tiistai 15. marraskuuta 2011

Hyvät, Pahat ja Jumalat

Kaikkea sitä tuleekin mietiskeltyä kun illat pimenevät, ystävät pohtivat syntyjä syviä ja jääpalat hikoilevat ginitonicissa Rob Zombien laulaessa Feed the Gods. Jonkin verran olen löpissyt täällä aikaisemminkin erilaisten otusten luonteesta, joten jumalina pitämämme olennot eivät liene poikkeus. Kuitenkin, siltä varalta että blogilleni eksyy taas joku kiihkoilija etsimään sopivia porsaanreikiä väittelyynsä, lienee parasta täsmentää, että tarkoitukseni EI OLE olla millään tavalla provosoiva, eikä tämän ole tarkoitus olla uskonnollinen postaus (vaikka sana "usko" voikin vilahtaa tekstissä), saati että tarkoitukseni olisi julistaa tai yrittää todistella tässä mitään. Haluan vain pukea puustaimiin villiä tajunnanvirtaa viikonlopulta. Tällaisina minä näen jumalat ja jumalina pidetyt olennot:

Circle of Life..

Perusenergia siis kiertää kaikessa elollisessa, kasveissa, kivissä ja ihmisissä, myös ylimaallisissa olennoissa, kuten henki- ja jumalolennoissa. Kuten kirjoitin Ikuinen-Uni -tekstissäni sielujen kierrosta, olen valmis uskomaan että sielun lailla jumalolento siinä missä henkikin olisi energian ilmentymä, vain energian vahvuus vaihtelee.
Jumalolentoja on mielestäni erilaisia; Pieniä ja suurempia, ja usein pienemmät näistä olennoista (esim.haltijat ja kummitukset) tulevat parhaiten juttuun ihmisten kanssa, sillä he ovat energisesti lähempänä, ja usein myös inhimillisempiä kuin suuremmassa mittakaavassa käsitettävät olennot (jumalat ja luonnonhenget) jotka lilluvat ympärillämme kaukaisuudessa universaalissa eteerissään. Kyse on siis eteerisistä olennoista jotka ovat hyvin moniselitteisiä. Yhdellä jumalalla voi olla monta aspektia (=ilmentymä, esiintymismuoto), etenkin, mitä suuremmalla alueella ja useimmissa asioissa jumalolennon katsotaan voivan vaikuttavan. Esim. Hindujen jumalat, tai wiccalaisten jumalatar/jumala; Kaksi eri puolta samasta lähteestä jotka täydentävät toisiaan. Voidaan kuvitella vaikka kolikkoa, jolla on kaksi puolta, kruuna ja klaava, tai vaikka arpanoppaa, jolla on kuusi sivua. Molemmat ovat kokonaisuuksia, jotka ovat toimimattomia jos joku puoli puuttuu. Jokainen aspekti käsittää osansa energiasta suuremman kokonaisuuden hyväksi, ja tasapaino säilyy ilman suurempia enerergiakertymiä. Lisäksi ihmisen on helpompi käsitellä kutakin pienempää osaa kokonaisuudesta kerrallaan.

Kokonaisuus on monimutkainen laajuutensa vuoksi. Voisimme myös ajatella että kolikko ja noppa ovat molemmat pieniä, jokapäiväisiä esineitä, jotka mahtuvat hyvin vaikka lipastonlaatikkoon. Edustaako laatikko sitten meidän maailmaamme, meidän universumiamme, vai mikä lipasto on moisessa yhtälössä? Onko lipasto lipastoksi iso senkki vai pieni liinavaatekaappi? Mitä lipaston ulkopuolella on? Mietipäs eteenpäin.. Hyvä. Tällä ajatusketjulla päästään käsittelemään niin suuria asioita, ettei käsityskykymme riitä moisiin, mutta voimme ymmärtää ettei energia pääty koskaan, vaan kertautuu ja kiertää koko ajan, rajattomasti.
Vertailun vuoksi mainittakoon, että esimerkiksi noitien käyttämä energiaosa on pieni hippunen kokolipastoon verrattuna. Sama pätee myös näihin "noppajumaliin".

Jumalten Ruokaa

Luulisin, että yliluonnollisina olentoina jumalat tarvitsevat koossapysyäkseen energiaa siinä missä ihminen elintarvikkeita. Isommat enemmän ja pienemmät vähemmän. Kun puhuin energiakertymistä, ajatellaanpa jos joku eteeriolento sortuisi mässäilemään? Koska ihmisillä ja jumalilla on monenlaisia yhteisiä piirteitä myös jumalat voivat olla ahneita pirulaisia.

Kuten joka noita tietää, ihmisen sisällä on valtavasti energiaa; Energiakertymä, joka tunnetaan parhaiten nimellä sielu. Kun keho kuolee, tuo energia pääsee virtaamaan vapauteen, ja etsimään uutta kotia.
Tarkoitan, että koska energia virtaa koko ajan ja kaikessa, sitä virtaa myös ulos siinä missä sitä virtaa sisään. Mitä enemmän energiaa onnistutaan keräämään yhteen paikkaan, se tietenkin vähenee hitaammin ja energian itsenäinen käyttövara olisi suurempi. Näin energiaolennot kasvavat.
Niin, mikäli jumalat ovat suuria energiakertymiä äärettömässä universumissa, olisi ihmisen sielu niiden rinnalla yhtä tyhjän kanssa, hiekanjyvä rannalla suunnattoman valtameren äärellä. Tuskin niin suuret ja mahtavat jumalat piittaisivat ihmisen kaltaisesta mitättömyydestä tippaakaan. Ehkä ne hankkivat elämänenergiansa muista, meille ihmisille tuntemattomista lähteistä.
Kiinnostuakseen siis ihmisen kokoisesta energiakonseptista jumalan täytyisi loogisesti ajatellen olla pienempi, ja energisesti epävakaampi kertymä kuin suurten sukulaistensa.

Itse pidän henkilökohtaisesti epäilyttävänä kaikkia ylimaallisia olentoja joita ihmisten sielut erityisesti tuntuvat kiinnostavan. Uskon, että sielu on ikäänkuin "minuuden" ydin, kuin kehon jatke, eikä parhainkaan energiavampyyri voi viedä sitä luvatta. Tarvitaan siis aika erikoisen houkutteleva tarjous keneltäkään jumalalta, jos aikoo haalia ihmisten sieluja voimistaakseen itseään. Usein tuntuu että tarjous menee "Anna minulle sielusi, saat minulta voimia" -tyyliin.

Kuulostaako se sitten hyvältä vai pahalta? Unohdetaan ettei ihmisen lihallisena olentona luonnollisestikaan kuulu yltää jättimäisten eteeriolentojen tasoille, oli sitten kuinka voimakas energiankäsittelijä tahansa. Uskon sielujen kiertoon, mutta ehkäpä oikein nokkela jumala onnistuisi huijaamaan osan tuosta energiasta itselleen? Lupaamalla varmaan jotain vaihdossa, kuten maallista hyvää, kauneutta, vaurautta tai taikavoimia?
Minkälaisia voimia sieluja haaliva jumala sitten antaisi vaihdossa? Epäilen, ettei mitään sielua vahvempaa, mistä päästään taas siihen, että jokaisella ihmisellä on lähtöjänsä hyvä energiavaranto. Sen sijaan että opeteltaisiin työskentelemään sen kanssa, mennään yli siitä mistä aita on matalin, ja myydään sielu ensimmäiselle vakuuttavanoloiselle yliluonnolliselle olennolle jos se on helpoin vaihtoehto o__=

Yhdeksän hyvää ja Kahdeksan kaunista

Kautta aikojen ihminen onkin usein kääntynyt yliluonnollisen, eritoten jumalien tai demonien puoleen toivoessaan muutosta tilanteeseensa sen sijaan että olisi turvautunut omiin voimiinsa. Monet uskonnot perustuvatkin juuri jumalolennoilta tavoiteltaviin voimiin.
Eräs kristitty sanoi kerran, noituuteen viitaten, että työskentelee mieluummin jumalansa antamilla voimilla, ilman minkäänlaista vaivaa energiankeräämisestä. Itse pitäisin epäilyttävänä jos isot asiat, kuten voima parantaa tai nähdä tulevaisuuteen tulisivat kuin manulle illallinen. Huomautus "energian keräämisestä" kummastutti myös, se jotenkin sai meidät noidat kuulostamaan ahnailta kondensaattoreilta, jotka vaan imevät energiaa ympäristöstään kuin pesusienet että pysyisimme voimissamme. Että nauratti ;)

Moni noita tuntee henkimaailman ja tunnustaa eteeriolennot, mutta toimii lähinnä vuorovaikutuksessa niiden kautta kulkevan energian kanssa. Kuten silti jo mainitsin, vastoin yleistä uskomusta noita ei välttämättä ole "myynyt" sieluaan saati itseään mahdollisille jumalilleen. Eteeriolentojen kanssa voi työskennellä ja heihin voi tuntea yhteyttä ilman että joutuu luopumaan omasta energiastaan; sielustaan. Noita, siinä missä ihminenkin, voi mainiosti pärjätä myös ilman jumalia, heidän palvontaansa ja mahdollisesti todellisuudesta vieraannuttavaa vaikutustaan.

Olen monesti miettinyt, etenkin kristittyjen hinkua saarnata noidille yliluonnollisten voimien kanssa pelehtimisestä, kerran he eivät itse ymmärrä, saati halua ymmärtää toimivansa itse juuri niin. Kuten sanontakin sanoo, "Taulun näkee parhaiten kehysten ulkopuolelta, eikä olemalla itse kehyksissä". Monien uskonnollisten ryhmien energia on pääasiassa juuri jostakin yliluonnollisesta lähteestä peräisin olevaa lainaenergiaa. Unohdetaan, että yleensä sellaisella on oma hintansa. Laina peritään usein korkojen kanssa.

Hyvä jumala?

Mielestäni on ymmärrettävää, kuinka ihmisillä nykyäänkin on tarve palvoa itseään suurempina pitämiään olentoja, ja kuinka lohdulliselta voi tuntua antaa elämäsä rakastavaksi kuvitellun jumalolennon huomaan. Mikään ei oikeasti kouriintuntuvasti edes todista että jumalat rakastaisivat ihmistä sen kummemmin kuin naapurimme joita emme koskaan näe, mutta olemme silti valmiit tuudittautumaan omiin mielikuviimme hyvistä jumalista. En pidä sinänsä pahana, että tunnustamme jumalien olemassaolon, mutta mielestäni tuskin mikään yliluonnollinen olento on niin luotettava että koko elämä pitäsi laskea hänen kontolleen.

Jumalolentojen todellisuus kiteytyykin mielestäni hyvin kristillisen mytologian lainauksessa, jonka mukaan heidän jumalansa loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumal- ja henkiolennot kun voivat toki olla ihmisen tavoin seurallisia, välittäviä ja hauskojakin, mutta yhtä hyvin myös ilkikurisia ja epäluotettavia (ajattele autokauppiaita, poliitikkoja tai diktaattoreita). Jumalat voivat haltijoiden ja ihmisten tavoin luvata hienoja asioita seuraajilleen, samalla kun imevät itselleen energiaa houkuttelemistaan lähteistä. Ihmisen, varsinkin tottumattoman aloittelijan, on helppo kokea tarpeeksi ovelan olennon (siinä missä auktoriteetikkaamman toisen ihmisen) vaikutus elämää suurempaa autuutena kuin LSD-trippi. Hyvänä esimerkkinä vastaavasta ovat myös erilaiset lahkonjohtajat. Lirkuttelihan se kuuluisa hämähäkkikin kärpäselle..

Olen monesti joutunut kohtaamaan tilanteen, jossa selkeä synnynnäinen noita; Vahvan, luonnollisen energiakentän omaava ihminen pelkää käyttää kykyjään vain koska hän on kristitty ja hänen jumalansa mukaan henkilökohtainen energia on noituutta, ja täten saatanallista, ja uskonto kieltää noituuden. Tällainen omilla aivoillaan ajatteleva ihminen kuitenkin tukahtuu helposti jumalalleen uskollisten kanssaihmisten vuorovaikutuksessa, jatkaa jumalansa seuraamista, eikä huomaa, kuinka tällainen jumala ainoastaan pelkää menettävänsä hänelle luvatun sielun ja näin ollen roiman energiabrunssin.
Suosittelen siis kaikkia pitämään varanne ja kuuntelemaan vaistojanne. Jos se itselle opetettu tai oma jumala arveluttaa, se ei selkeästikään ole "oma" jumala. Turha tuntea huonoa omatuntoa jos on naiiviudessaan tehnyt valinnan, ja myöhemmin itsenäisesti tajuaa tehneensä virheen ja muuttaa mieltään koska ensimmäinen valinta ei tunnukaan oikealta. Sopimukset jumalten ja paholaisten kanssa on vastoin yleistä uskomusta mahdollista purkaa muodollisesti siinä missä muutkin sopimukset, ainakin niin kauan kuin olet elossa. Olet vaan jämpti ja pysyt kannassasi. Muista, että voit aina muuttaa mieltäsi, sillä jokaisella meistä on aina kaksi vaihtoehtoa.

-Kaikkea Hyvää-

"Hey hey yeah, like your hands on my back
and be a bigman or bleed
Hey hey yeah, like a days last moment
give me what I, I need"
-Feed the Gods-

2 kommenttia:

Leena kirjoitti...

Aivan mainio teksti, jälleen kerran. Kuvaa kyllä hyvin omiakin näkemyksiä, eikä tähän nyt oikeastaan ole (taaskaan) mitään lisättävää. Silti toivon, että se en ole minä joka on sanonut noin hupsusti "käyttö" voimista xD

Aconitum kirjoitti...

Kiitos taas. Heh, et ollut sinä, vaan kuten tekstissäkin mainitsen, kyseessä oli siis lainaus erään sivuilleni eksyneen kristityn kommentista :)