tiistai 14. helmikuuta 2012

Vanhat Merkkipäivät

Jouko Hautalan toimittama, Suomen Kirjallisuuden Seuran kokoama teos tarjoaa kattavan annoksen wanhoja suomalaisia merkkipäiviä vuoden varrelta. Kirja on jaoteltu kuukausiin, ja merkkipäiviä käsitellään ajastajan mukaisessa järjestyksessä.
Merkkipäivätieto on kerätty wanhan kansan suusta ympäri Suomea, ja joukkoon mahtuu niin lyhyitä sananparsia, kuin pidempiä juhlakuvauksiakin.

(Kuvassa seitsemäs painos vuodelta 2000)

"Ennen on ollut sellainen tapa, että ovat helluntaita vasten laittaneet kellon lehmän kaulaan."
-Kittilä-

Wanhoihin juhliin, niiden odotukseen, valmisteluun ja viettoon on mahtunut monenlaisia töitä, rutiineja ja velvollisuuksia. Juhlista vaiheineen kerrotaankin todella kattavasti, muistaen kuinka talo eli luonnon kierron kanssa käsi kädessä. Tiedettiin milloin nauriit piti istuttaa, halot hakata ja heinät niittää. Mahtuu vuodenkiertoon monenlaisia taikojakin; Kirja kertoo mm. miksi tunkiolla juoksenneltiin, saappaat rasvattiin, ohdakkeet istutettiin pellolle ylösalaisin ja akat söivät puuronsa eläinsuojassa..

"Jos juhannusyönä nukkuu, niin sitten nukkuu koko kesän."
-Kauhava-

On hyvä muistaa, että valtaosa kalenterin vuotuisjuhlista, niin ennen kuin tänäänkin, perustuvat kirkon asettamiin kristillisten pyhimysten sun muihin kirkon mytologian hahmoihin pohjautuvien henkilöiden päiviin, monia nimipäiviä myöden. Kirkkoa vanhemmat juhlat puolestaan poistettiin kalenterista tai ristittiin uudelleen. Kirkon vuoksi Raamatun tapahtumat siis vilahtelevat myös wanhasuomen perinteistä kertovassa kirjassa. Mariasta, Johannes kastajasta tai Jeesus-lapsesta huolimatta teosta on kuitenkin helppo lukea suomenuskovaisena tai pakanana, sillä wanhoilta ajoilta on säilynyt myös neutraalia juhlatietoa.
Koska suurimmat juhlat sulautuivat näin uusiin pienempien unohtuessa, on monista, wanhoista juhlamerkinnöistä löydettävissä yhtäläisyyksiä uudempien juhlien kohdalla. Esimerkiksi Tiernapojat eivät alkujaan juuri joulunaikaan vaellelleet, ja nykyinen joululeipä on lainattu suoraan Kekristä juhlan itsensä kadotessa.

"Tuomaanpäivän ja joulun välissä eo saa ottaa yhtään lastua puusta, että lehmät pysyisivät tervajalkaisina."
-Alavus-

Kirjan lopusta löytyy myös tietoa viikonpäiviin ja kuun vaiheisiin liitetyistä uskomuksista ja tavoista. 478 sivua. Teoksen kuvituksesta vastaa Erkki Tuomi (Myytillisiä Tarinoita ). Kuvitus on mustavalkoinen.

+Perinneteokseen mustavalkokuvitus sopii mainiosti.
+Uusissa painoksissa säilytetty alkuperäiskuvitus.
+Mainio teos kenellekään kansanperinteestä kiinnostuneelle.
+Itsekin opin tästä uutta.

-Moni merkintä alkuperäismurteella, joten asioiden sisäistäminen voi hieman tuottaa päänvaivaa tottumattomammalle lukijalle.
-Useimmat kirjassa esitellyt wanhat merkkipäivät voivat olla nuorille lukijoille tuiki tuntemattomia.

Ei kommentteja: