(Kuva: Wikimedia Commons)
Lehtevä koivu on ollut suomalaisille tärkeä puu monellakin tapaa, ja puu on tarjonnut meille monenlaisia hyödykkeitä aikojen saatossa; Koivun tuohesta on valmistettu mm. torvia, kontteja, lakkeja, ja virsu-nimisiä jalkineita, ja tuohta käytetään nykyäänkin, mm.käsitöissä. Koivun puuaines on kovaa, joten se on soveltunut myös mainiosti erilaisten tarvekalujen raaka-aineeksi. Hienoimmaksi kehuttu terva on poltettu koivupuusta, ja parhaat löylyt on saunaan lämmitetty koivuklapeilla, ja sytykkeistä puhuttaessa mökkisaunojat vannovat koivuntuohen nimeen. Jopa saunoissa käytetyt vastat on perinteisesti valmistettu koivusta.
Tästä monikäyttöpuusta saadaan myös mahlaa; kirkasta maitiaisnestettä, jota koivut erittävät keväisin. Mahla sisältää paljon erilaisia hivenaineita, kuten Kalsiumia, kaliumia, magnesiumia ja mangaania. Mahlasta on valmistettu mm. viiniä ja etikkaa. Sitä on käytetty myös hoidossa mm. keripukkia vastaan.
Koivu on pihlajan tavoin yleinen piha/koti puu. Kuin miespuolisen pihlajan vastapainona, koivu on feminiininen naispuu. Haltijapuuna on perinteiseti pidetty vain yhtä puuta, mutta ei ole tavatonta, että naista ja miestä (jumalatar ja jumala) palvottaisiin erikseen eri puina vaikka vuodenaikojen mukaan. Kuitenkin, ovathan puolet sapateistakin feminiinisiä.
Kelttiläinen puukalenteri tuntee koivun nimellä Beth (myös Beithe), ja sen hallinnassa on 24.12-20.1 välinen aika.
Koivut, ja erityisesti koivikot olivat kepeiden metsänhenkien, keijukaisten ja metsänneitojen suosiossa, lepikoiden tapaan. Päinvastoin kuin pimeinä ja petollisina pidetyt, noitien suosimat lepikot, koivikot olivat valoisia ja iloisia hyvyyden paikkoja joihin tavan kuolevainenkin saattoi uskaltautua kepein sydämin ilman pelkoa metsänpeittoon joutumisesta.
Koivu on yhdistetty monien jumalattarien neitoaspektiin ja koskemattomuuteen, sekä rakkauden, valon ja viattomuuden jumalattariin, kuten Freijaan, Kybeleen, Maaäitiin, ja Eostreen. Jumalista koivu yhdistetään lähinnä aasajumala Thoriin, ja ukkosen iskemiä koivuja pidettiikin "Thorin suutelemina", ja siten maagisesti voimakkaina.
Koivu on pihlajan tavoin metsiemme pyhä puu, joka suojelee kantajaansa. Esimerkiksi juhannuksena hiuksiin voi solmia koivuseppeleen suojelemaan maagisen yön vaaroilta ja petollisilta olennoilta. Kotonakin koivua voi käyttää suojana mm. pahaa silmää, negativiaa ja pahaa noituutta vastaan.
Vaikka koivu onkin neitoaspektin puu, se on myös viisas nainen jolta voi hakea apua ainakin hedelmättömyyteen ja muihin sen sellaisiin naistenvaivoihin.
Koivu sopii siis erityisesti naisille, siinä missä pihlaja miehille. Erityisen tehokas koivun sanotaan olevan koivun päivinä, kuten puukalenterin mukaan 20.1 ja 1.5. Muita koivulle pyhitettyjä aikoja olivat Perjantait, Sunnuntait, kristittyjen Helluntaiviikko ja vuorokauden valoisa osa. Koivu on myös perinteinen Juhannus
Koivulla on myös kotikosmeettista arvoa.
Pääasiassa koivusta käytetään lehtiä, ja se sopii kaikille ihotyypeille, erityisesti kuivalle ja herkälle iholle sekä hiuksille (Ellet ole allergikko, lue loppuun). Koivu soveltuu siis sekä ihon, että hiusten hoitoon; Koivu ravitsee hiuspohjaa, estää hiustenlähtöä, ja tekee hiukset kiiltäviksi ja pehmeiksi. Sopii erityisesti tummaveriköille.
Koivunlehdet sisältävät jonkin verran luonnon saippua-aineita:
-Koivunlehtiä voi vähän repiä, tai puristaa kevyesti palloksi ja laittaa purkkiin, jonka täytät vedellä.
-Ravista, kunnes seos vaahtoaa.
-Käytä koivuvesi joko hiusten, kasvojen, tai vartalon pesuun. Voit hangata ihoa koivunlehdillä, tai käyttää pesusientä.
Toinen keino saada koivuvettä on liottaa lehtiä tai vastaa saunassa, jossain sopivassa astiassa.
Saunavihdonnan jälkeen vastaa voi muutenkin käyttää ihonpuhdistukseen pesusienen tavoin.
Koivuvettä tai koivunlehtiä voi lisätä myös kylpyveteen. Koivu poistaa lihasjännitystä ja pehmentää ihoa.
Koivunlehdistä saa myös ihanaa ihonkuorinta ainetta. Koivunlehdet muhennetaan, vaikka morttelissa, ja tällä lehtimössöllä sitten hierotaan ihosta kuollut solukko pois. Huuhdellaan tavalliseen tapaan.
Koivu soveltuu myös mainiosti kotiapteekkiin. Koivu on ravitseva ja puhdistava, nestettä poistava ja vastustuskykyä parantava rohdoskasvi. Vanha kansa käytti koivusta kaikkia osia, mutta nykyään koivusta käytetään sisäisesti pääasiassa silmuja, ja nuoria lehtiä, sekä mahlaa.
Koivun silmut ovat tietyssä määrin antiseptisia, ja niistä saa keittämällä oivallista teetä kevätpöpöjä vastaan. Ulkoisesti koivunlehtihauteilla voi ehkäistä haava- ja ihotulehduksia, myös genitaalialueilla. Tulehtuneisiin haavoihin wanha kansa suositteli koivun nilakerrosta hauteeksi. Keväiset hiirenkorvat puolestaan ovat loistava C-vitamiinin lähde, ja ne sopivat hyvin esimerkiksi salaatteihin, tai leivän tai keiton päälle. Omasta mielestäni koivunsilmut toimivat hyvin perunaruokien, kuten muusin, kanssa.
Koivunlehdet ovat luonnostaan puhdistavia myös sisäisesti; Ne lisäävät hien, virtsan ja sapen eritystä, ja ajavat kuona-aineita kehosta. Koivulla on jonkin verran diureettisia ominaisuuksia, ja esimerkiksi ummetukseen wanha kansa on suositellut nimenomaan rauduskoivun lehdistä keitettyä teetä.
Saunasta nyt puhumattakaan. Vastalla vihtominen löylyn lämmössä saa veren kiertämään, avaa ihohuokosia, ja poistaa kuona-aineita. Vastoilla hutkinnan kerrotaan myös ajavan pahat henget pakosalle niin ihmisistä kuin eläimistä.
Mahla edistää munuaisten toimintaa, ja kerrotaan myös piristävän väsynyttä mieltä.
Koivunlehti- ja tuohikeiteitteellä on lisäksi hoidettu kihtiä ja nivelreumaa, sekä verisuonten kalkkeutumista; Keitettä nautitaan sisäisesti, mielellään aamuisin tyhjään mahaan. Koivutee on myös hyvää erilaisille ihottumille; Hauduta vahva teeseos, ja hiero hauduketta ihottumalle n.3 kertaa päivässä. Kuurin aikana koivukeitettä kannattaa nauttia myös sisäisesti.
Koivuhauduke pitää myös virtsatiet kunnossa, ja säännöllinen koivuteen nautiskelu ennalta ehkäisee virtsarakontulehdusta. Itse tulehdukseen hauduketta kannattaa nauttia sisäisesti n.3-5 kertaa päivässä.
Eräs kotiohje neuvoo hauduttamaan koivunlehtiä oliiviöljyssä, ja seosta sitten sivellään kaljuun ja odotetaan hiusten alkavan kasvaa. Koivuntuhkalipeä on kansanlääkinnästä tunnettu syöpärohto.
Huom: Mahlan kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin, vaan siihen vaaditaan maanomistajan lupa.
Koivu on myös yksi maamme eniten allergisoivia kasveja. Koivun siitepöly, mahla, tai pelkkä kosketus lehtien kanssa voi saada aikaan allergisen reaktion. Allergioita on toki erilaisia siinä missä allergikkoja ja yliherkkiä. Olen itse allerginen siitepölylle, mutta voin käyttää hyvin esim. koivunlehtiä kotikosmetiikassa. Koivunlehtien allergisoivaa vaikutusta voi tosin minimoida huuhtelemalla lehdet ennen käyttöä, jolloin lehtiin mahdollisesti tarttunut siitepöly irtoaa turvallisesti. Koivu voi aiheuttaa ristiallergiaa mm. kiivin, persiljan, omenan tai tomaatin käytön yhteydessä.
Koivun sisäistä käyttöä ei myöskään suositella sydän- tai munuaissairauksien yhteydessä.
Uskomuksia:
-Vappuna mukana kannettu koivunoksa toi naisen tielle täydellisen kosijan.
-Koivun näkeminen unessa symboloi terveyttä ja kertoi iloisista uutisista.
-Jos pesi kasvonsa mahlalla, ei päivettynyt kesällä. Mahlan kerrottiin pesevän myös kesakot pois.
-Jos saunan jälkeen jää vastan lehti kiinni ihoon, ottaa sen talteen, ja vaikka kuivattuna jauheena ruoan seassa sai sen syötetyksi halutulle, tämä rakastui taikojaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti