torstai 29. joulukuuta 2011

Vuosiympyrä

Ajattelin kirjoittaa jotain vuodesta pähkinänkuoressa, sillä kuten useimpien väestö- ja uskontoryhmien vuoteen, myös noidan vuoteen sisältyy erilaisia juhlapäiviä, eli vuotuisjuhlia, jolloin voimme hetkeksi hiljentyä ja tarkastella hallitsevaa vuodenaikaa kiireidemme keskellä. Tällaisia vuotuisjuhlia kutsutaan monissa noitaryhmissä sapateiksi.
Lisäksi monet rituaalista magiaa harjoittavat uusnoitaryhmät ja covenit viettävät wiccan tavoin vuoden aikana täydenkuunjuhlaa joka myös Esbatina tunnetaan.
Täysikuu kumottaa vuodessa n.12 kertaa, vaikka joskus kuukausi voi sisältää kaksi täysikuuta. Tällaista kuukautta pidetään harvinaislaatuisen luonteensa vuoksi maagisesti hyvin voimakkaana, ja tunnetaankin mm. englanninkielisissä maissa nimellä "Blue Moon" (="sininen kuu"), joka vertauskuvallisesti puheessa tarkoittaa jotain todella harvinaista ("Once in a Blue Moon" = "Joskus, todella harvoin").

(Suomalainen vuosiympyrä näyttää suurinpiirtein tällaiselta)

Seisaukset ja Tasaukset

Esittely lienee syytä aloittaa näin suomalaisittain näistä tärkeimmistä ja tunnetuimmista sapateista, eli seisaus- ja tasauspäivistä, ovathan ne wanhan linjan- ja perinnenoidille oikeastaan ne vuoden isoimmat juhlat (Kekriä ehkä lukuunottamatta). Tasaus-, ja Seisauspäivät tunnetaan myös kalenteririitteinä. Kirkko yritti saapuessaan kitkeä nämä wanhat pakanajuhlat ihmisten mielistä antamalla niille uudet nimet sekä oman kalenterinsa mukaiset päivämäärät. Nykyihminen tuntee ne nimillä Pääsiäinen, Juhannus, Elonkorjuujuhla ja Joulu.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että huolimatta tasauspäivän virallisesta kalenteripäivämäärästä, Wiccan kalenterissa neljä välisapattia muodostavilla Tasaus- ja seisauspäivillä on kaikilla kiinteä päivämäärä. Yleensä wiccat juhlivat niitä k.o. kuukauden 21 päivä, tietenkin vähän ryhmästä tai harjoittajasta riippuen.
Tasaus- ja seisauspäivien päivämäärät kuitenkin vaihtelevat kulloisenkin kalenterivuoden mukaan.
(Suluissa nimi jota wiccat käyttävät):

1-Kevätpäivän Tasaus (Ostara) 19-21.3 -Fem. Ilma
2-Kesäpäivän Seisaus (Litha) 20-22.6 -Fem. Tuli
3-Syyspäivän Tasaus (Mabon), 22-23.9 -Mask. Vesi
4-Talvipäivän Seisaus (Yule) 21-22.12 -Mask. Maa

Hyvä pitää mielessä, että Seisaus- ja Tasauspäivien tarkat ajankohdat vaihtelevat vähän riippuen siitä missä päin maailmaa niitä vietät ;)
Vuoden tasaukset ja seisaukset edustavat vuodenaikojen kiertoa ja k.o. vuodenajan ydinolemusta:

Talvi (Joulukuu, Tammikuu, Helmikuu)
Kevät (Maaliskuu, Huhtikuu, Toukokuu)
Kesä (Kesäkuu, Heinäkuu, Elokuu)
Syksy (Syyskuu, Lokakuu, Marraskuu)

Juhliin sisältyy siis myös valon ja pimeyden kierto maapallon matkatessa radallaan, ja ne ovat siis vuodenaikojen juhlia. Siksi Seisaus- ja Tasauspäivät ovat tärkeitä ja tavallaan pääsapatteja meillä Suomessa.
Kuten vuoden isot sapatit, myös nämä ovat jakautuneet feminiinisiin ja maskuliinisiin päiviin. Vuodenaikaa edustavissa välisapateissa myös elementit ovat selkeimmin edustettuina.


(Wiccojen,  ja useimpien nykynoitien vuosiympyrä. Lähde: Wikipedia)

Nykynoitien Sapattipäivät

Neljä sapattia, joita siis mainitaan suurimmiksi juhliksi, tunnetaan pakanallisessa vuosiympyrässä pääsapatteina. Nykynoidan ja wiccan standardivuosi sisältää siis kahdeksan sapattia, joista neljä on isompaa, eli Pääsapattia, ja neljä pienempää; eli Välisapattia, jotka käsittävät juuri mainitut Tasaus- ja Seisausjuhlat. Pääsapatit ovat:

Imbolc (2.Helmikuuta)
Beltane (1.Toukokuuta)
Lugnasadh (1.Elokuuta)
Samhain (1.Marraskuuta)

Jostain syystä Imbolcia ei juhlita kuun ensimmäisenä päivänä kuten muita, vaan samana päivänä kuin kirkko juhlii Kynttilänpäivää. Pääsapatit symboloivat feminiinisen ja maskuliinisen, elämän ja kuoleman energian kiertoa vuodenaikojen vaihdellessa (kuten Wiccoilla jumalattaren symbolista raskautta ja kuolemaa). Pääsapatit ovat nykyisin jumalkeskeisimpiä juhlia, ja eniten lähinnä juuri modernin linjan noitien ja luonnonuskovien keskuudessa juhlittuja. Neljä sapattia ovat suomessa pääasiassa wiccaliikkeen esiinnostamia jumalten juhlia, ja peräisin kelttiläisestä kalenterista, eivätkä useimmat perinnenoidat vietä niitä lainkaan, Vappua ehkä lukuunottamatta. Suomalaisittain monia pääsapattiperinteitä voi lisäksi olla vaikea sisäistää, sillä vuodenajat ja niiden vaihtuminen on meilläpäin huomattavasti erilaisempaa kuin esimerkiksi Britanniassa.

Wanhat Sapatit

Suomalaisittain nähtynä moni noista Klttisapateista voi vaikuttaa vieraammalta, vaikka suomalainen pakanaperinne tuntee samankaltaisia juhlia joita on vietetty melko samoihin aikoihin näiden vieraiden kulttuurien juhlien kanssa, kuten myöhäissyksyn Kekri. Ketään yksittäistä jumaluutta ei kuitenkaan kohotettu erikseen jalustalle, koska luonto olentoineen oli jumala; kokonaisuus. Isommissa sapateissa voidaankin toki nähdä myös luonnon kiertoa mukailevia tapahtumia: Luonnon herääminen ja kasvu (Vappu), Luonnon hedelmällisyyden huippu (Uutisleivän päivä), Talveen ja kuolemaan vaipumista (Marras) ja Talvesta herääminen ja kevään kuulostelu (Kynttilöiden päivä).
Lisäksi suomalaisessa vuotuisperinteessä muistettavat jumalat vaihtelivat enemmänkin kyseisen juhlan kohdalle osuvien vuotuistapahtumien, kuin varsinaisen juhlan mukaan. Esim. kylvön ja sadonkorjuun aikana muistettiin pellon, viljan ja kasvun jumaluuksia, metsästystettäessä metsän ja riistan jumaluuksia, kalastettaessa veden ja pyyntionnen, jne.

Suomeen useimmat näistä "uusista" juhlista saapuivat kirkon käännytystyön mukana, jolloin niille oli jo annettu kristillinen merkitys. Suomalaisittain tunnetuimpia näistä ovat olleet Beltanea vastaava Vappu ja Imbolcin korvannut Kynttilän päivä.
Nämä vuoden suurimmat sapatit osuvat yleensä kuukausien ensimmäisille päiville, mutta ryhmittäin niiden viettopäivät voivat vaihdella ensimmäisen päivän aattoyön ja kuukauden kolmannen päivän välillä. Koska muinainen vuosi on taittunut viimeisen sadonkorjuun myötä, lasketaan viimeisen sadonkorjuun juhla myös ensimmäiseksi sapatiksi.
Suomalaiset pääsapatit sijoittuvat tasaisesti n.kolmen kuukauden välein, ja ovat seuraavat:

1-Kekri, 1.11. - Maskuliininen.
2-Kynttilöiden päivä,1.2. -Feminiininen.
3-Hela/Vappu, 1.5. -Feminiininen.
4-Uutisleivän päivä, 1.8. -Maskuliininen

Pääsapatit jakautuvat siis pimeän ja valoisan ajan mukaan puoliksi, feminiinisiin ja maskuliinisiin päiviin.
Muiden pohjoismaiden tapaan myös Suomessa on ollut tapana juhlia suuria juhlia niiden aattona (kuten Joulu ja Juhannus, nykyisin myös Halloween). Tapa kenties juontaa juurensa juuri wanhoihin pakanajuhliin, kuten kirkkojuhlia usein edeltäviin Tasaus-, ja Seisauspäiviin, jotka jäivät kirkkojuhlien jalkoihin, mutta joita silti haluttiin perinteisesti juhlia. Tämä on kenties osaltaan vaikuttanut esim. joulun edistämiseen, että Joulupäivän (25.12) sijaan juhlimme jo päivää ennen, koska Talvipäivä meni vähän ohi suun. Tämä voi tehdä monista noidan juhlista monipäiväisiä kuten olen maininnutkin aikaisemmissa sapattipostauksissani. Monet vuotuisjuhlat ovat siis kuitenkin suomalaisittainkin tuttuja, viralliseen kalenteriin vakiintuneita juhlia (kuten vappu, juhannus, joulu..).

"Ilos ellää pittää vaikka päivä vähemmän"
-Wanha Sanonta-

Folklore mainitsee juhlien aattoyöt eräänlaiseksi rajatilaksi; maagisesti voimakkaiksi ajankohdiksi, jolloin on ollut tapana tehdä taikoja (joulutaikoja, juhannustaikoja, jne.). Vuotuisjuhlataiat eivät oikeastaan ole perustaikoja kummempia, vaan ihan tavallisia, perinteisiä tai talokeskeisiä juttuja vähän tilanteeseen sopien. Siinä missä Kekrinä kuulosteltiin enteitä, Vapun alla nostettiin hedelmällisyyttä, ja Juhannuksena lemmentaikoja tehtiin enemmän kuin jouluna, jolloin lähinnä keskityttiin vaurauteen. Muistakaa, että tavan kansa ei tehnyt taikoja joka päivä, ja ihmismieltä alati kiehtovat vauraus, rakkaus, kuolema ja tulevaisuuden tulkinta olivat hyvin keskeisiä joka juhlassa tavalla tai toisella. Suurimpia juhlapäiviä pidettiin siis sopivina myös salattujen asioiden tarkasteluun. Jokaisella meistä on varmaan omia, tiettyihin juhliin liittyviä perinteitä? No, juhlataiat ovat samanlaisia vuotuistapoja, parhaimmillaan siis hyvin henkilökohtaisia.
Voidaan ajatella, että aattoyö oli perinteisesti magian harjoittamisen aikaa, ja päivä itsessään hiljentymiselle ja rituaalityöskentelylle otollinen.

Vuodenkierron noudattaminen on tärkeää, sillä se pitää noidan yhteydessä luontoon ja virtaavaan energiaan. Perinnenoitana minun on ollut vaikea sisäistää wiccatapoja, saati että minun tarvitsisi, mutta voin silti juhlia sapatteja yhdistämällä sopivasti vanhaa ja uutta kansanperinnettä.

Jokainen juhlistaa juhlia tavallaan, vaikka vakiosymboliikka onkin olemassa. Esimerkiksi kesäisissä juhlissa näkyy harvoin kuivakukkia. Ryhmissä juhlitut sapatit nyt ovat väistämättä juhlavampia ja rituaalinomaisempia kuin vaikkapa yksityishenkilönä vietetty harras hetki. Sapattijuhlan ei tarvitse olla mikään rietas bakkanaali (jösses), pääasia kunhan juhlistat sitä jotenkin juhlavasti. Itselläni (tai tuskin kenelläkään) ei koskaan ole niin kiire tai niin kipeä olo, ettei kaikesta huolimatta saa kaivettua esiin edes muutamaa minuuttia, että voin rauhassa hiljentyä hetken, ja mahdollisesti suorittaa jonkin pienen, sapattipäivän teemaan sopivan rituaalin, ja esim. kiittää henkiolentoja, tonttuja tai jumalia. Muutoin omiin juhlaperinteisiin kuuluvat mm. alttarin koristelu, ruoanlaitto ja leivonta.

Maagisia päiviä ja iloisia juhlia kaikille lukijoilleni :)

2 kommenttia:

Chiomara kirjoitti...

Erittäin tyhjentävästi kirjoitettu, näin noviisina oli helppo ymmärtää kaikki kirjoittamasi :)

-Chiomara

Aconitum kirjoitti...

Kiitoksia Chiomaralle, mukava kuulla että teksti oli helposti sulatettavaa. En ollut aluksi ihan varma miten niputtaisin kaikki sapattipostaukseni yhdeksi :)