka, jossa muinaissuomalaiset muistivat jumaliaan. Hiisiä olivat esimerkiksi uhrilehdot, kuppikivet ja jatulit.
Taivaannaula aloitti viime vuoden puolella Hiisi-projektin, jonka tarkoituksena on kartoittaa tarkemmin näitä pyhiä, muinaisia perinnepaikkoja Suomessa.

Törmäsin selaillessani Arhi Huittisen kirjoitelmaan pyhistä paikoista ja niiden pyhyydestä nykyaikana. Esitelmässä on monia linkkejä.
Myös esimerkiksi Wikipediassa voi tutustua asiaan liittyviin paikkoihin

Taidan keittää kahvit ja ehkä käyn kävelyllä luonnon helmassa.
Heh, ehkä tänään voisi viedä myös ryypyt Haltijapuulle :)

Vuosiympyrä

Ajattelin kirjoittaa jotain vuodesta pähkinänkuoressa, sillä kuten useimpien väestö- ja uskontoryhmien vuoteen, myös noidan vuoteen sisältyy erilaisia juhlapäiviä, eli vuotuisjuhlia, jolloin voimme hetkeksi hiljentyä ja tarkastella hallitsevaa vuodenaikaa kiireidemme keskellä. Tällaisia vuotuisjuhlia kutsutaan monissa noitaryhmissä sapateiksi.
Lisäksi monet rituaalista magiaa harjoittavat uusnoitaryhmät ja covenit viettävät wiccan tavoin vuoden aikana täydenkuunjuhlaa joka myös Esbatina tunnetaan.
Täysikuu kumottaa vuodessa n.12 kertaa, vaikka joskus kuukausi voi sisältää kaksi täysikuuta. Tällaista kuukautta pidetään harvinaislaatuisen luonteensa vuoksi maagisesti hyvin voimakkaana, ja tunnetaankin mm. englanninkielisissä maissa nimellä "Blue Moon" (="sininen kuu"), joka vertauskuvallisesti puheessa tarkoittaa jotain todella harvinaista ("Once in a Blue Moon" = "Joskus, todella harvoin").

(Suomalainen vuosiympyrä näyttää suurinpiirtein tällaiselta)

Seisaukset ja Tasaukset

Esittely lienee syytä aloittaa näin suomalaisittain näistä tärkeimmistä ja tunnetuimmista sapateista, eli seisaus- ja tasauspäivistä, ovathan ne wanhan linjan- ja perinnenoidille oikeastaan ne vuoden isoimmat juhlat (Kekriä ehkä lukuunottamatta). Tasaus-, ja Seisauspäivät tunnetaan myös kalenteririitteinä. Kirkko yritti saapuessaan kitkeä nämä wanhat pakanajuhlat ihmisten mielistä antamalla niille uudet nimet sekä oman kalenterinsa mukaiset päivämäärät. Nykyihminen tuntee ne nimillä Pääsiäinen, Juhannus, Elonkorjuujuhla ja Joulu.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että huolimatta tasauspäivän virallisesta kalenteripäivämäärästä, Wiccan kalenterissa neljä välisapattia muodostavilla Tasaus- ja seisauspäivillä on kaikilla kiinteä päivämäärä. Yleensä wiccat juhlivat niitä k.o. kuukauden 21 päivä, tietenkin vähän ryhmästä tai harjoittajasta riippuen.
Tasaus- ja seisauspäivien päivämäärät kuitenkin vaihtelevat kulloisenkin kalenterivuoden mukaan.
(Suluissa nimi jota wiccat käyttävät):

1-Kevätpäivän Tasaus (Ostara) 19-21.3 -Fem. Ilma
2-Kesäpäivän Seisaus (Litha) 20-22.6 -Fem. Tuli
3-Syyspäivän Tasaus (Mabon), 22-23.9 -Mask. Vesi
4-Talvipäivän Seisaus (Yule) 21-22.12 -Mask. Maa

Hyvä pitää mielessä, että Seisaus- ja Tasauspäivien tarkat ajankohdat vaihtelevat vähän riippuen siitä missä päin maailmaa niitä vietät ;)
Vuoden tasaukset ja seisaukset edustavat vuodenaikojen kiertoa ja k.o. vuodenajan ydinolemusta:

Talvi (Joulukuu, Tammikuu, Helmikuu)
Kevät (Maaliskuu, Huhtikuu, Toukokuu)
Kesä (Kesäkuu, Heinäkuu, Elokuu)
Syksy (Syyskuu, Lokakuu, Marraskuu)

Juhliin sisältyy siis myös valon ja pimeyden kierto maapallon matkatessa radallaan, ja ne ovat siis vuodenaikojen juhlia. Siksi Seisaus- ja Tasauspäivät ovat tärkeitä ja tavallaan pääsapatteja meillä Suomessa.
Kuten vuoden isot sapatit, myös nämä ovat jakautuneet feminiinisiin ja maskuliinisiin päiviin. Vuodenaikaa edustavissa välisapateissa myös elementit ovat selkeimmin edustettuina.


(Wiccojen,  ja useimpien nykynoitien vuosiympyrä. Lähde: Wikipedia)

Nykynoitien Sapattipäivät

Neljä sapattia, joita siis mainitaan suurimmiksi juhliksi, tunnetaan pakanallisessa vuosiympyrässä pääsapatteina. Nykynoidan ja wiccan standardivuosi sisältää siis kahdeksan sapattia, joista neljä on isompaa, eli Pääsapattia, ja neljä pienempää; eli Välisapattia, jotka käsittävät juuri mainitut Tasaus- ja Seisausjuhlat. Pääsapatit ovat:

Imbolc (2.Helmikuuta)
Beltane (1.Toukokuuta)
Lugnasadh (1.Elokuuta)
Samhain (1.Marraskuuta)

Jostain syystä Imbolcia ei juhlita kuun ensimmäisenä päivänä kuten muita, vaan samana päivänä kuin kirkko juhlii Kynttilänpäivää. Pääsapatit symboloivat feminiinisen ja maskuliinisen, elämän ja kuoleman energian kiertoa vuodenaikojen vaihdellessa (kuten Wiccoilla jumalattaren symbolista raskautta ja kuolemaa). Pääsapatit ovat nykyisin jumalkeskeisimpiä juhlia, ja eniten lähinnä juuri modernin linjan noitien ja luonnonuskovien keskuudessa juhlittuja. Neljä sapattia ovat suomessa pääasiassa wiccaliikkeen esiinnostamia jumalten juhlia, ja peräisin kelttiläisestä kalenterista, eivätkä useimmat perinnenoidat vietä niitä lainkaan, Vappua ehkä lukuunottamatta. Suomalaisittain monia pääsapattiperinteitä voi lisäksi olla vaikea sisäistää, sillä vuodenajat ja niiden vaihtuminen on meilläpäin huomattavasti erilaisempaa kuin esimerkiksi Britanniassa.

Wanhat Sapatit

Suomalaisittain nähtynä moni noista Klttisapateista voi vaikuttaa vieraammalta, vaikka suomalainen pakanaperinne tuntee samankaltaisia juhlia joita on vietetty melko samoihin aikoihin näiden vieraiden kulttuurien juhlien kanssa, kuten myöhäissyksyn Kekri. Ketään yksittäistä jumaluutta ei kuitenkaan kohotettu erikseen jalustalle, koska luonto olentoineen oli jumala; kokonaisuus. Isommissa sapateissa voidaankin toki nähdä myös luonnon kiertoa mukailevia tapahtumia: Luonnon herääminen ja kasvu (Vappu), Luonnon hedelmällisyyden huippu (Uutisleivän päivä), Talveen ja kuolemaan vaipumista (Marras) ja Talvesta herääminen ja kevään kuulostelu (Kynttilöiden päivä).
Lisäksi suomalaisessa vuotuisperinteessä muistettavat jumalat vaihtelivat enemmänkin kyseisen juhlan kohdalle osuvien vuotuistapahtumien, kuin varsinaisen juhlan mukaan. Esim. kylvön ja sadonkorjuun aikana muistettiin pellon, viljan ja kasvun jumaluuksia, metsästystettäessä metsän ja riistan jumaluuksia, kalastettaessa veden ja pyyntionnen, jne.

Suomeen useimmat näistä "uusista" juhlista saapuivat kirkon käännytystyön mukana, jolloin niille oli jo annettu kristillinen merkitys. Suomalaisittain tunnetuimpia näistä ovat olleet Beltanea vastaava Vappu ja Imbolcin korvannut Kynttilän päivä.
Nämä vuoden suurimmat sapatit osuvat yleensä kuukausien ensimmäisille päiville, mutta ryhmittäin niiden viettopäivät voivat vaihdella ensimmäisen päivän aattoyön ja kuukauden kolmannen päivän välillä. Koska muinainen vuosi on taittunut viimeisen sadonkorjuun myötä, lasketaan viimeisen sadonkorjuun juhla myös ensimmäiseksi sapatiksi.
Suomalaiset pääsapatit sijoittuvat tasaisesti n.kolmen kuukauden välein, ja ovat seuraavat:

1-Kekri, 1.11. - Maskuliininen.
2-Kynttilöiden päivä,1.2. -Feminiininen.
3-Hela/Vappu, 1.5. -Feminiininen.
4-Uutisleivän päivä, 1.8. -Maskuliininen

Pääsapatit jakautuvat siis pimeän ja valoisan ajan mukaan puoliksi, feminiinisiin ja maskuliinisiin päiviin.
Muiden pohjoismaiden tapaan myös Suomessa on ollut tapana juhlia suuria juhlia niiden aattona (kuten Joulu ja Juhannus, nykyisin myös Halloween). Tapa kenties juontaa juurensa juuri wanhoihin pakanajuhliin, kuten kirkkojuhlia usein edeltäviin Tasaus-, ja Seisauspäiviin, jotka jäivät kirkkojuhlien jalkoihin, mutta joita silti haluttiin perinteisesti juhlia. Tämä on kenties osaltaan vaikuttanut esim. joulun edistämiseen, että Joulupäivän (25.12) sijaan juhlimme jo päivää ennen, koska Talvipäivä meni vähän ohi suun. Tämä voi tehdä monista noidan juhlista monipäiväisiä kuten olen maininnutkin aikaisemmissa sapattipostauksissani. Monet vuotuisjuhlat ovat siis kuitenkin suomalaisittainkin tuttuja, viralliseen kalenteriin vakiintuneita juhlia (kuten vappu, juhannus, joulu..).

"Ilos ellää pittää vaikka päivä vähemmän"
-Wanha Sanonta-

Folklore mainitsee juhlien aattoyöt eräänlaiseksi rajatilaksi; maagisesti voimakkaiksi ajankohdiksi, jolloin on ollut tapana tehdä taikoja (joulutaikoja, juhannustaikoja, jne.). Vuotuisjuhlataiat eivät oikeastaan ole perustaikoja kummempia, vaan ihan tavallisia, perinteisiä tai talokeskeisiä juttuja vähän tilanteeseen sopien. Siinä missä Kekrinä kuulosteltiin enteitä, Vapun alla nostettiin hedelmällisyyttä, ja Juhannuksena lemmentaikoja tehtiin enemmän kuin jouluna, jolloin lähinnä keskityttiin vaurauteen. Muistakaa, että tavan kansa ei tehnyt taikoja joka päivä, ja ihmismieltä alati kiehtovat vauraus, rakkaus, kuolema ja tulevaisuuden tulkinta olivat hyvin keskeisiä joka juhlassa tavalla tai toisella. Suurimpia juhlapäiviä pidettiin siis sopivina myös salattujen asioiden tarkasteluun. Jokaisella meistä on varmaan omia, tiettyihin juhliin liittyviä perinteitä? No, juhlataiat ovat samanlaisia vuotuistapoja, parhaimmillaan siis hyvin henkilökohtaisia.
Voidaan ajatella, että aattoyö oli perinteisesti magian harjoittamisen aikaa, ja päivä itsessään hiljentymiselle ja rituaalityöskentelylle otollinen.

Vuodenkierron noudattaminen on tärkeää, sillä se pitää noidan yhteydessä luontoon ja virtaavaan energiaan. Perinnenoitana minun on ollut vaikea sisäistää wiccatapoja, saati että minun tarvitsisi, mutta voin silti juhlia sapatteja yhdistämällä sopivasti vanhaa ja uutta kansanperinnettä.

Jokainen juhlistaa juhlia tavallaan, vaikka vakiosymboliikka onkin olemassa. Esimerkiksi kesäisissä juhlissa näkyy harvoin kuivakukkia. Ryhmissä juhlitut sapatit nyt ovat väistämättä juhlavampia ja rituaalinomaisempia kuin vaikkapa yksityishenkilönä vietetty harras hetki. Sapattijuhlan ei tarvitse olla mikään rietas bakkanaali (jösses), pääasia kunhan juhlistat sitä jotenkin juhlavasti. Itselläni (tai tuskin kenelläkään) ei koskaan ole niin kiire tai niin kipeä olo, ettei kaikesta huolimatta saa kaivettua esiin edes muutamaa minuuttia, että voin rauhassa hiljentyä hetken, ja mahdollisesti suorittaa jonkin pienen, sapattipäivän teemaan sopivan rituaalin, ja esim. kiittää henkiolentoja, tonttuja tai jumalia. Muutoin omiin juhlaperinteisiin kuuluvat mm. alttarin koristelu, ruoanlaitto ja leivonta.

Maagisia päiviä ja iloisia juhlia kaikille lukijoilleni :)

Toukojuhla ja Valpuri

Kun kevät lähestyy loppuaan, ja kesä antaa kuulua itsestään, juhlitaan, ryhmästä riippuen, Valpuria, Vappua, Beltanea, Helaa. Viimeisen Kevätkuukauden; Toukokuun, ensimmäisessä päivässä risteytyvät Kynttilänpäivän tavoin erilaiset juhlat, sekä uskonnolliset että kansanomaiset. Nykyään Vappu tunnetaan ehkä parhaiten Suomalaisen Työn Päivänä eli Työläisten juhlana, jota onkin suomessa liputettu vuodesta 1979. lähtien. Päivä on myös yleinen vapaapäivä. Vanhemmalta merkitykseltään Toukokuun ensimmäinen tunnetaan Hedelmällisyyden ja Avioliiton päivänä, mutta sillä on myös negatiivisempi puoli niin Työkiellon (kirkkojäänne) kuin Valehtelijain päivänä.

Myös ylioppilaat ja teekkarit juhlivat Vappua, ja valkoinen ylioppilaspäähine eli valkolakki, onkin yksi tunnetuimpia Vapun symboleja. Ylioppilasvappu on lähtöjään Ruotsista saapunut perinne; Kukanpäivä (Floora) 13.5 oli kokous- ja juhlapäivä kaikille kiltalaisille, poliittisille radikaaleille ja ammattitoiminnalle. Ylioppilaat ottivat vastaan hilpeän kevätjuhlan joka myöhemmin vakiintui Toukokuun alkuun ja Vappuun.
Vappu nimenä on tunnettu keskiajalta lähtien, ja tulee kristillisen kirkon puolelta; Wanha pakanajuhla muutettiin Valburg-nimisen pyhimyksen muistopäiväksi, joka oli kirkollinen juhlapyhä ainakin vuoteen 1774 saakka.

Hela ja Valpuri

Ennen muinoin Suomessa on vietetty Toukokuun alussa Hela-nimistä keväänsaapumisen juhlaa, jolloin laulettiin, tanssittiin, ja juotiin olutta ja simaa. Perinteisiin kuului Helavalkeiden; kokkojen polttaminen ja kaikenlainen metelöinti, etenkin kellojen ja tiukujen kilistely, pahojen henkien ja noitien karkottamiseksi. Myös Ukon Vakkojen (=maljat Ukko ylijumalan kunniaksi) juonti saatettiin yhdistää Helajuhlaan peltojen hedelmällisyyden säilyttämiseksi. Vakka on wanha tilavuusmitta (n.36,64 l), ja viittasi siihen että juhlissa juotiin paljon, juoma-astiat tavallista isompia ja juoma virtasi. Ukolle skoolattiin kasvukautena, etenkin Helana, Juhannuksena ja Elokuun alussa. Vakkojen kohotus saatettiin alueesta riippuen aloittaa jo Kevätpäivänä.
Ukon vakkojen nykyjäänne lieneekin suomalaisten suurimpina juhlapäivinä harrastama alkoholin juominen, kesäisin siihen liittyvä ulkoilu ja skoolaaminen tuntemattomien kanssa jolloin kaikki ovat ystäviä keskenään niin maalla kuin kaupungissa.
Pakanajuhla Hela katosi vähitellen kirkon saapumisen myötä, ja muuttui uuden merkityksensä mukaisesti Valpuriksi ja siitä Vapuksi. Helan kokkoperinteet ja muut kansantavat siirtyivät lopulta Helatorstaihin; kirkkojuhlaan, jonka päivämäärä vaihteli pääsiäisen mukaan (39.pvä. pääsiäisestä). Useimmiten Helatorstai sijoittuukin Toukokuulle, mutta pitää harvemmin enää paikkansa vanhan Helajuhlan paikkeilla.

Ennen vanhaan lapset pukeutuivat Valpurina kelloihin, minkä uskottiin edistävän karjan maidontuotantoa ja pitävän karjan turvassa. Karja päästettiin laitumille, ihmiset polttivat kokkoja ja melusivat karkottaakseen susia, noitia ja muuta sen sellaista pahaa. Seurasihan Valpuria monien muiden juhlapäivien tavoin noitien yö, ja karjaonni oli vaarassa siinä missä pienimmät lapsetkin. Oville asetettiin lepän oksia ja luutia karkottamaan noitia. Uskottiin, että luuta oven vieressä sai noidan luuleman talossa olevan jo noidan, eikä siksi tullut taloon.

Suomessa Valpurinyö, tai Valpurin aattoyö (30.4-1.5 välinen yö) oli siis useimpien aattoöiden tavoin henkimaailman temmellyskenttä; Noitien ja trullien taikayö, ja suomalaisessa kalenterissa yksi maagisesti voimakkaimmista, ja otollinen hetki kaikenlaisille taianteoille. Myös henkiolentojen, pikkupirujen sun muiden uskottiin tekevän tepposiaan, ja kuolleiden/yliluonnollisen maailman raja oli taas ohuempi, muttei kuitenkaan niin pitkän aikaa kuin vaikkapa Jakoaikana.

Beltane

Kelttiläinen pakanajuhla, Beltane (tai Beltaine), jota lähinnä Wiccan keskuudessa juhlitaan, on puolestaan kotoisin seuduilta joissa kevät saapuu varhaimmin ja juhlan hedelmällinen symbolismi on ilmeisempää. Beltane olikin tärkeä hedelmällisyyden juhla, jolloin tehtiin vauraus-, ja satotaikoja, ja mm. karkotettiin pahoja henkiä kokkoja polttamalla. Beltane tarkoittaakin "Hyvää/Suotuisaa Tulta". Karjaakin suojeltiin pahalta ajamalla eläimet suojelevien tulien läpi.
Beltane oli kelteille ja druideille Samhainin ohella yksi vuoden tärkeimmistä päivästä, ja myös Beltanesta löytyy jonkin verran yhteyksiä kuolleiden maailmaan ja esi-isien kunnioitukseen. Samanlaista symboliikkaa voidaan nähdä suomalaisten Valpurissa.

Ennen vanhaan Euroopassa tänä samaisena päivänä kokonaiset kylät livahtivat "vaivihkaa" ympäröiviin metsiköihin harrastamaan umpimähkäistä seksiä. Tämä oli hyväntahtoista magiaa, jolla edistettiin karjaonnea, viljan kasvua, ja vahvistettiin ihmisten välisiä siteitä. Haureudesta tai siveettömyydestä ei ollut missään nimessä kysymys. Tällaisista puskaliitoista syntyneitä jälkeläisiä pidettiin "Jumalten lapsina", jotka kirkkovalta myöhemmin leimasi äpäriksi, joka on osaltaan vaikuttanut tavan katoamiseen.

 Nykyisin Beltanea juhlitaan myös Wicca-uskonnon parissa, jossa se on muun muassa Wiccalaisten kihlajaisten, eli kätten yhteenliittämisen päivä; Rakastavaisten kädet liitetään yhteen, eli heidät "luvataan toisilleen", ja he elävät yhdessä vuoden päivät. Mikäli kaikki sujuu hyvin, häät pidetään seuraavana Beltanena, tai Lithana; juhannuksena. Mikäli he eivät tule toimeen, he voivat erota kätten yhteenliittämistä seuraavana Beltanena.

Wanhat tietää

Toukokuun ensimmäiseen päivään liittyy myös monia uskomuksia:
-Puutarhaansa hoitavan naisen on sanottu tulevan helpommin raskaaksi, etenkin, jos hän on hedelmätön.
-Sanotaan myös, että kesällä ei rusketu, ja kesakoista ja kauneusvirheistä pääsee eroon jos Vappuaamuna pesee kasvonsa aamukasteella tai lumella.
-Kaikenlaisia vaivoja ja kolotuksia saattoi ehkäistä kylpemällä sulassa virrassa Vappuna.
-Vappuaamuna huudettiin "Ka, selkäni!" Niin selkä pysyi kunnossa loppuvuoden.
-Jalkojaan ei kesällä loukannut jos astui jollekin teräaseelle, kuten kirveen lavalle herättyään.
-Kun tyttö laskee Vappuna 99 ylioppilasta, niin sadas, joka tervehtii, on tuleva sulhanen.
-Valpurina ei saa kalastaa tai olla missään tekemisissä pyydysten kanssa, ettei kalaonni katoa. Teräaseiden käsittelyä tulisi myös välttää, ettei sitten kesällä satu vahinkoja.
-Kun Valpurina hakee puita, ja pinoaa sylin täyteen, halot lasketaan tuvassa. Jos niitä on parillinen määrä, pääsi halkojenhakija naimisiin sinä vuonna.
-Toukokuussa syntyneiden lasten on uskottu olevan vaivalloisia ja heikkoja, ja ensimmäisenä päivänä syntyvien jopa kuolevan ennenaikaisesti. Ironista, veljeni menehtyi nuorempana kuin mitä olen nyt. Hän oli syntynyt Vappuna.

Hauskaa Wappua

Itse vietän Toukokuun ensimmäistä kesäntulon juhlana, Toukojuhlana. Jokaisella on eri tapoja juhlistaa tätä, kuten sima ja tippaleivät, salkotanssi ja paljaat varpaat. Itse leivon aina munkkeja.
Toukokuun ensimmäisen juhlapöytään sopivat sekä keveän raikkaat, vihreät maut, kuten salaatit, idut, tuoreruoat, ja sen sellaiset kasvisruoat, joissa kevään vihreys pääsee oikeuksiinsa. Raskaampaa osastoa voivat edustaa vaikkapa juustotarjotin, leivotut leivät ja kakkuset, tai uppopaistetut piirakat ja, jo-mainitsemani, munkit. Myös erilaisia lemmenruokia kannattaa kokeilla. Toukokuun alkua on juomapuolella juhlistettu erilaisilla kuohuvilla juomilla; siiderillä, shampanjalla ja simalla (kohtuus kaikessa). Suosi luomuviiniä tai kokeile jotain Reilun Kaupan tuotetta.

(Aho-Orvokkeja)

Kesäntulon, luonnon heräämisen ja hedelmällisyyden päivän juhlintaan on eri ryhmillä erilaiset perinteet. Esim. Monet nykynoidat vahvistavat Toukokuun ensimmäisenä myös noidanvalansa, mikäli ovat sellaisen tehneet.

Valpurin Puuhia:

-Voit leipoa toukoleipää tai sämpylöitä, leivo taikinaan mausteita ja siemeniä. Vie pala leipää ja hieman simaa myös luontoon, uhriksi eläimille ja metsänhengille
-Kerää luonnosta tuoreyrttejä tai versoja vuoden varrelle
-Valmista kasvisateria (sinulle ja piirillesi/ystävillesi), jossa on paljon vihreitä kasviksia ja kevätyrttejä
-Rakastele metsikössä
-Halaa puita, tervehdi heräävää luontoa
-Kokeile jotain perinnetaikaa
-Pidä kotikylpyläpäivä siivouksen päätteeksi, ja hemmottele itseäsi jollain kotikosmetiikkahoidolla 
-Avaa ikkunat, ja päästä luonto lähellesi. Lakaise asuntosi luudalla ja poimi maljakkoon kevätkukkia.
-Pese ikkunat
-Siivoa/järjestele terassi tai parveke
-Laita siivoillessasi sivuun itsellesi tarpeettomia asioita jotka voit viikolla viedä kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Itsellesi tarpeeton voi olla aarre monelle toiselle :)
-Nauti kupillinen kahvia tai teetä omalla terassilla tai parvekkeella
-Leivo munkkeja

Valpuri on loistava päivä niin säilyttävälle ja kasvattavalle magialle, kuin hedelmällisyys, ja lemmentaioille. Siunaa taikaesineesi, nosta luontosi, nosta lempesi.. koristele ihanilla hedelmillä alttarillesi, juo siideri puutarhassasi, iloitse kevään edistymisestä ja luonnon heräämisen merkeistä, ja muista; kuten aina, luova hulluus palkitaan ;)
Valpurin yö sopii myös henkien kanssa työskentelyyn tai kommunikointiin kuolleiden kanssa, mutta muista suojata itsesi hyvin (myös muiden ympärillätaikojien loitsuilta).

Niin Helalle, Valpurille kuin Beltanellekin sopivia suitsukkeita ovat lempeät mauste- ja kukkaistuoksut, kuten ambra, ruusu, bergamotti, vanilja, jasmiini, tai ylang ylang.
Värimaailmasta, esim. kynttilöinä ja kivinä kannattaa huomioida vihreä, keltainen ja liila.

Matopäivä ja Kevätpäivän Tasaus

Kevään alku; Kevätpäivän tasaus on Syyspäivän tasauksen tavoin pienempi sapatti, joka suomalaisittain tunnetaan myös wanhalla nimellään, Matopäivänä. Englantilaisittain Kevätpäivä tunnetaan nimellä Spring Equinox, ja druidit tuntevat juhlan nimellä Alban Eiler.
Kevätpäivän paikka vaihtelee vähän vuosittain, mutta sijoittuu yleensä 19-21.3 paikkeille.

Kevätpäivän tasauksena aurinko siirtyy eteläiseltä pallonpuoliskolta pohjoiselle, ja päivät alkavat jälleen pidentyä. Kuten Syyspäivän tasauksena, tänään yö ja päivä ovat suunnilleen yhtä pitkiä. Kaikille pohjoisen asukkaille tämä on valon saapumisen ja päivien pitenemisen päivä.
Alueittain Kevätpäivä tunnetaan myös kevään ytimenä, mutta näin suomalaisittain ilmat ovat harvoin Kevätpäivänäkään niin lämpimät että kevättä erottaisi talvesta muutoin kuin nimen perusteella.
Luonto alkaa kuitenkin havahtua talvihorroksestaan, ja valmistautuu jälleen kasvattamaan antimiaan maan päälle. Kevätpäivän elementti on Ilma.

Ostara

Moni nykynoita ja wicca juhlii Kevätpäiväänsä wanhalla germaanisella nimellä Ostara/Oestar/Eostre, jonka nimestä myös englanninkielinen, Pääsiäistä tarkoittava sana "Easter" -tulee. Easter, eli Pääsiäinen onkin juhlan kristillinen vastine.
Muinaista Ostara- juhlaa vietettiin aikoinaan samannimisen luonnonjumalattaren, sekä kevään, ja luonnon uusiutumisen kunniaksi. Tarinat/folklore lähtökohdista juhlan ympärillä vaihtelee alueittain, mutta eräs tarina kertoo, että kun jumalatar Eostre kulki maan päällä, pieni kani rakastui jumalattareen ja halusi kunnioittaa tätä ihmeellisellä lahjalla. Koska maa hersyi hedelmällisenä jumalattaren myötä, kani muni kuin munikin munia jotka se sitten koristeli kauniiksi kuin jalokivet, ja tarjosi lahjansa Eostrelle. Jumalatar mielistyi niin pienen eläimen lahjoihin, että teki molemmista, sekä kanista että munista, kevätjuhlansa symboleja. Toinen tarina kertoo, kuinka Eostre kohtasi lentokyvyttömän linnun, ja muutti jänikseksi pelastaakseen tämän saalistajilta, mutta koska näin luotu olento ei ollut kuitenkaan oikea jänis, sille jäi kyky munia munia. Vastaluotu jänis päätti silloin kunnioittaa pelastajaansa vuosittain, ja munia vain keväisin.

Jäniksistä ja munista tuli siis vahvoja kevään symboleja, jotka syöpyivät kansan mieliin jopa siinä määrin että  kirkko myöhemmin sisällytti ne myös omaan pääsiäis-juhlaansa, ja sen perinteisiin, minkä vuoksi moni pitää niitä tänäkin päivänä kristittyinä symboleina. Enenn wanhaan, keväisen, Pääsiäisen aikaan maan ollessa vielä köyhä, erilaiset munat tarjosivat maitotuotteiden lisäksi sopivasti ravintoaineita kristittyjen juhlien uskonnollisiin, lihaa vältteleviin ruokavalioihin, ja olivat ihmisille ravitsevaa syötävää ennen varsinaisen paaston aloittamista.

Kuten muidenkin seisaus- ja tasauspäivien, myös Ostaran paikka vaihteli Tasauksen mukaan ja myötäili luonnon kiertoa. Vertailun vuoksi, Wiccojen Ostara-juhla sijaitsee kuitenkin kiinteällä paikalla 21.3. Lisäksi, Kevätpäivän Tasauksen tavoin, myös kristittyjen Pääsiäinen määräytyi lähtöjään kuun vaiheiden mukaan.
Niin, siinä missä monet wanhat Germaani- ja kelttijuhlat, myös Ostara on lainattu paitsi wiccauskontoon, myös nykyiseen pakanagenreen, ja meillä Suomesakin monet ritualistiset noidat ja uuspakanat juhlivat ennemmin vierasperäistä Ostaraa kuin kotoista Matopäivää.

Matopäivä

Wanhasuomalaisen Kevätpäivän Tasauksen "Matopäivä"-nimitys pohjautuu wanhaan folkloretietoon, jonka mukaan käärmeet eli madot nousevat ensi kertaa talvikoloistaan paistattamaan päivää maan päälle Kevätpäivän tasauksena, eikä karjaa vielä päästetty ulos käärmeiden pelossa. Matopäivä voidaan siis "suomentaa" Käärmepäiväksi, tai Käärmeiden Päiväksi. Matopäivä tunnettiin tietyillä alueilla myös Mato-Penttinä, etenkin, jos se Kevätpäivä osui 21.3 (eli Pentin nimipäivään).
Paikoin myös Matin päivää (24.2), eli Talvi-Mattia, on pidetty käärmepäivänä, ja ensimmäisenä kevätpäivänä, kuulostavathan sanat "Mato" ja "Matti" vähän samanlaisilta. Paikoin Matin päivään liitettiinkin samanlaisia tabuja kuin Matopäivään.

Kuten ennenkin eri päivänseisauksista ja -tasauksista, myös Matopäivästä ennusteltiin tulevia ilmoja, esimerkiksi kirkas täysikuu ennen Matopäivää tiesi kauniita ilmoja, päivän jälkeen yöpakkasia. Matopäivää on pidetty myös vuoden kuivinpana päivänä. Vaikeasti kitkettävät kosteikkojen puut kuten lepät ja pajut yleensä hävitettiin tänä päivänä, ja oksista valmistettiiin onkia, mertoja ja muita sen sellaisia pyydyksiä, sillä niillä uskottiin siten saavan paljon saalista.
Samoin pyrittiin torjumaan erilaisia syöpäläisiä, kuten luteita ja russakoita, myös käärmeitä. Etenkin käärmeiltä pyrittiin suojautumaan ja niitä yritettiin ehkäistä monin eri tavoin. Matopäivänä ei saanut kehrätä, tai leipoa pullaa, tai käsitellä mitään naruja tai lankoja tai muutakaan "käärmeenmuotoista", tai tuli kesällä paljon käärmeitä. Käärmettä ei myöskään mainittu nimeltä, ettei se kuulisi ja tulisi kesällä pihaan.
Taloissa, jotka pitivät haltia- eli elättikäärmettä, tapaa ei tietenkään harjoitettu, mutta lyylikäärmeitä saatettiin aina talokohtaisesti jotenkin erityisesti muistaa.

Käärme on symbolina vahva maan olento, joka itämailla on sekä viisauden että oveluuden symboli. Länsimaissa käärme symboloi lähinnä kavaluutta ja syntistä viettelystä kristittyjen "Aatami ja Eeva" -myytin mukaan. Käärmeellä katsottiin olevan myös suojelevia ominaisuuksia, ja esim. tapetun käärmeen pää saatettiin laittaa purkkiin ja haudata talon/kynnyksen alle suojelemaan kotia pahalta. Erityisen voimakkaana pahaa karkottamaan pidettiin tietenkin kyyn, Suomen ainoan myrkkykäärmeen, päitä. Myös käärmeen nahka oli voimakas taikakalu, jolla voitiin parantaa kaikenlaisia sairauksia.
Suomalainen folklore tuntee myös kolmannen maagisen käärmetaikakalun; Käärmekiven. Käärmekivi on läpikuultavan valkoisen, sileä ja munanmuotoinen taikakivi, jonka haltija sai itselleen kyvyn ymmärtää eläinten kieltä, parantaa sairauksia, ja hän sai normaalia pidemmän elämän ja tuli immuuniksi kaikille myrkyille.

Maaginen matopäivä

Noidat ja trullit aloittivat folkloren mukaan lentoharjoituksensa Matopäivänä, ja saattoivat vierailla karjasuojissa napsimassa karvatupsuja elikoista. Matopäivä oli hyvää aikaa kerätä pajunvitsoja, joilla paha silmä ja kirot sitten suomittiin pois omasta tai perheenjäsenten niskasta. Tätä voi kokeilla nykyäänkin; Olan takaa ei siis tarvitse kenenkään nahkaa hutkia, vaan virpomavitsa-tyylillä lyödään hartioita ja selkää kevyesti vitsalla, vaikka vaatteet päällä, ja luetaan jokin pahaa karkottava loru/loitsu (lunttaa vinkit vaikka blogini loitsuosiosta). Matopäivä on sopivaa aikaa myös kaikenlaisille taioille.
Pääosin Matopäivän maaginen lataus on kirkon myötä siirtynyt pääsiäisen tienoille, eivätkä tasauspäivät muutenkaan vedä energiallaan vertoja seisauspäiville.
Tämä on silti hyvää aikaa onnellisuuteen ja rakkauteen, etenkin perheonneen, liittyviin taikoihin ja rituaaleihin. Syyspäivän tasauksen tavoin päivä sopii myös irtipäästämiseen.

Matopäivään sopivia värejä ovat maanläheiset sävyt, etenkin musta, harmaa ja ruskea, mutta myös okra, oranssi ja luonnonvalkoinen sopivat. Suitsukkeina parhaita ovat Santelipuu, Laventeli, Sitruuna, Vanilja, Terva ja Mänty.

Juhlavia Yksityiskohtia

Juhlit sitten wanhaa Matopäivää tai Kevätpäivän Tasausta, juhlapöytään sopivat tuoreet yrtit keittiön talvipuutarhasta, ja vihreät vihannekset ja hedelmät, etenkin palkokasvit, mukulat ja sitrukset. Keväinen leipä on yleensä vaalea, siemenillä tai kurkumalla maustettu.
Perinteisiä keväisiä juhlaruokia Suomessa ovat olleet erilaiset juusto- ja munaruoat. Myös jauhoja ja rasvaa on käytetty esim. leipien ja uuniruokien osalta. Suosi aromikkaita, täyteläisiä ruokia, unohtamatta keveyttä, tuoreutta ja raikkautta. Kokeile vaikka kotijuustoa, talkkunaa tai munakokkelia, tai lisää leipäjuustoa salaattiin, ja tee lisuke appelsiinista ja raejuustosta.
Myös perinteinen peruna, herneet, tumma riisi ja ohrasuurimot, tai eksoottisemmat linssit ja couscous ovat oivallisia juhlaruoan aineksia. Lihoista pöytään sopivat metsälinnut ja järvikalat (suosi kotimaista), etenkin säilötty; kuten suolakala.
Aromaattisia, päivälle sopivia mausteita ovat mm. hunaja, inkivääri, fenkolinsiemen, korianterinsiemen, kumina, mauste-, ja valkopippuri, sinappijauhe, tai eksoottisemmat sahrami, jeera ja kurkuma.

Kevätpäivälle sopivia värejä, esim. kynttilöitä ajatellen ovat raikkaat ja pehmeät värit, kuten taivaansininen, vaaleanvihreä, vaaleanpunainen ja liila. Suitsukkeisiin sopivat kukkaistuoksut, kuten lilja, ruusu, ja orvokki.

 
Matopäivään sopivia puuhasteluja:

-Nouse varhain, ja lähde aamukävelylle tervehtimään aurinkoa
-Tee "Vihreä Siivous". Kerää vanhat, tarpeettomat tavarat ja vaatteet ja vie ne kierrätykseen
-Puhdista ja siunaa asuntosi vapaaksi turhista talven hyyryläisistä ja pimeän hengistä
-Leivo leipä ystävälle tai rakkaalle
-Muista käärmettä, viisauden symbolia
-Aika miettiä vuoden ensimmäisiä puutarhajuttuja. Kaiva vanhat ruukut kaapin perältä ja osta kukkamultaa ja siemeniä. Laita vuoden ensimmäiset mausteyrttisi itämään
-Istuta jotain helppoa ja nopeaa vihreää, kuten vihanneskrassia, rairuohoa tai vehnänorasta
-Mikäli olet kalastajatyyppiä ja menossa mökkeilemään, valmista perinteinen mato-onki tai sido viehe lasikuituvavallesi.