Ajattelin nyt tässä kertoa yleisesti loitsunpäätösmetodeista joihin itse olen vuosien varrella oppinut. Tapani poikkeavat varmasti esim. rituaalisen magian harjoittajien vastaavista, mutta nämä ovat toimineet itselleni, niin monta luutaa kuin noitaa.
Yleisesti loitsunjälkeisten "hävittäminen" tapahtuu vähän loitsun mukaan. Joskus ne haudataan erikseen mainittuun paikkaan, annetaan vedelle tai ilmalle tai tulelle (esim. poltetaan alttarilla kynttilän liekissä, lue kuitenkin eteenpäin). Useimmissa taianteoissa loitsunjälkeisten hävittäminen on osa loitsua ja hautaamalla tai polttamalla esineen sinetöit juuri tekemäsi taian. Toisaalta loitsunjälkeisten ennenaikainen hävittäminen voi myös kumota loitsusi.
Vuotuisjuhliin ja muihin ritualistisiin tapahtumiin liittyvät loitsuesineet on yleensä hyvä hävittää samalla kun uudet loitsuesineet kerätään, eli seuraavassa vuotuisjuhlassa. Esim. edellisvuoden juhannuskokon tuhkat voi laittaa kokkoon palamaan ja sitten kerätä tuoreet tuhkat uudesta kokosta.
Kun lujitat/uusit energialoitsua tai lemmentaikaasi, hävitä sen jälkeen edelliseen loitsuusi liittyvät jälkeiset ja ota loitsuntähteet uudesta loitsusta talteen samoin kuin edellisellä kerralla.
Hävitystapoja:
-Polttaminen. Tämä on kenties tunnetuin loitsun sinetöimiskeino, vaikkei sen olekaan aina tarkoitus olla päätös/lopetus taiallesi. Polttamalla joko omistat jotain tulen elementille, sinetöit loitsun, tai vain muutat loitsuesineen sinetöimistä edeltävään muotoon. Yleensä siis esineiden polttamista sisältävät loitsut sinetöidään antamalla poltetun loitsuesineen tuhkat joko maalle, vedelle tai tuulelle (lue eteenpäin), tai, loitsusta riippuen sirotellaan ne esim. loitsun kohteen asuntoon tai kulkureitille.
Myös uhrilahjat voidaan polttaa, vähän rituaalista riippuen, ja niiden tuhkat voidaan antaa eteenpäin elementille, joka sopii jumaluudellesi. Jos työskentelet ulkosalla, loitsun sinetöinti- tai uhrilahjojen tai tuhkat voidaan myös jättää niille sijoilleen, luonnonvoimien hävitettäväksi. Muista kuitenkin valella loitsunuotiosi vedellä ennen paikalta poistumista, etteivät polttamasi jäännökset jää vahingossakaan kytemään..
-Maahan hautaaminen. Maahan hautaaminen on taianteosta riippuen joko suojeleva, ja parantava, tai näivettävä ja kiroava loitsunsinetöimiskeino. Maahan haudataan yleensä joko aktuaali loitsuesine tai sen tuhkat. Hautaamalla jotain maahan, taiastasi/rituaalista riippuen, joko omistat haudattavan maan elementille tai Luontoäidille, tai altistat sen (ja taian kohteen) luonnon lahoamisprosessille. Lahotuskirouksissa esineet siis haudataan yleensä kokonaisina tai osina, ei kuitenkaan tuhkina. Mikäli tarkoituksesi on haudata uhrilahja, hautaa se uhripuun juurelle, tms. pyhään paikkaan. Jos haluat suojella tai parantaa, valitse hautapaikaksi terve ja hedelmällinen maa, kuten pelto tai metsä (metsän voi myös valita sen puiden perusteella loitsuun sopivaksi). Jos taas haluat kirota tai karkottaa, valitse hautausmaa, maho jätemaa, tai maaperä, jossa esine lahoaa nopeasti (mm.kosteikot ovat hyviä tähän).
Usein myös suojelevat amuletit, etenkin Hoodoon piirissä, on haudattu maahan, yleensä oven tai portin viereen, jossa ne ovat lähellä suojeltavaa kohdetta.
-Puristuspaikkaan piilottaminen. Tämä voi kuulostaa hauskalta, mutta liittyy kirouksiin ja pahoihin taikoihin. Puristuspaikat liittyvät myös vahvasti maahan. Wanhaan tyyliin, kun haluttiin, muutaman esimerkin mainitakseni, vaikka näivettää, sairastuttaa, tai tehdä ihminen hulluksi, meni loitsija metsään, ja etsi sieltä jonkin puristuksissa olevan paikan. Tällainen on esim. kohta jossa kaksi puuta kasvaa kiinni toisissaan, tai puu kasvaa aivan kiven kyljessä kiinni. Myös kahden kiven väli oli käyttökelpoinen, mutta sen piti olla luonnostaan ahdas, kiviä siirtämällä ei puristuspaikkaa saanut tehdä. Kaatuneet puut ja kannot muodostivat myös hyviä puristuspaikkoja, mutta voimallisimpia olivat elävien puiden muodostamat puristukset.
Tällaisen puristuspaikan, no, puristuksiin loitsuesine sitten jätettiin. Loitsuesine saattoi taiasta riippuen olla pilattu, sotkettu, käristetty, tai poltettukin, mutta varsinaisia tuhkia ei puristuspaikkoihin juuri viety. Loitsu oli yleensä purettavissa jos taikaesineen sai puristuksista takaisin, ja poltti esineen. Usein kuitenkin tarvittiin vastaloitsuja.
-Veteen heittäminen. Veteen heittäminen/antaminen loitsun sinetöimiseksi on sekä tapa omistaa jotain veden elementille, että parantaa, tai kylmentää tai karkottaa, tai tehdä joku hulluksi. Parasta kaikenlaisiin kirouksiin ja karkotuksiin on virtaava vesi. Myös parannusloitsut vahvistuvat virtaavasta vedestä (vesi kuljettaa vaivan pois), ellei ole tarkoitus vaikkapa näivettää kiusa esim. lammen pohjamudissa.
Uhrilahjat on annettu vedelle perinteisesti joko pienissä paperi- tai kaarnaveneissä, tai ne on tuhkattu ja siroteltu veteen. Uhrit annetaan yleensä isoihin vesiin, kuten lammille, järville ja merelle. Loitsuesineet taas yleensä annetaan kokonaisina virtaavaan veteen, ellei toisin mainita (esim. meri on ikisuosikki lemmenloitsijoiden keskuudessa, sillä sitä pidetään roomalaisen rakkaudenjumalatar Venuksen, syntypaikkana). Virran vietäväksi on annettu symbolisesti niin tauteja, kelvottomia kosijoita kuin kilpailijoitakin. Mikäli tarkoituksesi on pilata, kylmentää tai kirota, myös wc-pönttö on tarkoitukseen sopivan virtaavan veden lähde.
-Tuuleen/ilmaan antaminen. Tuulelle annetaan yleensä sinetöityjen loitsujen esineistön tuhkat, vaikka myös kevyitä loitsuesineitä, kuten höyhenet, paperinpalat, lehdet, on lähetetty tuulen vietäväksi. Tapa on suosittu etenkin lemmentaikojien ja huolten karkottajien piireissä. Antamalla jotain tuuleen joko omistat sen ilman elementille, tai heität jotain menemään. Virtaavan veden jälkeen paras karkoituksen sinetöijä on siis tuuli. Ulkosalla tuulelle annetaan yleensä myös loitsusanat ja rukoukset, vaikkeivat ne olekaan käsinkosketeltavia välineitä.
Kynttilät ja suitsukkeet:
Jos käytät loitsuun/taikaan kynttilää tai suitsuketta, anna niiden palaa taian sinetöimiseksi loppuun kaikessa rauhassa. Mikäli kyse on perus-alttarikynttilöistä, sammuta ne rituaalin mukaan ja laita taas palamaan normaalisti seuraavalla kerralla kun tarvitset alttaria työskentelyyn. Alttarisuitsukkeet taas saavat aina palaa rauhassa loppuun. Suitsukkeentuhkat voi heittää bioroskikseen tai tuuleen, ja suitsukkeen tikut roskiin.
Alttarikynttilöiden loppuunpalaneet pätkät voi säästää, ja niistä voi valaa uusia alttarikynttilöitä. Mikäli et halua kierrättää kynttilöitäsi, voit maadoittaa/energiapuhdistaa ne, ja hävittää normaalisti kotitalousjätteen mukana.
Rituaalikynttilöiden loppuunpalaneet pätkät voidaan loitsun luonteesta riippuen joko haudata maahan tai antaa veden vietäviksi.
Kynttilöiden liinalle vuotaneet talit voi heittää roskikseen, ja liinan voi puhdistaa steariinista parhaaksi katsomallasi tavalla. Muista kuitenkin, että valuneeseen kynttilään voi myös kätkeytyä ennustus.
Rituaalikynttilän liekkiä myös usein käytetään loitsuesineen polttamiseksi. Tämä on hyvä keino eikä mitenkään "häpäise kynttilää", kunhan käytät vain k.o. loitsuun tarkoittamaasi kynttilää.
Joskus, taianteosta riippuen, kynttilä kuuluu sammuttaa. Tällaiset "vajaat kynttilät" voidaan aikeista riippuen joko haudata maahan tai heittää veteen. Toisaalta, jos aiot uusia saman loitsun vahvistaaksesi sitä, kannattaa vanha kynttilä ehdottomasti säästää, sillä voit sen avulla aina tarvittaessa lujittaa loitsuasi niin kauan kuin kynttilässä riittää poltettavaa.
Alttarivälineet ja Vakituiset Loitsuesineet:
Vaikka sinulla olisi vakituinen, kiinteä alttari, sinulla varmasti on jokin säilytyspaikka (esim. alttariarkku tai -kaappi) välineillesi, jotteivät ne loju päiväkaudet pöydällä keräämässä pölyä? Mikäli vastasit kieltävästi, kannattaa jokin laatikko tai pikkukaappi hankkia.
Mikäli alttarivälineet tai muut tavarat likaantuivat taianteon aikana, voit toki pestä ne. Muuten pelkkä energia/suolapuhdistus riittää poistamaan turhat energiarippeet välineistä. Loitsua "ylläpitävät" esineet voi pitää esillä tarvitun ajan, jonka jälkeen ne maadoitetaan ja puhdistetaan, ja laitetaan talteen odottamaan uutta käyttöä.
Voit korjata esim. isommat alttarivälineet talteen, loitsukynttilän vielä palaessa, tai odottaa kynttilän sammumista.
Mikäli taas aiot korvata jonkin vakituisista rituaalivälineistäsi jollakin itsellesi paremmin sopivalla, mitä vanhalle esineelle tehdään? No se tietenkin maadoitetaan ja energiapuhdistetaan huolellisesti. Jos esine on yhä käyttökelpoinen, voit valjastaa sen kotonasi uusiokäyttöön, esim. monista maljoista saa vaikka maljakon tai kipon pikkutavaroille. Mikäli haluat pitää vakituisesta käytöstä poistamasi esineen yhä rituaalikäytössä, vie se vaikka kesämökille loitsuarsenaaliksi, niin kaikkea ei tarvitse roudata kaupungista mukana.
Mikäli et halua enää pitää käytöstä poistettuja rituaaliesineitä kotonasi, voit esim. viedä ne kirpputorille, tai suorittaa vaihtareita noitakavereiden kanssa mielenkiintoisesta taikaroippeesta. Mikäli toinen noita valitsee vanhan rituaalivälineesi, hän kyllä osaa tarvittaessa ladata ja puhdistaa sen itselleen sopivaksi.
Mikäli alttaritarvike tai vakituinen loitsuesine särkyy, voit korjata sen jos se on korjattavissa. Esine kannattaa ladata uudelleen korjauksen jälkeen. Muussa tapauksessa maadoita siitä turhat energiat pois ja hävitä esine sopivalla tavalla. Esim. puu- tai paperiosat voidaan polttaa vaikka saunan uunissa, ja lasi ja metalli menevät tietenkin kierrätykseen. Käyttökelpoiset osat voit kierrättää kotonasi parhaaksi katsomallasi tavalla tai heittää menemään ja kierrättää oikeaoppisesti.
Paperit ja Kankaat:
Monissa taioissa paperille tai kankaalle kirjoitetaan, tai niitä käytetään kääreenä loitsuesineelle. Kirjoituspohjat yleensä poltetaan tai haudataan maahan loitsun mukaan, joten niistä ei sen kummemmin tarvitse huolehtia. Mikäli hautaat jotain kankaista, kannattaa suosia luonnonkuituja, jotka maatuvat luonnollisesti.
Poltettujen peperi- tai kangasobjektien tuhkat voi sirotella, vähän tarkoituksen mukaan, veteen, tuuleen tai maahan, ellei taianteko erikseen vaadi muunlaista käsittelyä.
Käärityn loitsuesineen kääre yleensä pidetään paikoillaan vielä taianteon jälkeenkin, ja loitsun sinetöimiseksi loitsunyyttiä pidetään joko mukana tai kotona hyvässä jemmassa. Kun haluat kumota loitsusi polta loitsuesine tai -nyytti tai hautaa se maahan jossa se lahoaa.
Amuletit:
Onnea ja muuta sellaista hyvää tuottavat amuletit poistetaan yleensä käytöstä vain unohtamalla ne. Kun et käytä amulettia, se ei enää vaikuta sinuun. Voit myös antaa onnenkalun eteenpäin.
Jos amuletti on voimakas, voit puhdistaa sen energioista, ja hävittää joko polttamalla tai hautaamalla sen maahan.
Huonon onnen amuletit kannattaa puhdistaa, mieluiten suolalla, polttaa, ja sirotella jäänteet virtaavaan veteen tai haudata maahan.
Syötävät ja Juotavat:
Mikäli käytit rituaalissasi/taianteossasi ruokaa tai juomaa, kuuluu se yleensä haudata/kaataa maan poveen taianteon jälkeen, etenkin, jos ruoka oli tarkoitettu uhriksi henkiolennoille tai jumaluuksille.
Jos ruoka tai juoma oli osa itsellesi tekemääsi loitsua, (latasitko keksit ehkä parantavalla energialla?), voit hyvin loitsun sinetöinnin päätteeksi syödä ne itse, tai tarjota sairastavalle ystävällesi, ellei erikseen mainita.
Mikäli käytit ruokaa koristeena (esim. hedelmiä), voit jälkikäteen maadoittaa ne, laittaa takaisin kulhoon ja syödä omaan tahtiin. Jos teillä on myöhemmin miitti oman piirinne kanssa, jossa esim. toistatte rituaalin, voit vaikka leipoa alttarihedelmistäsi jotain tarjottavaa noitaporukallenne. Mikäli loitsusi keskittyi kodin puhdistukseen tai energian tasapainotukseen (tms.), voi koristeomenasta tai -appelsiinista myös askarrella karkottavan tuoksupallon (sopii etenkin talvipäivään) tökkimällä sen kylkeen mausteneilikoita ja ripustamalla sen keskeiseen paikkaan (esim. alttaripaikan ylle). Kun hedelmä kuivaa eikä enää tuoksu, voit joko haudata sen maahan tai hävittää biojätteessä.
On toki kohteliasta viedä koristelustakin hedelmä tai pari esim. metsänhelmaan tarjolle. Omenat voi myös paloitella esim. lintulaudalle.
Luonnonesineet ja muut orgaaniset ainekset:
Jos käytit luonnonesineitä koristeena alttarillasi, on toki kohteliasta viedä ne takaisin luontoon taianteon jälkeen.
Mikäli luonnonesine (kivi/oksa/luu) on itse loitsuesine, sitä säilytetään kunnes loitsu toimii. Sen jälkeen voit maadoittaa esineen turvallisesti, ja viedä sen takaisin luontoon.
Loitsuissa käytetyt ihmisenosat, kuten hiukset tai kynnet, käsitellään yleensä loppuun vähän taiasta riippuen; Lemmenloitsuissa ne usein poltetaan tai kiedotaan kankaaseen, kirouksissa ne usein heitetään veteen, haudataan maahan, tai jemmataan puristuspaikkaan. Jos käytit ihmisenosia viitataksesi henkilöon jolle taika tehdään, kannattaa loitsunjälkeiset pitää tallessa kunnes taika toimii. Puhdista tämän jälkeen osat suolalla ja polta ne, niin nostat taikasi. Mikäli kyseessä on vaikka parannusloitsu, jota et uskalla kumota, voit heittää hiukset tai kynnenpalat normaalisti roskiin, tai luontoon. Voit myös tallettaa ne loitsupussiin, jonka annat amuletiksi niiden omistajalle.
*Perinteisesti taiantekoihin ei muutenkaan käytetä mitään luonnolle vaarallisia aineita, ongelmajätteitä tai keinotekoisia materiaaleja. Jos kuitenkin joudut hautaamaan jotain epäorgaanista, kuten noitapullon, nosta se ylös kun olet muuttamassa ja hautaa uudessa kotipaikassasi uudelleen. Näin samalla vahvistat vanhan loitsun tehoa.
Mikäli epäorgaaninen esine on loitsuesine, kuten vaikka loitsittavalle henkilölle kuulunut kenkä tai hiussolki, kaiva se esiin kätköpaikastaan kun loitsun kohde ei enää kiinnosta sinua, tai kun sinulle on sama kumoutuuko loitsusi vai ei. Näin käy usein nuoruuden huumassa asetetuille lemmenloitsuille tai vihastuksen kourissa asetetuille kirouksille. Kun loitsu on nostettu, maadoita esine ja hävitä se oikeaoppisesti kierrättämällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti