maanantai 9. kesäkuuta 2014

Noidan Arkisia Ajatuksia

Minulta on joskus kysytty noudatanko Redeä? Vastaus on yksinkertaisesti "En".

Rede on useimmille tuttu, pääsääntöisesti uuspakanallisiin luonnonuskontoihin, tai muuten ritualistiseen magiaan suuntautuneiden ihmisten noudattama sääntö/ohjekokoelma, joka tunnetaan myös Noidan-, tai Wiccan reden nimellä. Noidan redestäkin puhutaan juuri ritualistisen magian piireissä, vaikkei sillä ole mitään tekemistä wanhan linjan noituuden kanssa.
Kuitenkin noitanoviisi, tietoa noituudesta etsiessään törmää yleensä juuri Wiccan teksteihin ja kokoelmiin, joten aihe lienee tarpeeksi tuttu ja käytän sitä rinnasteena. Aluksi muistuttaisinkin, että Wicca on uskonto, eikä jokainen noita välttämättä ole wicca, eikä jokainen wicca noita. Uskontona Wiccoillakin on taustallaan monenlaisia periaatteita, ohjeita ja rituaaleja, joista nykyään tunnetuin lienee redekohta "Kun et vahingoita, tee mitä tahdot." Tätä muistuttaa esim. kristittyjen kymmentä käskyä, joissa viides, "Älä tapa" lienee lähinnä edellistä.
Tarvitseeko noita sitten samalla tavoin pelisääntöjä? Redeä? Onko yksityisille tai perinnenoidille omat ohjenuorat vai ihan muut säännöt?

Rede itsessään voi kuulostaa monista viralliselta ja sitovalta. Sanomalla noin kuulostan varmaan anarkistilta, mutta koska en noitana ole kokenut tarvetta sitoa itseäni mihinkään vallitsevaan uskonnolliseen suuntaukseen, lahkoon, tai piiriin, en myöskään ole velvoittautunut niiden kaavoihin ja asetuksiin joiden mukaan eläisin päivittäin varoen tekemästä virheitä.
Vertailun vuoksi, esim. valtioiden omakohtaiset lait ovat tarpeellisia miljoonapäisissä yhteisöissä, maissa ja kaupungeissa, sillä ihminen on oikullinen ja arvaamaton, puhumattakaan että olemme itsepäisiä. "Pienempien" ryhmien, kuten kerhojen, kiltojen, järjestöjen, ja vaikka sitten uskonnollisten liikkeiden säännöt, dogmit, asetukset sun muut, on laadittu samalla periaatteella kuin valtion lait; Yhteisönsä jäseniä silmälläpitäen, jotta ryhmänsisäinen järjestys säilyisi. Tällaisten ryhmien sääntökokoelmissa onkin paljon samankaltaisuuksia, mutta erojakin toki löytyy. Esimerkiksi eri noitapiireillä voi olla myös omia, piirinsisäisiä sääntöjä, mutta se ei tee noituudesta uskontoa.

Minulla on toki omia elämänohjeitani, kuten varmasti monella teistä, ja ajattelin, että voisin jakaa niitä kanssanne. En tee tätä siksi että odottaisin teidän alkavan tehdä tavallani, sillä kyseessä EI OLE yleispätevä säännöstö ihan joka iikalle.
Elämänohjeeni eivät myös edelleenkään ole minkään uskonnonsisäisiä. Toivon vain että voitte kokea olevanne onnistuneita noitina vaikkette kokisikaan kaikkialla mainostettua Wiccan redeä omaksenne ja mietitte miksi (virallisen lainsäädännön ulkopuolisia) säännöstöjä pitäisi noudattaa tai mitä seuraisi jos ette noudata. Sitäpaitsi, tuskin kaikki ihmisetkään noudattavat esim. kaikkia uskontonsa sisäisiä sääntöjään, nou hätä..
Tässä siis Kotonoidan 5+1 elämänohjetta, joita pyrin noudattamaan jokapäiväisessä elämässäni:

1) Ei saa olla pienille paha.
-Tämän opin isältäni, ja koen sen ehkä tärkeimmäksi ohjeeksi elämässäni noitana. Maailmassa on paljon erilaisia olentoja, ja jokaisella on oikeus elää ja olla rauhassa. Niin ihmisillä kuin eläimillä. Jos vaikka tietä ylittävä kastemato ei häiritse sinun elämääsi, miksi liiskaisit sen? Olennon maallisen majan koko tai vaikka henkinen kapasiteetti ei ole suoraan verrannollinen olennon oikeuteen elää. Tapan kyllä hyttysiä kesällä, mutta nehän suorastaan kerjäävät sitä ;)

2) Kunnioita luontoa.
-Tarvitseeko edes selittää? Olemme kaikki lähtöisin luonnosta, joten olemme sille vain elämämme velkaa. Puhtaassa ympäristössä voimme paremmin kuin kaatopaikalla. Eikä tarvitse olla mikään viherpiipertäjä-hippi elääkseen edes vähän ekologisemmin. Jos roskista ei ole lähistöllä, laita ne karkkipaperit taskuun tai laukkuusi sen sijaan että kylväisit niitä ympäristöön, ja sammuta valot niistä huoneista joissa et ole.

3) Talo elää tavallaan ja vieraat sen mukana
-Tämän opin äidiltäni. Koti ja kotirauha on jokaiselle, ja etenkin jokaiselle noidalle, pyhä. Kunnioittamalla toisen kotia ja sen sääntöjä osoitat parhaiten kunnioitusta sen asukkaille. Elintapoja on monenlaisia, mutta miksi sikailisit toisen kotona jos hän ei sikaile sinun luonasi? Älä arvostele toisen kotia vaikka se olisi mielestäsi huonompi kuin sinun. Älä rohmua jääkaappia ilman lupaa, tai nuuski toisten kaappeja. Jätä kengät eteiseen, käytä lasinalusta pyydettäessä ja laita roskasi roskikseen, ja esim. banaaninkuoresi biopussiin mukisematta, jos se kerran on talossa tapana. On kohteliasta käydä kylässä, mutta älä "jää asumaan" ellei asiasta ole etukäteen isäntäväen kanssa sovittu. Muista, että isäntäväki ansaitsee kotonaan niin ruoka-, ja iltarauhansa. Ihmiset ovat erilaisia ja heillä on erilaisia tapoja, ja kirouksiltakin vältyt parhaiten hyväksymällä sen.
*Rikollinen toiminta ja -tavat tietysti erikseen, eikä esim. selvää eläinräkkäystä yms. valtion lailla kiellettyä koskaan pitäisi toisen kotonakaan katsoa läpi sormien ja hyväksyä vain "talon tapoina".

4) Ole rehellinen itsellesi.
-Tämä ohje voi ihmisestä riippuen tuntua olevan ristiriidassa aiemmin esittämieni ohjeiden kanssa, mutta on tärkeydessään ensimmäisen veroinen. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa vain että älä suotta teeskentele miellyttääksesi muita, äläkä toimi vastentahtoisesti tai elä elämääsi vastoin periaatteitasi vain koska joku muu kertoo sinulle sen olevan oikein tai väärin, tai yrittää uhkailla tai pakottaa sinut toimimaan itseäsi vastaan. Olemme kaikki yksilöitä, ja jokaisella meistä pitää olla oikeus päättää itse esim. pukeutumisestaan, seksuaalisesta suuntautumisestaan, uskonnostaan, ruokavaliostaan ja elämäntyylistään yleensä.

5) Ajattele.
-Tietämättömyys ei tarkoita tyhmyyttä. Tyhmyyttä on pysytellä tietämättömänä. Muista siis se maalaisjärki. Älä odota valmista, äläkä anna omaa elämääsi minkään tai kenenkään toisen haltuun, sillä maailma ei kysy mitä sinä haluat, vaan se kysyy, mitä sinä osaat. Opettele, tee, ota selvää, sisäistä ja viisastu.
Mikäli se sormi kuitenkin menee suuhun, viimeiseksi, vaan en vähäisemmäksi, siteeraan siis Karjalan-mummiani:

"Kaik lutviutuup."

Varsinaiset sääntökokoelmat, redet, dogmit ja sen sellaiset on siis tarkoitettu isommille ryhmille. Tarpeeksi iso maaginen, tai uskonnollinen, ryhmä tarvitsee tottakai, sääntöjä, etenkin, jos he harjoittavat rituaalejaan ryhmissä. Niin he voivat tasapuolisesti käyttää magiaansa/energiaansa, tms. Eli, kun kaikki ryhmän jäsenet rukoilevat samoja olentoja samoina päivinä, käyttävät rituaaleissa samoja perustarvikkeita samojen kaavojen mukaan ja niin edelleen, ryhmän tasapaino säilyy ja maaginen energia jakautuu tasan kaikkien ryhmän jäsenten käytettäväksi. Magiassa itsessään on toki omat kirjoittamattomat sääntönsä joita me noidat pidämme itsestään selvinä, mutta täytyykö meidän kaikkien lisäksi kierrättää, syödä lähiruokaa, luopua kosmetiikasta, rentoutua tuoksukynttilän valossa ja omistaa 13 mustaa kissaa ollaksemme katu-uskottavia ja julkisesti hyväksyttyjä noitia tai ihmisiä?

Ei tietenkään. Ihmisiähän tässä ollaan ja erehtyminen on inhimillistä. Tämä ei tarkoita että yksityinenkään noita voisi melskata kuin pellossa veräjät auki, sillä maaginen energia voi olla varsinkin aloittelijalle oikukasta, ja liika itsekkyys yleensä tuppaa kostautumaan, sillä kaikki tekomme heijastuvat lopulta meihin itseemme, ennemmin tai myöhemmin. Noidan moraali onkin noidan korvien välissä kuten muillakin ihmisillä, ja meillä on yksilöinä erilaisia uskomuksia ja tapoja, joten yhdelle sopivat säännöt voivat tuntua toisesta ahdistavilta tai rajoittavilta. Joskus vika on siinä jukuripäässä, joskus turhan sitovissa säännöissä. On siis eri asia kieltää esim. tappaminen, kuin vaikkapa.. öö.. kieltää kotikaupungin ulkopuolelta ostettujen suitsukkeiden polttaminen Torstaisin ;)

Enpä minä tähän muuta keksi. Äläkä stressaa vaikka tekisitkin väliin niitä surullisenkuuluisia virheitä. Ota pikemminkin niistä opiksesi, ja muista se maalaisjärki. Vastoinkäymisten ei ole pakko lannistaa, vaan ne voivat, ja niiden tulisikin, kasvattaa meitä ihmisinä. Mikään sääntökokoelma (virallisen valtion lain ulkopuolella) ei ole ehdoton, vaan kysymys on pikemminkin ohjenuorista. Jokaisella yksilöllä lienee omat elämänohjeensa ja mantransa, joiden noudattaminen pitää meidät inhimillisinä ihmisinä. Jokaiselta se ei valitettavasti onnistu, ja maailmaan mahtuu myös mistään mitään piittaamaattomia kusipäitä. Moraali on lopuksi omassa itsessäsi, jos on..

Muokkista: Vastaanottamani palautteen vuoksi muutin tuon kappalejärjestyksen ymmärrettävämpään muotoon. Kannattaa myös oikeasti klikata niitä linkkejä..

Ei kommentteja: