Veripäivä

Kuten osa lukijoistani varmaan tietääkin, Jakoajan viimeinen päivä, 10.11, on nimeltään Veripäivä. Kekriä edeltänyt teuraskielto päättyy, ja talo sai halutessaan taas uutta lihaa. Veripäivä nimenä liittyy siis teuraisiin ja lihaan, eikä esim. vampyyreihin, sorry.
Jakoaikana ei kuitenkaan vastoin uskomuksia pupellettu pelkkiä rehuja, vaan ruoat olivat pääasiassa raskaita liharuokia. Myöhäissyksyn sadonkorjuun juhliin tarvittavat eläimet teurastettiin perinteisesti etukäteen, ennen Jakoaikaa ja Kekriä, ja valmistettiin ja säilöttiin aittoihin. Kaikki osat pyrittiin käyttämään niin että minkäänlaista hävikkiä syntyisi mahdollisimman vähän. Loppujen lopuksi jopa luut pikottiin, ja niistä keitettiin keittoa ja lientä. Lihaa suolattiin, palvattiin ja kuivattiin, päät ja jalat hyytelöitiin. liharippeistä ja päistä keitettiin sylttyä eli aladoobia, ja syysteuraiden verestä ja lihasta tehtiin makkaroita sekä veripalttua, joita sitten syötiin Kekrijuhlassa.

Veripäivä aloitti talven. Silloin oli mm. tapana teurastaa eläimet jotka eivät välttämättä selviäisi talvesta, kuten heikot ja vanhat eläimet ja linnut. Jakoajan viimeisenä päivänä Veripäivä onkin hieman ristiriitainen; vaikka se kuuluu Jakoaikaan, silloin aletaan kuitenkin jo rikkoa Jakoajan tabuja; kotitöitä sai taas tehdä entiseen malliin, veistä sai käyttää, metsällä käytiin ja verta vuodatettiin.

Veripäivänä myös vainajien ja tuonpuoleisen rajat sulkeutuivat, ja maailma oli taas seuraavana päivänä entisensä. Tästä syystä aloitettiinkin usein varovasti, ja "uudet" teuraat olivat juhlavampia kuin taas Veripäivästä eteenpäin rutiinilla hoidetut arkiaskareet. Ulkona laidunnettavat eläimet otettiin pihapiiriin, kesän paimenille maksettiin vuoden palkka ja talonpoikien uusi tilivuosi käynnistyi. Jakoajan loppuun päättyi ennen wanhaan myös avovesikalastus.

Veripäivän teema oli loppuun saattaminen. Jakoajan keskeyttämät puuhat hoidettiin loppuun, ja syksy viimeisteltiin talvelle. Veripäivä oli Pyhäkekriä pienempi, Arkikekrin juhla, mutta kuuluu samaan sarjaan. Veripäivän symboliikka oli juhlavimmillaan hyvin samanlaista kuin sekä Talvipäivässä, että myöhemmin Joulussa; Se oli valonpilkahdus pimeydessä ja lähimmäisestä välittäminen.

Pyhä Martti

Kristityt näkivät suomalaisen veripäivän tietenkin saatanallisena (ei varmaan johdu nimestä, mitä luulette?), joten Veripäivästä on myös kristin kirkolla oma versionsa; Martin päivä. Martin päivä on alkujaan kotoisin ranskasta, missä se luotiin korvaamaan germaaninen, pakanallinen sadonkorjuujuhla. Kristityille Martin Päivä on pyhälle Martille, eli Martinus Toursilaisille nimetty päivä.
Pyhä Martti mainitaan alunperin roomalaiseksi sotilaaksi joka antoi kerjäläiselle puolet viitastaan lämmikkeeksi. Kerjäläinen paljastui myöhemmin valepukuiseksi Jeesukseksi (kristitillisessä mytologiassa heidän jumalansa poika), ja Martinus kääntyi kristinuskoon.
Tutuimmin Martinpäivä kuitenkin yhdistetään uskonpuhdistaja Martti Lutheriin. Mainittakoon, että herra Luther oli syntynyt 10.11, joka on nykyisin myös Martin nimipäivä.

Monet wanhan Veripäivän ja Martin päivän perinteet ovat sittemmin sekoittuneet toisiinsa. Jakoajan viimeisenä päivänä oli tapana pitää juhlia ja polttaa suuria kokkoja, jotta viimeisetkin nurkissa luuhaavat pahalaiset saataisiin peloteltua takaisin sinne mistä tulivatkin.
Viimeisen sadonkorjuun hengestä poiketen kristittynä Martin päivänä varsinaista punaista lihaa välteltiin, ja jumalaapelkäävien ruokapöytiin valmistettiin lähinnä makkara-, kala- ja linturuokia, koska niitä pidettiin "verellisesti kevyempinä", ja siten "hartaampina" ruokina kuin pelkkää "karskia" nisäkkäiden lihaa. Varakkaimmissa porvariperheissä syötiin hanhea, joka oli muinoin Keski-Euroopassa yleinen kotieläin, ja yksi niistä jotka teurastettiin pois talven tieltä, mistä juontuu käsite "Martin hanhesta". Siksi hanhi vakiintui myös Martin Päivän pöytään. Muutoin meillä suomessa hanhi ei ollut tavan kansan keskuudessa niin tunnettu, vaan sikaa ja riistaa suosittiin juhlapäydässä.

Tuttuja Ruokajuttuja?

Ennen wanhaan oli tapana leipoa Veripäivänä juhlavaa, valkoista vehnäpullaa sekä sarvia. Valkoinen oli puhtoinen, harras väri, mutta kuoleman värinä myös sovelias, kun teurastukset jälleen pääsivät jatkumaan. Wanhana Veripäivänä pienissä yhteisöissä kaikki saivat osansa antimista, köyhätkin. Martin päivän versiossa Pyhä Martinus jakoi herkkuja köyhille ja lapsille kuin Joulupukki. On mahdollista, että Pyhä Martinus on luonut näin alkusysäyksen nykyiselle pukkiperinteelle. Nykyiseltään Martin päivä on lähinnä lasten juhla.

Jos syöt lintua, voit vetää toivomusluuta ystäväsi kanssa. Toivomusluu eli hankaluu on linnun rintalastan ja kaulan yhtymäkohdassa sijaitseva, V:n tai Y:n muotoinen, kaksihaarainen luu. Perinteisesti molemmat ruokailijat ottavat kumpikin yhdellä kädellään kiinni luun sakarasta, esittävät mielessään toiveen ja vetävät. Se, jonka käteen luun hanka, eli yhtymäkohta jää, voi odottaa toiveensa toteutuvan.

Nykynoidan Veripäivä

Jakoajan päättyminen on ollut aikoinaan myös trullien suosiossa, mutta en kehota ketään hiipimään yökähmässä naapurin lampolaan karjaonnen toivossa. Toki, Veripäivä on hyvää aikaa kaikille ilkeille noidille vaurauden tai kauneuden tavoitteluun joltakulta, jolla sitä on enemmän kuin sinulla, mutta en aio neuvoa ketään niin, köh, arveluttavissa asioissa. Eivätköhän lukijani osaa trullata tarvittaessa ;)

Nykyiseltään Jakoajan viimeinen päivä on hyvää aikaa vielä kuulostella enteitä ja tehdä näkemiseen tai enneuniin liittyviä taikoja. Koska veri liittyy päivään, tämä voi olla myös hyvä päivä vahvistaa noidanvalasi, tai tehdä jokin veriloitsu. Mikäli olet nainen ja sinulla on kuukautiset, tämä on hyvä päivä keskittyä kauneuteen ja nuoruuteen liittyviin taikoihin. Veripäivän taikuus on hyvä suunnitella kuun vaiheiden mukaan.

Laita tarjolle punaisia tai oransseja ruokia, kuten hedelmiä, palkokasveja, vihanneksia ja kokolihaa.
Päivälle sopivat hyvin punaiset, oranssit, ruskeat ja mustat kynttilät, sekä suitsukkeissa kesästä muistuttavat, lempeät kukkaistuoksut sekä metsäiset aromit. Käy ulkona keräämässä hieman viimeisiä, kuivia lehtiä kulhoon koristeeksi vaikka alttarillesi, tai askartele kuivasta lehdestä, pahvista ja kontaktimuovista itsellesi tai ystävälle kirjanmerkki..

Veripäivän puuhia:
-Pyyhi pölyt, lakaise lattiat
-Tarkista kotisi, onhan kaikki ennallaan ja tallessa?
-Puhdista noidanvälineesi
-Kiitä ruokaeläimiä joiden lihaa syöt
-Valmista jotain veriruokaa, vaikka verilettuja
-Muista lähimmäistä, soita vaikka ystävälle kuulumisia
-Käy luonnon helmassa kävelyllä, kuulostele Jakoajan viimeisiä enteitä
-Hyvä päivä toivottaa vainajille rauhallista lepoa
-Lisää asuusi jotain punaista

Uskomuksia:
-Isossa parvessa pihan yli Veripäivänä lentävät linnut enteilivät pahaa.
-Jos löydät Veripäivänä rahaa, enteilee se rikkautta.
-Jos hukkaat jonkin esineen Veripäivänä, kertoo se että joku ajattelee sinua.
-Jos Veripäivänä ilmestyy vaatteisiin ruostetäpliä, symboloi se verta ja varoittaa onnettomuudesta.
-Jos ensimmäiset kuukautisesi alkavat veripäivänä, on se hyvä enne. Ehkä olet synnynnäinen noita ;)