keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Veri (Sanguis)

Monille noituus merkitsee nykyisin kaunista energiatyöskentelyä suitsukkeiden ja kynttilöiden, ja joskus jopa New Age -tyyliin; enkeleiden, myötävaikutuksella, ja unohdetaan täysin noituuden wanha perinnelinja, kenties siksi ettei se sovi ihmisille jotka eivät voi kuvitellakaan likaavansa pikku kätösiään. Koska olen jo sivunnut verta silloin tällöin aikaisemmissa teksteissäni, lainaan tässä myös hieman entisiä postauksiani. Asiaan: Aikojen alusta veri on edustanut ihmisille elämää ja elinvoimaa. Verenkierron keskus on sydän, joka pumppaa verta ympäri kehoa. Ihmiset samaistivatkin veren sieluun, jonka menetystä pelättiin kovasti. Veri on nestettä joka virtaa elävien olentojen suonissa, ja kuuluu olennaisena osana terveyteen ja hyvinvointiin. Veri on pyhä, henkilökohtainen aines, jota mm. uhrattiin jumalille, ja sen nauttijan uskottiin saavan jotain veren alkuperäisomistajan ominaisuuksista.
Onko siis ihmekään että maagisena aineksena, ja ihmisen osana veri kuuluu osana perinnemagiaan ja wanhaan noituuteen? Mikäli ajatus verestä kuitenkin etoo, suosittelen että lopetat lukemisen tähän.

Nykypäivänä ajatus veren käsittelystä voi ellottaa monia, mutta turha nirsoilla jos olette koskaan valmistaneet tai syöneet vaikkapa verilettuja tai tappaiskeittoa. Verellä on kulinaariset ansionsa monissa perinneruoissa, niin meillä Suomessa, kuin mm. Ruotsissa, Skotlannissa, Kiinassa ja Filippiineillä. Sitäpaitsi, oletko koskaan laittanut sormen suuhusi saatuasi siihen haavan?

(Naudanverta tölkistä)

"Veri on elämä"
-Bram Stoker/Dracula (1897)-

Verellä on tärkeä osa ihmisen elämässä. Kuten miehet, me synnymme maailmaan veren ympäröiminä, mutta toisin kuin miehet, me naiset saamme myöhemmin tuta kuukautiset; Kuukausiveren merkkinä lapsuuden päättymisestä, ja naiseuden alkamisesta, ja kun synnytämme, vuodamme puolestamme verta omille lapsillemme. Maailman sivu hedelmällisen, naisellisen naisen voimaa on pelätty, etenkin kerran kuussa, kun nainen hehkuu hedelmällistä energiaa. Synnytysvereen ja kuukautisiin onkin kautta aikain liitetty kaikenlaisia uskomuksia. Synnytyksen jälkeiset, ja parhaimmillaan synnytyslakanatkin on haudattu maahan tai poltettu, ettei yksikään mies tai kateellinen ihminen näkisi niitä ja näin pilaisi vastasyntynyttä lasta tai synnyttänyttä naista.
Kuukautisten aikana varottiin aloittamasta, tai tekemästä mitään kotitöitä, tai muita askareita. Ei saanut esim. leikata hiuksia tai hiukset lähtisivät päästä. Kuukautisten aikana tehdyn majoneesin uskottiin juoksettuvan, ja viinin happanevan. Myöskään kuukautisten aikana tehty leipä ei kohonnut, voi ei kirnuuntunut, ja kiharat oikenivat. Kuinka ollakaan, luetellut tapahtumat ovat myös klassisia merkkejä noidan läsnäolosta. Sattumaako?

Jos nainen harrasti seksiä kuukautisten aikana, kuukautisten uskottiin tarttuvan myös mieheen (???).
Naiset ovat siis joutuneet kärsimään verestään, varsinkin uskonnollisissa syistä. Kristittyjen pyhän kirjan mukaan heidän Jumalansa antoi Eevalle (ensimmäisen ihmisen, miehen, kylkiluusta luotu nainen) kuukausiveren ja synnytystuskat rangaistuksena omenan syönnistä. Aikoinaan tavallisen kansan elinolot olivat huomattavasti nykyisiä niukemmat, ja painoindeksikin väistämättä pakkasen puolella etenkin naisväellä joka oli alituiseen raskaana. Kuukautiset olivat siis tarpeeksi harvinaiset vaikuttaakseen epätavallisilta. Ennen muinoin uskottiin myös, että kuukautiset olivat merkki naisen sisään menneestä demonista, jolloin nainen hakattiin päivittäin kunnes kuukautiset lopulta lakkasivat (niinkuin ne nyt aina luonnollisesti lakkaavat). Iän myötä kuukautisten loppuminen (aka. menopaussi) aiheuttaa nykypäivänä monelle naiselle murhetta, koska vanhenemista surraan. Ennen wanhaan se oli kuitenkin naisille kaunis, vaikkakin haikea, asia; Hedelmällisyyden lopun, ja arvokkaaseen vanhuuteen astumisen merkki.

(Punaisia verisoluja. Kuva: Wikimedia Commons)

"Verta, verta, vahvan miehen verta!"
-Mika Waltari/Noita palaa elämään (1945)-

Veri on, lähteestään riippuen, feminiininen tai maskuliininen, inhimillinen tai eläimellinen, aines. Veressä myös yhdistyvät kaikki elementit; Veri kuljettaa ja sisältää happea (Ilma), muodostuu plasmasta ja soluista (Maa), on nestemäistä (Vesi) ja pitää kehon voimissaan (Tuli).
Maagisesti veri on vahva ja sitova aines, jolla oli paras yhteys omistajaansa/henkilöön jonka verta se oli. Toisen henkilön verellä voitiin ennen kaikkea sitoa ja hallita haluttua henkilöä, mutta myös parantaa, ja omalla verellä voitiin uhrata haltijoille ja eläimille, ja saada henkiolentojen huomio. Yleisesti ihmisverta pidetään maagisesti vahvempana kuin eläimen verta, ja vahvinta oli tietenkin neitsytveri ja kuukausiveri, mutta myös vahvan miehen, tai kauniin naisen verta arvostettiin.

Veri sopii parhaiten lemmentaikoihin, vahingoittavaan magiaan sekä uhraamiseen. Uhri haltijoille tai jumalille on henkilökohtaisempi, jos vuodatat vaikka tarjoamaasi leipäpalaan tai puuroon muutaman pisaran omaa vertasi. Maagisin veripisaramäärä on useimpien lähteiden mukaan kolme. Jos kahvikupilliseen tiputti kolme pisaraa omaa verta ja juotti sen halutulle, haluttu rakastui juottajaan.
Eräs wanha ohje neuvoo, että jos kirjoitat omalla verelläsi loitsun "Orsa forsa forsma" mitä punaisimpaan omenaan, ja tarjoat sen sitten syötäväksi halutulle, hän rakastuu sinuun syötyään omenan.
Eri puolilla maailmaa tunnetaan myös naisten keino livauttaa miehen ateriaan kuukautisvertaan, jotta mies pysyisi kilttinä ja uskollisena ja tottelisi naista. Muista kuitenkin että lemmentaiat voivat osua omaan nilkkaan.
Kevythenkisimmissä ja (etenkin) julkisissa rituaaleissa varsinainen veri korvataan usein punaviinillä. Hyvä esimerkki tästä on kristittyjen ehtoollisrituaali, jossa viini edustaa symbolisesti heidän jumalansa pojan, Jeesuksen, verta, jota juomalla ehtoollisen nauttija puhdistuu ja vapautuu synneistään. Tällaisessa yleisessä rituaalissa aidon veren sijaan siis juodaan vereksi nimitettyä viiniä. Viini on myös hygieenisesti turvallisempi vaihtoehto, jos emme omin silmin pääse näkemään mistä k.o. "Pyhä veri" on valutettu, lääkärintodistuksia myöten.

Veri on vettä sakeampaa

Maagisesta sitovuudesta paras esimerkki lienee verivala -niminen rituaali, jossa kaksi henkilöä haavoittaa kämmentään, jonka jälkeen he kättelevät. Toinen tapa on tehdä haava peukaloihin, jotka painetaan sitten yhteen. Näin henkilöt ovat sidoksissa toisiinsa koko elämänsä. Verivala jäljittelee (etenkin sisarusten välistä) sukulaissuhdetta eri perheistä tulevien ihmisten välillä. Samoin vannoja halutessaan saattoi verellä omistaa itsensä vaikka jumalalleen/polulleen.
Veren uskottiin sisältävän omistajansa ominaisuuksia, joten verivala teki vannojistaan "samaa verta" eli sukua. Samalla tavoin jonkin henkilön veren avulla vahvuuden tai kauneuden saattoi riistää sen haltijalta ja siirtää itselle.

Eläinten verellä on myös maagisia ominaisuuksia, mutta sitä on käytetty pääasiassa uhraukseen ja metsästystaioissa. Saaliseläimen tuoretta verta maistettiin rituaalinomaisesti, tarkoituksena kunnioittaa saaliseläimen urheutta ja pitää sen sielu elossa jotta saalista saataisiin vastakin.
Eläinten verta käytettiin mm. imitatiivisessa magiassa, tiettyjä ominaisuuksia haettiin tietynlaisina pidettyjen eläinten verestä. Koiran tai sianveri oli pilaavaa ja halventavaa, ketun veri sisälsi oveluutta, ja ahman veri teki ahneeksi. Karhun verta juoneesta metsästäjästä tuli "vahva kuin karhu", ja tiikerin verellä itsensä ravinnut, tai raitansa piirtänyt shamaani muuttui tiikeriksi ja saattoi kostaa heimonsa kokemat vääryydet. Eläinyhteydestä paremmin tekstissä "Ihminen ja Peto".
Eläimen verellä pyrittiin myös vahingoittamaan, esim. karhun verellä voitiin nostaa karhu raatelemaan naapurin karjaa, tai käärmeen verta toiselle syöttämällä usutettiin käärme menemään tämän sisälle aiheuttamaan pahaa.
Etenkin miehet käyttivät suloisina pidettyjen, pienten, tai muuten vain rakkauteen/naiskauneuteen yhdistettyjen eläinten (kuten kyyhkynen, peura, tai kissa) verta lemmentaioissa, yleensä juottamalla salaa k.o. eläimen verta haluamalleen naiselle jotta tämä rakastuisi mieheen.

Veriloitsut ovat vaikeimmat nostaa, noidan hallussa oleva, taiotun veri tai sitä sisältävä amuletti piti vähintäänkin polttaa jotta sidos katkeaisi ja taika murtuisi. Taiottu, jolle oli loitsumielessä syötetty vierasta verta, tarvitsi erityisen vastaloitsun tai noidan rituaalin vapautuakseen taiasta.
Kuten äitini sanoi aina, "Noidalla pitää olla hyvät hermot", tarkoittaa myös ettei noituus ole pikkusievistelyä, vaan vaatii parhaan tuloksen saavuttamiseksi myös rohkeutta tarttua epämiellyttävältäkin tuntuvaan puuhaan.
Verta ei ole nykyisinkään kovin vaikea hankkia, esim. kauppojen kylmätiskeiltä ja pakstealtaista löytyy ruoanlaittoon tarkoitettua naudan verta. Omaa verta ei tulisi koskaan ottaa vahingossa syntyneestä haavasta tai valmiin ruven alta, sillä se on "pilallista" hukkaverta. Pitäkää pää kylmänä, veri irtoaa helposti pienellä neulanpistolla tai viilolla sormenpäähän. Vasen on Alisen ja pimeän, oikea Ylisen ja valon, käsi. Muista myös että "Vasen käsi vastaanottaa, oikea käsi ojentaa".
Vieraan ihmisen veri ei ole koskaan hukkaverta, ja näppärä noita löytää sitä helposti vaikka roskikseen heitetystä, käytetystä laastarista. Tiedän; Yäk.

"Valkoinen kuin lumi, punainen kuin veri, ja musta kuin ebenpuu"
-Grimmin Veljekset/Lumikki (1812)-

Verellä on vaihteleva maineensa myös kosmeettisena aineena jo historian hämäristä, ja veri onkin ollut suosittu nuoruuden säilyttäjä erityisesti naisten keskuudessa. Surullisen kuuluisa Báthory Erzsébet, eli "Verinen kreivitär", tuli tunnetuksi mm. tavastaan kylpeä veressä. Hän uskoi, että nuorten, kauniiden neitosten veri säilyttäisi hänetkin nuorena ja kauniina. Uskomus elää nykyäänkin vaihtelevissa muodoissa, ja nykynainenkin saattaa lisätä kasvonaamioon kuukautisvertaan heleän hipiän toivossa. Myös veriruokien kaunistavaan vaikutukseen uskotaan, ja tässä on jopa perää, lähinnä siksi että veri sisältää rautaa, ja raudanpuutostila näkyy mm. iho-ongelmina. Vertailun vuoksi mainittakoon silti, että maksa sisältää enemmän rautaa kuin pelkkä veri.
Veren käyttäminen nuorentumistarkoituksissa liitetään usein klassiseen vampirismiin, josta nykypäivänä paras esimerkki lienee oikeasti vampyyreina itseään pitävät ihmiset jotka juovat toistensa verta ja kutsuvat itseään sanguinaareiksi. Voi hyvät hyssykät o_O

Kotiapteekissa veri sopii lähinnä keittiöön. Veri on hyvä ravintolisä, myös verellesi, vaikka nykyään harva edes kuvittelee syövänsä veriruokia. Veri sisältää mm. fosforia, rautaa, ja kaliumia, sekä A-vitamiinia. Turha varmaan sanoa, ettei veri tietenkään sovi kasvissyöjän tai vegaanin ruokavalioon.
Verelläsi on todella tärkeä osa oman terveytesi kannalta, sillä myös taudit asustavat veressä. Verta parantamalla on hoidettu, ja hoidetaan nykyäänkin, monia sairauksia. Ennen wanhaan tunnetuimmat, vereen liittyvät hoitomuodot olivat iilimadot, kuppaus ja suoneniskentä (joista jälkimmäistä määrättiin puoskareiden kulta-aikana myös anemiaan). Omaa verta voi kotioloissa hoitaa syömällä tuoretta sipulia, ja valkosipulia, jotka tunnetusti parantavat verta. Äläkä syö sipuleita jos olet allerginen niille! Myös tasapainoinen ja monipuolinen ruokavalio yhdistettynä vaikkapa hyötyliikuntaan, pitää veren kunnossa eivätkä verisuonet kalkkeudu.

Huom: Tämän postauksen tarkoitus ei ole yllyttää ketään itseviiltelyyn, tms. emoiluun, eikä muutenkaan vahingoittamaan itseäsi, kanssaihmisiäsi, tai eläimiä. Olen sitä paitsi melko varma, että useampikin blogiani lukeva noita käyttää omaa vertaan työskennellessään, ja tietää mistä täällä taas paasaan ;)
Tarkoitukseni ei myöskään ole tukea vampirismia, ja kaikkia wannabe-draculoita muistuttaisin, että esim. karjaeläinten kypsentämättömän veren nauttiminen voi johtaa ruokamyrkytykseen. Muistakaa E-koli. Myös monet veressä elävät sairaudet (loisista puhumattakaan) voivat siirtyä tuoreesta verestä sen juojaan. Normaalisti veren entsyymit myös aiheuttavat pahoinvointia joutuessaan kosketuksiin vatsanpeitteen kanssa (kuin sinulla olisi vatsahaava).
Nykyään sekä eläinten verestä että sisäelimistä eroteltuja entsyymejä, valkuaisaineita ja rasvoja käytetään jonkin verran kosmetiikkateollisuudessa yleisnimellä Vitulus. Verialbumiinia käytetään jonkin verran myös viinien kirkastukseen, mutta esim. EU-alueilla verialbumiinin eli -valkuaisen käyttö ei ole sallittua.
Muistathan myös, että veren luovuttaminen on täysin lääketieteellinen operaatio, eikä sillä ole mitään tekemistä maagisen omistautumisrituaalin tai luovuttajan kykyjen saamisen kanssa.

Uskomuksia:
-Veren näkeminen unessa kertoo voimakkaista, mutta myös tukahdetuista, tunteista. Jos sinulla on unessa vertavuotava haava, varoittaa se tuntemattomista ja siipiveikoista. Kuukautiset unessa kuvaavat haavoittuvaisuutta ja alitajuisia pelkoja. Jos joku toinen vuotaa verta unessasi, enteilee se sinulle menetyksiä. Vampyyri voi olla merkki tukahdetusta seksuaalisuudesta. Jos itse olet unessa vampyyri, kertoo se tylsistymisestä, tai seksuaalisesta turhautumisesta, jolloin haetaan jännitystä tai pakoa todellisuudesta.
-Paksu, musta veri ei ole terveen ja vahvan veren merkki, kuten jotkut luulevat. Terve veri on raikkaan punaista ja koostumukseltaan kevyttä.
-Naisnoidat onnistuvat veritaioissa parhaiten
-Sieraimeen laitettu kissanhännänpää ehkäisee nenäverenvuotoa
-Kuukautisten loppuminen odottamatta tarkoittaa että joku on katsonut sinua pahalla silmällä.
-Vegeveri voi kuulostaa oudolta, mutta punajuurimehua pidetään kasvikunnan "verenä", jota voi käyttää veren korvikkeena useimmissa hyvään tähtäävissä rituaaleissa.
-Kiinalainen Veritofu ei ole oikeaa tofua, saati vegeä, vaan kuumentamalla hyydytettyä ankanverta, joka leikataan paloiksi ja myydään elintarvikekäyttöön. Paikoin sitä pidetään arvostettuna herkkuna.

"Tuossa on vielä tahra.
Pois siitä, kirottu läiskä! Pois, sanon minä, pois!
Yksi, kaksi! On siis aika tehdä se.
Helvetissä on pimeää!
Hävetkää, teidän korkeutenne, hävetkää!
Olette muka soturi vaikka pelkäätte.
Miksi me pelkäisimme?
Ei se tule ilmi, ja vaikka tulisikin, ei meille kukaan mahda mitään.
Kuka olisi uskonut, että vanhassa miehessä voi olla niin paljon verta?"


-Lady Mcbeth kulkee unissaan ja yrittää pestä kuninkaan verta käsistään. Macbeth (1607)-

Ei kommentteja: