Onko noita sitten velvoitettu hyvään vai pahaan? Totuus on, että yksilönä noita pystyy molempiin, siinä missä kuka tahansa kaduntallaaja. Hyvää ja pahaa (niin henkiolentojen kuin ihmisten olemuksena), pohtiessani olen huomannut, ettei niitä varsinaisesti ole olemassa yksikköinä, ei kukaan eikä mikään ole absoluuttisen hyvä sen kummemmin kuin pahakaan, ainakaan niin kauan kuin ihmiset ajattelevat itse yksilöinä.
Tekomme lähtevät meistä, ja niillä on aina joko hyvät tai huonot seuraukset. Jos jonkin pitää olla tuomittavaa, niin eikö se mieli, jolla teko tehdään? Jos aiot ja haluat pahaa, se on silloin pahaa vaikka sen seuraukset olisivatkin jollekulle hyvät. Eikä sinua itseäsi siis voida laskea enää hyötyjäksi. Pahuus on lähtöjään tietoisesti pahaksi aiottua, olivat seuraukset mitkä hyvänsä. Samoin hyvyys. Mitäs jos leivot rakkaallesi ihania pikkuleipiä, ilman, että tiesit mitään hänen pähkinäallergiastaan?
Voiko noita vaikuttaa ympäristöönsä yhtä vapaasti kuin muut muut ihmiset? Meillä on voimaa tehdä asioita eri tasoilla kuin tavan ihmisillä, joten meillä on isompi vastuu. Entä jos käytämme magiaa hyvään? Onko oikein tappaa pahantekijä? Jaa-a, mikä oikeuslaitos esim. meillä kotisuomessa käsittelisi moista murhana jos todisteiden joukossa olisi pelkkä neuloilla pistelty nukke?
Onko sitten oikein esimerkiksi sitoa pahantekijä ettei hän voisi tehdä pahaa? Monet isommat noitaryhmät ja Wiccat yleensä sanovat "Ei" sillä siinä puututaan yksilönvapauteen; Pahantekijäkin on ihminen jolla on oikeus päättää tekemisistään vaikkeivät ne edustaisikaan yhteistä hyvää. Loput taas sanovat "On" sillä pahantekijä käyttää/väärinkäyttää oman valinnan oikeutta tuottaakseen kärsimyksiä läheisilleen eikä näin ollen käytä yksilönvapauttaan oikein.
Karmea karma?
Niin, mitenkäs karma? Moni ihminen, oli sitten noita tai uskovainen, näkee Karman Lain yhtenä elämän perustotuuksista, ja noudattavat sitä elämässään sen kummempia ihmettelemättä. Karma on tärkeä osa mm. Hindujen, ja Buddhalaisten ja New Age-liikettä, vaikkei sillä ole mitään tekemistä sen kummemmin noituuden kuin minkään uskontojenkaan kanssa. Karman merkitys nähdään sen noudattajista riippumatta aina samanlaisena, puhtaana perusajatuksena, ja karman lakia noudattavat yleensä ihmiset, jotka eivät lähtöjään halua vahingoittaa ketään, ja jotka uskovat myös sielujen kiertoon, sillä karman laki käsittää sielun eräänlaisena elämän yksikkönä. Koska sielu on kuolematon, Karman lain mukaan tekojemme seuraukset voivat vainota meitä sielun seuraavassa syklissä, eli toisessa elämässä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että maksat itse tekemisistäsi ennemmin tai myöhemmin.
Karman perusajatus nykyihmisten mielissä onkin "Tee hyvää, niin hyviä asioita tapahtuu, tee pahaa, niin pahoja asioita tapahtuu." Tätä sivuaa wanha suomalainen sanonta "Niitä kaloja saa mitä onkii."
Mitä karma sitten on? Karma on eräänlainen, voimakas sieluja sitova yhdysside, vaikka se usein onkin epämiellyttävä. Lähinnä sitä ajatellaan onnettomuuksien ja muiden ikävien sattumusten yhteydessä "olipas sillä huono karma".
Huono käytös ei kuitenkaan välttämättä aiheuta huonoa karmaa, vaan sitä pidetään ennemminkin seurauksena siitä, että estetään toiselta sielulta hänen elämäänsä liittyvien valintojen tekeminen ilman, että siitä on mitenkään etukäteen sovittu. Karmaa syntyy myös kaikenlaisen hylkäämisen tuloksena silloin, kun hylätty osapuoli ei selviä yksin.
Karmaa syntyy myös häirinnästä, joka tarkoittaa sitä, että tahallisesti tunkeudutaan toisen mieleen tai persoonallisuuden alueille manipuloimalla tai riistämällä häneltä ajatuksen vapaus. Tähän kuuluvat mm. kaikki äärimmäisyyksiä hipovat uskonnollisten ryhmien käyttämät käännytysmenetelmät ja aivopesu.
On olemassa myös toinen, hieman harvinaisempi karman muoto, niin sanottu "Filantrooppinen karma", jonka mukaan sielu tekee sydämen hyvyydestään valinnan, jonka perusteella toinen sielu voi kokea elämässään jotain sellaista joka muuten olisi jäänyt kokematta tai olisi ollut mahdotonta kokea; siis eräänlainen epäitsekäs lunastusteko.
Karman mukaan pahantekijän siis voi antaa tehdä pahaa, kenenkään estämättä, sillä hänen pitäisi itse ymmärtää tekojensa seuraukset ja muuttua, tai hän tulee joka tapauksessa saamaan hänelle kuuluvan rangaistuksensa viimeistään seuraavassa elämässä.
Kolminkertaistumisen laki
Vaikkei noidilla sen kummempia sääntökokoelmia olisikaan, monet nykynoidat uskovat wiccojen tavoin kolminkertaistumisen lakiin. Käsitteeseen törmää usein kun haetaan tietoa noituudesta ja eksytään wiccojen pariin. Se lieneekin siis tuttu kaikille enemmän tai vähemmän wiccaan perehtyneille ja se tunnetaan monilla nimillä; Kolminkertaisuuden laki, kolminkertainen laki, jne. (eng. "The Threefold law"). Kyseessä on kuitenkin ennemmin yksi elämän perustotuuksista kuin varsinainen laki. Kolminkertaistumisen laki käsitetään yleensä muodossa "Mitä ikinä teetkin, tulee kolminkertaisena sinulle takaisin niin hyvässä kuin pahassa.", vaikka oikeammin se tarkoittaa vain että:
"Mitä ikinä teetkin, niin magiassa kuin jokapäiväisesä elämässäsi, heijastuu aina lopulta sinuun itseesi takaisin".
Yksinkertaistetusti tämä siis tarkoittaa, että kaikki syyt ja seuraukset liittyvät toisiinsa, kuten luonnon kiertokulussa. Tämä ei siis aina tarkoita, että takaisinpalautuminen tapahtuisi runsaampana, pahempana tai parempana, vaan pelkästään, että se palautuu kyllä. Tiedättehän; "Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää", sanoi jo wanha kansakin. Kolminkertainen Laki on tavallaan sukua edellä mainitulle Karman Laille, tai ainakin sitä voidaan pitää Karman Lain "maagisena versiona". Eli molemmissa sinä itse loppupeleissä maksat teoistasi.
Kolminkertaistuminen muistuttaa, että kun syiden ja seurausten ympyrä lopulta sulkeutuu et voi enää välttyä vastaanottamasta asioita jotka olet päästänyt valloilleen, jotka ovat eläneet omaa elämäänsä ja löytäneet sinut uudelleen alkuperäistä miellyttävämmässä tai epämiellyttävämmässä muodossa. Yleensä siis energia/asiat, joita päästät ulos, kasvavat isommiksi, ja siksi useimmiten tavoittavat sinut lopulta uudelleen.
Kolminkertaistumisen laki on kuitenkin Karman lakia nuorempi, sillä se on kehittynyt ritualistisen noituuden, ja uudempien noitasuuntausten myötä ihmisille, jotka pelehtivät magian kanssa miten lystäävät, eivätkä seuraa mitään uskontoa, johon Karman laki on lähtöjään kiinteästi yhdistetty. Kolminkertaisen lain perimmäisenä tarkoituksena on ollut pitää järjestäytyneet noidat ruodussa ja pönkittää esim. traditionaalisen wiccan tärkeintä sääntöä, joka kieltää käyttämästä magiaa pahaan. Kolminkertaistumisen laissa voikin siksi nähdä paljon samankaltaisuuksia Karman lakiin. Samoin siinä on mielestäni yhtäläisyyksiä myös alkujaan kieli poskessa määriteltyyn Murphyn lakiin; "Jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen", eli kaikki tekosi vaikuttavat sinuun siinä missä muihinkin, mutta sinuun ennen kaikkea. "Älä tee pahoja tekoja, tai tulet todella katumaan sitä myöhemmin"..
Siinä missä Karman laki määrittelee suoraan, että kaikilla pahoissa aikeissa toteutetuilla teoilla on suorat, yhtä ikävät seuraukset alkuperäisen teon toteuttajaan, jättää kolminkertainen laki enemmän tulkinnan varaa samoissa asioissa;
Kolminkertaistuminen siis tavallaan puoltaisi esim. pahantekijän estämistä, sillä hänen uhrinsa ovat viattomia, ja heitä tulisi vain, ainakin jos mahdollista, varjella pahantekijältä. Toisaalta taas sinusta itsestäsi voisi samalla tulla pahantekijä, jos; 1) Näet pahaa tapahtuvan etkä puutu asiaan, tai kohta 2) Estämme pahantekijää toteuttamasta itseään.
Haluammeko sitäpaitsi edes puuttua asiaan jos pahantekijä alkaa kiusata pahantekijäämme? Tuskin. Silloin myhäilemme tyytyväisinä ja pullistelemme oikeudentajusta (Se mulkvisti saa mitä ansaitseekin).
Roviolle!!
Olenko minä siis hyvä vai paha noita? Monet, etenkin uskonnolliset sääntökokoelmat sanovat "Älä tee tuota ja älä tee tuota ettet vahingoita ketään" tai "Tee mitä lystäät kunhan et vahingoita ketään". Esim. Kristityt sanovat "Rakasta lähimmäistäsi" (paitsi jos lähimmäinen edustaa eri uskontoryhmää tai omaa erilaisen maailmankatsomuksen). Sekä: "Tee muille kuin toivoisit itsellesi tehtävän". Se on varmaan ihan hyvä ohje jos sadisti sitä noudattaa. Jos masokisti lukee saman, voivat seuraukset olla ikävähköjä. Puhumattakaan ihmisistä, jotka lukevat kaiken "rivien välistä" jos se edesauttaa heitä pyrkimyksissään.
Vertailun vuoksi, Satanistien ohjekokoelma käsittää ainoastaan yhden ohjeen "Tee mitä tahdot". Vaikken satanisti olekaan, ohje on mielestäni hyvä. Luonnossakin esiintyy sekä hyvää että pahaa, rinta rinnan, joten kuinka voimme oppia elämän tasapainosta mitään jos vaan katsomme maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi ja kieltäydymme tunnustamasta ja katsomasta negatiivisia puolia ympäristöstämme tai itsestämme? En myöskään usko että pahantekemisen välttämisen pitäisi niinkään olla kiinni jostain uskonnollisesta dogmista, kuin omasta harkintakyvystä. Myönnän tosin että se on joillakin ihmisyksilöillä valitettavan olematon.
Vapaana meillä on aina oikeuksia, mutta unohdamme herkästi velvollisuutemme. Tasapainoinen eläminen ei siis anna meille vapautta elää kuin pellossa pellonveräjät auki, vaan asettaa noudattajansa käyttämään omaa harkintakykyään sekä maalaisjärkeään; Voiman kanssa tulee aina vastuu, ja noidan, kuin kenen tahansa ihmisen, tulisi oppia kohtaamaan oma itsesi. Se auttaa harkitsemaan omia tekojasi tuomitsematta silti ketään "väärästä" valinnasta. Olemmehan kaikki ihmisiä, ja ihminen on eläin.
On totta, ettei yksilö voi tuomita ketään, mutta minusta tekee monien silmissä pahan noidan jo se, että olen tämän jälkimmäisen ajatusmallin puolella (lisäksi suvussa on aina osattu rakentaa kivoja, tilavia piparkakkutaloja..) ja kannatan perinnenoitana ennemmin Karman- kuin Kolminkertaistumisen lakia.
Äitini sanoi aina, että noidalla on suuri vastuu. Hyvä ja paha asuvat molemmat niin noidan kuin kristitynkin sydämessä, ja on omista teoistamme kiinni millaisia seurauksia aiheutamme. Onko lieventävä asianhaara sitten hyvässä uskossa toimiminen?
"Oma Löytty, Vieras Varastettu"
Hyvä pitää mielessä, että noituuteen, ja etenkin wanhan linjan noituuteen kuuluu olennaisena osana kaikensorttinen pikku varastelu. Pakko nyt huomauttaa, että en kuitenkaan tarkoita tässä nyt mitään pankkiryöstlä, enkä trullien harjoittamaa ilkivaltaa ja eläimille aiheutettuja vahinkoja. Tarkoitan varastelulla vain no, varastelua. Tiedän, että olen kärkäs älähtämään jos minulta joku ottaa jotain omin lupineen, mutta kukapa ei, jos sinulta viedään jotakin niin räikeästi että huomaat sen? Varastelu on siis kuitenkin osa wanhaa noituutta, sillä siten kaikki voimakkaat taikaesineet hankitaan. Jos kysyt luvan taikaesineiden haalimiseen, niistä tulee sinun omaisuuttasi, eivätkä ne enää toimi taianteoissa samalla tavalla kuin taian mahdollisen kohteen aktuaali omaisuus (luetaan "omaisuus"), eli kaikki, mikä joka on vielä "kiinni" hänessä, joko näennäisesti (irtain omaisuus) tai kirjaimellisesti (esim. kehon karvoitus). Magiassa toisen henkilön omaisuutta on siis eritoten henkilökohtainen materia (kuten hiukset, kynnet..), myös se, josta hän ei ole "virallisesti" luopunut (tyyliin: "Tässä, lahjoitan tämän sinulle"). Muutenkin, voisi sitäpaitsi olla outoa joutua selittämään kysymys "Hei, voisinko saada tuon nenäliinasi, kun et enää käytä sitä?"
Myös kansantaikuudessa näpistellään usein ilman että sitä mitenkään yleisesti paheksutaan. Jos halutaan että ruukkukasvi menestyy, niin pistokas varastetaan emäkasvista. Jos pistokas tai kasvi saadaan lahjaksi, siitä ei pidä kiittää. Jos syylistä halutaan eroon, niitä hierotaan varastettuun lihanpalaseen, tai varastettuun perunaan. Näitä taikoja tekivät myös ihan tavalliset, kunnialliset kristiä pelkäävät veronmaksajat eivätkä palkät noidat ja pakanat.
Saadaksesi taiantekoihisi toisen ihmisen verta, spermaa, hiuksia tai kynnenpätkiä, riittää, että vaan vähän tongit hänen roskistaan, ja nappaat sieltä käytetty laastarin, terveyssiteen, kynnenleikkuujätteet, partakoneenterän, jne, eli en sanoisi että moinen ainakaan valtion rikoslaissa ihan omaisuusrikosten piiriin kuuluu. Magiassa ei punnita k.o. esineen arvoa sen rahallisen-, tai statusarvon perusteella. Noita ei varasta pihastasi polkupyörää, tai kaapistasi untuvapusakkaa (ellei hän sitten ole aktuaali klepto), vaan noidat nyt lähinnä näpistelevät omiin taiantekoihinsa kaikkea huomaamatonta, jota ei kukaan osaa kaivata, tai muuten taika ei ehkä toimi odotetulla tavalla.
Eli vaikka jokainen wanhan linjan noita on taatusti paatunut näpistelijä tavalla tai toisella, se ei tarkoita, ettemmekö silti voisi ilman omantunnontuskia paheksua pankkiryöstäjiä, auto- tai myymälävarkaita, tai niitä niljakkeita jotka näpistävät meiltä asusteita ja sitten käyttävät niitä silmiemme alla muka ominaan. Odottakaas, jos ja kun pääsen tonkimaan teidän roskiksianne ;D
Errare humanum est
-Erehtyminen on inhimillistä. Niinpä. Nämä ovat vaikeita asioita niin maallikoille kuin tuomareillekin. Noituudella aiheutettuja asioita ei vaan juuri tuomioistuimissa punnita, joten laki ei taida olla puolellamme. En kuitenkaan noitana heittäisi ensimmäistä kiveä, kaikkihan me olemme vain ihmisiä.
Olen sitä mieltä että kuka tahansa toimii lopulta parhaiten kuuntelemalla omaa sisintään. Inhimilliset päätöksentekijätkään eivät noudata orjallisesti sääntökokoelmiaan, jos ratkaisu ongelmaan tuntuu moraalisesti väärältä. Joku suurista ajattelijoista sanoi joskus että "Oikeudentaju asuu sydämessä" (vaikkei se ajatteluelin varsinaisesti olekaan). Poikkaushan vahvistaa säännön?
Kaikki tekevät virheitä, tietenkin, emme ole jumalia (jotka todennäköisesti tekevät myös virheitä, ainakin jos ihminen on luotu heidän kuvakseen).
Asioilla on aina kaksi puolta
Palatakseni vielä tuohon klassiseen pahantekijään, ja kuinka hänen suhteensa tulisi menetellä, nousee esiin siis kysymys onko paha pahaa?
-Estetty pahantekijä elelee elämäänsä muttei voi itse määrätä omista teoistaan (eikä vahingonteoistaan?), eikä pääse siis aiheuttamaan haittaa toisille.
-Vapaana kirmaava pahantekijä jatkaa ympäristönsä vahingoittamista, ja näin siis aiheuttaa pahaa koska kukaan ei estä häntä.
Vai onko syy hänen joka ei estänyt häntä? Ehkä pahantekijä kärsii itse eniten teoistaan karman lain mukaan? Helpottaako tieto mahdollisesta karman lain mukaisesta rangaistuksesta ketään jota pahantekijä on satuttanut tässä elämässä? Ja kärsiikö passiivinen sivustaseuraaja Kolminkertaistumisen lain mukaisesta rangaistuksesta koska ei tehnyt mitään?
Voimmeko me ihmisinä ratkoa näin visaisia moraalikysymyksiä? (AAarrrggghhhhh!!)
..Kyllä, minä uskon niin. Suuret filosofit ovat tehneet niin jo tuhansia vuosia, ja sitten toisinajattelijat ovat päästäneet heidät päiviltä tavalla tai toisella.
Ympäri käydään, Yhteen tullaan
Mitä tästä pitäisi sanoa? Elämä ei ole mustavalkoista. Luonto eläimineen ja kasveineen edustaa vastapuoliaan samanaikaisesti. Toimiakseen maailma tarvitsee molempia, niin hyvää kuin pahaakin, sillä mikäli esimerkiksi pahaa ei olisi, kuinka voisimme tunnistaa hyvän? Eikä kukaan voi kulkea kultaista keskitietä vaikuttamatta ei-toivotullakin tavalla kehenkään muuhun.
-Ole inhimillinen ihminen, ole inhimillinen noita. Sinussa piilevät avaimet aina omien asioidesi ratkomiseen, ja osaat varmasti tehdä oikean päätöksen itse elämäsi suuriin kysymyksiin.
Älkää käsittäkö minua väärin, uskon kolminkertaistumisen lakiin, ja minulle se on yksi noituuden perusasioista (kuten Murphyn laki ihmisyyden), mutta pähkäillessämme oikeaa tapaa toimia yhteiseksi hyväksi, voimme mennä lukkoon ja päätyä ajattelemaan itsekkästi. Toimimme usein parhaiten keskittymällä omiin voimavaroihimme, sillä niillähän lopulta on eniten vaikutusta ympäröivään maailmaan, ja tekosi heijastuvat lopulta sinuun itseesi. Ennemmin tai myöhemmin tekosi, niin hyvässä kuin pahassa, punnitaan :)
Mitä sisäinen eläimesi tekisi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti